Värtsilä (kunta)
|
|
|
|---|---|
| Lakkautettu kunta – nykyiset kunnat: Tohmajärvi |
|
|
vaakuna |
sijainti |
| Lääni | Itä-Suomen lääni |
| Maakunta | Pohjois-Karjala |
| Seutukunta | Keski-Karjalan seutukunta |
| Perustettu [1] | 1909 |
| – emäpitäjä | Tohmajärvi |
| Liitetty | 2005 |
| – liitoskunnat | Tohmajärvi Värtsilä |
| – syntynyt kunta | Tohmajärvi |
| Pinta-ala | km² [1] |
| – maa | 135,9 km² |
| Väkiluku | 636 [1] (2002) |
| – väestötiheys | 4,68 as/km² |
Värtsilä oli Pohjois-Karjalassa sijainnut Suomen kunta. Se liitettiin Tohmajärven kuntaan vuonna 2005, jota ennen asukkaita oli 663 (väestötiheys 4,68 as./km²) ja pinta-ala 143,81 km² (7,88 km² vesistöjä).
Värtsilän kunnan alueella kohtasivat matkailureitit Sininen tie sekä Runon ja Rajan tie kuin myös sijaitsivat Niiralan raja-asema ja Vääräkosken voimala. Kuntakeskuksena toimineessa Uudessakylässä sijaitsee Veikko Larkaksen suunnittelema Värtsilän kirkko (1950).
Sisällysluettelo |
Historia [muokkaa]
Seudun asutus on peräisin 1400-luvulta. Vanhimmat kylät olivat Värtsilän kirkonkylä ja Uusikylä. Kunnan vaiheet liittyivät kiinteästi emäpitäjä Tohmajärveen. Värtsilän kylään Jänisjoen varteen alkoi kehittyä teollisuutta 1830-luvulla. Alueen teollinen kehitys alkoi vuonna 1834 sahan perustamisesta. Pitäjään saatiin rautatehdas 1850-luvulla ja se käsitti kaksi masuunia, kankirautavasaran, nippuvasaran ja mekaanisen verstaan. Tehtaasta kehittyi konepajateollisuusyhtiö Wärtsilä.
Värtsilästä muodostettiin vuonna 1865 tehdasseurakunta, joka oli Tohmajärven seurakunnan alainen kappeliseurakunta vuoteen 1909 asti, kunnes seurakunta itsenäistyi. Kunta itsenäistyi vuonna 1920. Kunnan asukasluku oli suurimmillaan 6 500 asukasta vuonna 1939 ja kylät olivat Juvanjoenkylä, Kakunkylä (Kakunvaara), Kaustajärvi, Kenraalinkylä, Patsola, Uusikylä ja Värtsilä.
Talvisota [muokkaa]
Talvisodan sytyttyä 1939 Värtsilän kirkonkylä joutui teollisuuslaitostensa vuoksi Neuvostoliiton puna-armeijan lentopommitusten kohteeksi. Sodan päättäneessä Moskovan rauhassa 1940 vähemmistö siihenastisen Värtsilän alueesta pysyi Suomessa, mutta enemmistö (216,2 km2), mm. kirkonkylä tehdasalueineen sisältyi Neuvostoliitolle luovutettuihin alueisiin. Siirtoväen maatalousväestöstä suurin osa sijoittui Suomessa pysyneen alueen lisäksi Tohmajärvelle.
Jatkosota [muokkaa]
Jatkosodassa suomalaisjoukot valloittivat Värtsilän 1941, jolloin perääntyneet neuvostojoukot polttivat mm. Värtsilän kirkon. Vallattuun Värtsilään palasi keskimääräistä vähemmän siirtoväkeä, koska suuri osa oli ollut teollisuuden palveluksessa ja monet heistä olivat jo työllistyneet muualle. Vaurioituneita teollisuuslaitoksia ei ennätetty saada käyntiin uudelleen ja sodan 1944 lopettaneen Moskovan välirauhansopimuksen mukaan suomalaisten oli vetäydyttävä 1940 hyväksytylle rajalle.
Nykyaika [muokkaa]
Tohmajärven Värtsilän alueen yhdistysten yhteisenä toimintaelimenä toimii Värtsilän Pitäjäyhdistys.[2]
Lähteet [muokkaa]
| Ilomantsi - Joensuu - Juuka - Kitee - Kontiolahti - Lieksa - Liperi - Nurmes - Outokumpu - Polvijärvi - Rääkkylä - Tohmajärvi - Valtimo |
| Entiset kunnat Eno - Kesälahti - Kiihtelysvaara - Nurmeksen mlk - Pielisensuu - Pielisjärvi - Pyhäselkä - Pälkjärvi - Tuupovaara - Värtsilä |
| Kokonaan alueensa menettäneet kunnat[1] | |
| * kaupungit | Käkisalmi | Sortavala | Viipuri |
| * kauppalat | Koivisto | Lahdenpohja |
| * maalaiskunnat | Antrea | Harlu | Heinjoki | Hiitola | Impilahti | Jaakkima | Johannes | Kanneljärvi | Kaukola | Kirvu | Kivennapa | Koiviston maalaiskunta | Kuolemajärvi | Kurkijoki | Käkisalmen maalaiskunta | Lavansaari | Lumivaara | Metsäpirtti | Muolaa | Petsamo[2][3] | Pyhäjärvi (Vpl) | Rautu | Ruskeala | Räisälä | Sakkola | Salmi | Seiskari | Soanlahti | Sortavalan maalaiskunta | Suistamo | Suojärvi | Suursaari | Terijoki | Tytärsaari | Uusikirkko | Valkjärvi | Viipurin maalaiskunta | Vuoksela | Vuoksenranta | Äyräpää |
| Kunnat, joiden alueesta pienempi osa pysyi Suomessa | Jääski[4] | Korpiselkä[5] | Nuijamaa | Pälkjärvi[5] | Säkkijärvi[5] | Uukuniemi | Vahviala[5] | Värtsilä |
| Kunnat, joiden alueesta suurempi osa pysyi Suomessa | Ilomantsi | Inari[6] | Kitee | Kuusamo | Lappee | Parikkala | Rautjärvi | Ruokolahti | Saari | Salla | Simpele | Tohmajärvi | Vehkalahti | Virolahti | Ylämaa |
| Lisäksi mainittavia luovutettujen alueiden paikkoja | Elisenvaara | Enso | Ihantala | Ilmee | Kolosjoki | Konevitsa | Kyyrölä | Liinahamari | Pitkäranta | Pölläkkälä | Uuras | Valamo |
| Kunta, jonka alue kokonaan vuokrattiin | Hanko[7] |
| Kunnat, joiden alue osaksi vuokrattiin | Bromarv[7] | Degerby[8][9] | Espoo[8] | Inkoo[8] | Kirkkonummi[8] | Siuntio[8] |
|
|
Sivulta puuttuu