Perniö

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Perniö
Bjärnå
Lakkautettu kunta – nykyiset kunnat:
Salo
Perniö.vaakuna.svg Perniö.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

Sijainti 60°12′15″N, 23°07′20″E
Lääni Länsi-Suomen lääni
Maakunta Varsinais-Suomen maakunta
Seutukunta Salon seutukunta
Perustettu
Liitetty 2009
– liitoskunnat Salo
Halikko
Kiikala
Kisko
Kuusjoki
Muurla
Pertteli
Suomusjärvi
Särkisalo
Perniö
– syntynyt kunta Salo
Pinta-ala 419,12 km² [1]
(1.1.2008)
– maa 397,27 km²
– sisävesi 10,86 km²
– meri 10,99 km²
Väkiluku 5 903  [2]
(31.12.2008)
väestötiheys 14,86 as/km² (31.12.2008)
Ikäjakauma 2007 [3]
– 0–14-v. 15,1 %
– 15–64-v. 62,3 %
– yli 64-v. 22,5 %

Perniö (ruots. Bjärnå) on Suomen entinen kunta, joka on nykyään osa Saloa. Ennen kuntaliitosta Perniö oli kuului Varsinais-Suomen maakuntaan ja Länsi-Suomen lääniin, sitä ennen Turun ja Porin lääniin. Kunnassa asui 5 903 ihmistä,[2] ja sen pinta-ala oli 419,12 km², josta 10,99 km² on merialueita ja 10,86 km² sisävesiä.[1] Väestötiheys oli 14,86 asukasta/km².

Perniön naapurikunnat olivat Halikko, Kemiö, Kisko, Muurla, Salo, Särkisalo ja Tammisaari.

Perniön kunnassa ovat sijainneet muun muassa Mathildedalin (Matildan), Teijon (ruots. Tykö), ja Kosken (ruots. Koskis) rautaruukit.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnan sijainti rannikolla ja Suuren Rantatien eli Kuninkaantien varrella vaikutti suurten kartanoiden syntymiseen. Kartanoissa alkoi myös rautateollisuuden kehitys 1600-luvulla. Metalliteollisuus on edelleen Perniössä vahvaa, joskin hiipuvaa. Nykyiset matkailuyritykset, kuten Teijon retkeilyalue ja laskettelukeskus ja Meri-Teijon vapaa-ajan palvelut ovat sijoittuneet vanhoihin ruukkikyliin. Turun ja Helsingin väliset junat eivät enää pysähdy Perniössä. Nykyään Perniön rautatieaseman rakennuksessa toimii päiväkoti ja sen tavaramakasiinissa kirpputori. Ratapiha on purettu ja rautatien reitti on oiottu.

Perniön kirkonkylässä oli ennen vuoden 2009 kuntaliitosta noin 3 000 asukasta eli puolet silloisen kunnan asukasmäärästä. Kirkonkylän kaupalliset palvelut olivat erityisen hyvät ottaen huomioon kunnan asukasluvun. Kirkonkylästä löytyy vielä nykyäänkin paljon palveluita, kuten kolme pankkia, posti, useita päivittäistavaramyymälöitä ja erikoisliikkeitä, mm. Matkahuolto, suutari, optikkoliike, kultasepänliike, rautakauppa, apteekki, useita parturikampaamoita ja kebab-pizzeria.

Perniön kunta lakkautettiin ja yhdistettiin yhdeksän muun kunnan kanssa uudeksi kunnaksi 1. tammikuuta 2009 alkaen. Salo, Halikko, Kuusjoki, Pertteli, Muurla, Perniö, Särkisalo, Kisko, Kiikala ja Suomusjärvi lakkautettiin ja niiden tilalle perustettiin uusi kunta, joka otti käyttöönsä Salo-nimen ja kaupunki-nimityksen.[4]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perniö on vanhaa varsinaissuomalaista asutusseutua ja sen alueella sijaitsee useita Museoviraston vuonna 2009 määrittelemiä valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä. Näitä ovat Latokartanon historiallinen ympäristö[5], Kosken ruukinalue[6], Kuninkaantie eli Suuri rantatie[7], Mathildedalin ruukkiyhdyskunta[8], Perniön kirkko ja pappilat[9], Perniön rautatieasemanseutu[10], Perniönjokilaakson kartanot ja viljelysmaisema[11], Strömman kanava[12] ja Teijon ruukinalue[13].

Kyliä (kirkonkirjojen mukaan)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aaljoki, Aimontappo, Aitolahti (Aitolaks), Alaspää, Alimälkilä (Alasmelkkilä), Anjala, Arpalahti (Arpala), Asteljoki (Aslo), Ekkulla (Eikkula), Ervasto (Ervastböle), Ervelä, Foudila (Foula), Haarla, Haaroinen (Haaro), Heikkilä, Hentola, Hirvilahti, Huhti, Hämeenkylä, Isokuusto (Kuusto), Iso-Pakapyöli (Stor-Baggböle), Kakola, Kanturpyöli (Kanturböle), Kaukonpyöli (Kaukonböle), Kestrikki (Gästerby), Ketunpyöli (Ketunböle), Kieronperä, Kirakka, Kirjakkala, Kivelä, Knaapila, Koivisto (Koisto), Kollarla, Korttila, Korvenkylä, Kovamäki (Kouvola), Krootila (Krogsböle), Kuhmisi (Kuhminen), Kumionpää, Kyynämäki (Kynämäki), Kyynärä, Laiterla (Laitla), Lankkeri, Lanviikki (Långvik), Lapnäs (Lappnäs), Lapparla, Lassinböle, Latokartano (Näsegård), Laukka, Lehtiniitty, Leipyöli (Löfböle), Lemunkartano (Lemogård), Liite (Liiri) (Lidö), Lintilä, Lupaja, Makarla (Makkarböle), Merihuhti, Metsäkylä, Metsänoja, Mussaari, Mutaisi (Mutainen), Mäkisauru, Mälkilä (Melkkilä), Noko (Nokoinen), Nurkkila, Paarskylä, Penttilä, Pettälä, Pohjankartano (Pojogård), Pohjankylä, Preitti (Breitsböle), Provani (Proända), Puontpyöli (Bondböle), Puopyöli (Boböle), Pyhäjoki, Pääris (Päärinen), Saari, Skoila (Skinnfällskog), Sormijärvi, Soukka, Suksenpyöli (Suksenböle), Suomenkylä, Suomenniitty (Finnäng), Sydänsauru, Talonpojanteijo (Bondtykö), Teijo (Tykö), Tilkkala, Torkkila, Trespyöli (Träskböle), Tuohittu (Tuohitto), Vihiniemi (Vihnämäki), Viipuri (Frilla-Viborgsgård), Väärlä, Yliskylä, Ylönkylä (Överby), Öyrilä (Äyrilä), Ylikulma

Tunnettuja perniöläisiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2008 1.1.2008. Maanmittauslaitos. Viitattu 1.1.2009.
  2. a b Läänien, maistraattien, kihlakuntien ja kuntien asukaslukutiedot suuruusjärjestyksessä 31.12.2008. Väestörekisterikeskus. Viitattu 8.1.2009.
  3. Väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain 31.12.2007. Tilastokeskus. Viitattu 1.1.2009.
  4. Valtioneuvoston päätös Salon kaupungin, Halikon kunnan, Kuusjoen kunnan, Perttelin kunnan, Muurlan kunnan, Perniön kunnan, Särkisalon kunnan, Kiskon kunnan, Kiikalan kunnan ja Suomusjärven kunnan lakkauttamisesta ja uuden Salon kaupungin perustamisesta (1074/2007) finlex.fi. 22.11.2007. Helsinki: Oikeusministeriö ja Edita Publishing Oy. Viitattu 10.1.2012.
  5. Latokartanon historiallinen ympäristö Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  6. Kosken ruukinalue Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  7. Suuri rantatie Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  8. Mathildedalin ruukkiyhdyskunta Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  9. Perniön kirkko ja Pappilat Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  10. Perniön rautatieasemanseutu Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  11. Perniönjokilaakson kartanot ja viljelysmaisema Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  12. Strömman kanava Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  13. Teijon ruukinalue Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä Suomeen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.