Kempele

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kempele
Kempele.vaakuna.svg Kempele.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

www.kempele.fi
Sijainti 64°54′45″N, 025°30′30″E
Maakunta Pohjois-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta Oulun seutukunta
Perustettu 1867
Pinta-ala ilman merialueita 110,32 km²
301:nneksi suurin 2014 
Kokonaispinta-ala 110,35 km²
311:nneksi suurin 2014 [1]
– maa 110,11 km²
– sisävesi 0,21 km²
– meri 0,03 km²
Väkiluku 16 621
70:nneksi suurin 31.1.2014 [2]
– väestötiheys 150,9 as/km² (31.1.2014)
Ikäjakauma 2012 [3]
– 0–14-v. 25,3 %
– 15–64-v. 63,1 %
– yli 64-v. 11,6 %
Äidinkieli 2012 [3]
suomenkielisiä 98,8 %
ruotsinkielisiä 0,2 %
– muut 1,0 %
Kunnallisvero 19,50 %
229:nneksi suurin 2013 [4]
Kunnanjohtaja Tuomas Lohi
Kunnanvaltuusto 43 paikkaa
  2013–2016[5]
 • Kesk.
 • Kok.
 • SDP
 • PS
 • Vas.
 • Vihr.
 • KD

21
8
6
3
3
1
1

Kempele on Suomen kunta, joka sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa. Kunta kuuluu Oulun seutukuntaan. Kempeleessä asuu 16 621 henkilöä.[2] Kunnan pinta-ala on 110,35 km², josta 0,21 km² on sisävesiä ja 0,03 km² merialueita.[1] Väestötiheys on 150,9 asukasta/km².

Kempeleen naapurikunnat ovat Liminka, Oulu ja Tyrnävä. Vaikka Kempele on pääosin sisämaassa, kuntaan kuuluu kapea kieleke merenrantaa Vihiluodon kylässä, jossa on venesatama.

Kempeleen kunta on perustettu vuonna 1867, jolloin kappeliseurakunta siirtyi kunnallishallintoon. Varhaisimmat kirjalliset maininnat Kempeleen asutuksesta ovat 1500-luvulta, jolloin Kempele kuului suur-Liminkaan. Itsenäinen kappeliseurakunta Kempeleestä muodostettiin vuonna 1774.

Yksi Kempeleen ominaisuuksista on kahtia jakaantunut keskusta. Vanhassa keskustassa sijaitsevat muun muassa vanha ja uusi kirkko sekä koulukeskus. Valtatie 4:n itäpuolella sijaitsee Ylikylän suuralue, jossa sijaitsee muun muassa Pohjois-Suomen suurimpiin kauppakeskuksiin kuuluva Zeppelin.[6] Kempeleen suurimmat asutusalueet ovat kahden keskuksen lisäksi Sarkkiranta, Santamäki, Honkanen, Linnakangas ja Kokkokangas.

Kempeleessä on pääkonttorit ja tuotantoa Polar Electrolla, PKC-Groupilla ja Ouman Oy:llä.

Kempele valittiin Suomen luovimmaksi kunnaksi vuonna 2006 ja vuonna 2008 koko Suomen kattavassa kaupunkien ja kuntien asukastyytyväisyystutkimuksessa Kempele valittiin Suomen parhaaksi.

Nimen alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimi Kempele on Suomessa ainutlaatuinen, eikä samanlaista nimeä löydy muualta. Ennen vakiintumistaan nykyiseen kirjoitusasuun paikan nimi on esiintynyt eri variaatioina kartoissa ja muissa asiakirjoissa: Kembele, Kembelä, Kämbele, Kämbelä, Kiembele sekä Kiemböle. Sanan alkuperä on ilmeisesti saamen kielen sanassa gaeppel, joka tarkoittaa hylkeen etujalkaa. Kempe voi myös viitata skandinaaviseen tai alasaksilaiseen vaikutukseen.[7]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kempeleen kunnan rajat vuoden 1960 tilastokartassa.

Kempeleen alue on varsin myöhään noussut merestä, joten siellä ei ole ollut asutusta kivikaudella. Kempeleen, Kuuselan tilalla on tehty rautakautinen löytö, joka sisältämä esineistö osoittaa karjalaisten erämiesten liikkuneen alueella.[8]

Kempele asutettiin todennäköisesti 1500-luvun puolivälissä. Kirjallisissa lähteissä Kempele mainitaan ensimmäisen kerran 1568, jolloin alueella oli kolme taloa. Asutus vakiintui vuosisadan loppupuolella. Kempeleen ensimmäiset asukkaat olivat todennäköisesti kotoisin Oulunsalosta ja pääasiassa uudisasukkaat tulivatkin naapuripitäjistä. Eräelinkeinoilla ei Kempeleen historiassa ole koskaan ollut kovin suurta merkitystä, koska Kempeleen asutus syntyi ja vahvisti 1500-luvulta lähtien maanviljelyn ja karjanhoidon varassa. Alkuaikoina myös kalastus oli tärkeä elinkeino, mutta sen merkitys väheni maanviljelyn ja karjatalouden voimaperäistyessä. Laajat luonnonniityt ovat soveltuneet eriomaisen hyvin rehuviljelyn kasvattamiseen ja myös kivettömien entisten merenpohjamaiden muokkaus on ollut suhteellisen helppoa. Voi ja juusto olivat pitkään viljan ohella Kempeleen tärkeimmät myyntituotteet. Pääosa tuotannosta myytiin Ouluun.[8]

Kempeleen vanha puukirkko rakennettiin 16881691. Sen rakentaminen aloitettiin jo ennen kruunulta pyydetyn luvan saamista.

Kempele kuului aluksi seurakunnallisesti Liminkaan. Oulu ja Oulunsalo erosivat Limingasta 1610, jolloin Kempele jäi edelleen emäseurakunnan yhteyteen. Kun Oulunsaloon rakennettiin kappelikirkko 1665, alkoivat kempeleläiset puuhata liittymistä Oulunsaloon. Tilanne jatkui epäselvänä, kunnes muodostettiin Limingan alainen Kempeleen kappeli 1688. Oma kirkko Kempeleeseen valmistui 1691, mutta oma pappi saatiin vasta 1740. Vuonna 1735 Kempeleessä oli 444 asukasta. Asukasluku kasvoi tasaisesti, sillä vuonna 1800 asukkaita oli 608, 1850 921 ja 1900 jo 1 237.[8]

Kempeleen ja Oulunsalon yhdistämishankkeet tulivat uudestaan esille 1800-luvulla, jolloin yhdistämistä suunniteltiin kolme kertaa. Kuitenkin aina joko kempeleläiset tai oulunsalolaiset vastustivat hanketta. Vuonna 1899 Kempele määrättiin itsenäiseksi seurakunnaksi, mutta ero Limingasta toteutui vasta 1918. Tiilien valmistuksella on Kempeleessä vanhat perinteet, jotka ulottuvat aina 1600-luvulle saakka. Oulun kaupungin nopea teollistuminen 1800-luvun jälkipuoliskolla johti voimakkaaseen rakennustoimintaan. Tällöin ryhdyttiin polttamaan tiiliä kaupungin tarpeisiin ympäröivällä maaseudulla. Teolliseksi tiilien tuotanto muuttui Kempeleessä 1898, kun Kempeleen tiilitehdas perustettiin. Tehtaan toiminta keskittyi kesäkausiin. Keskimäärin tehdas työllisti 20 henkeä, mutta parhaimpina aikoina saattoi tiilien valmistuksessa työskennellä 60 henkeä. Tiilitehdas lopetti tuotantonsa vuonna 1952.[8]

1930-luvulla ehdotettiin jälleen kahden pienen seurakunnan, Kempeleen ja Oulunsalon yhdistämistä, mutta kempeleläiset vastustivat ja asia raukesi. Kun Oulujoen kunta lakkautettiin vuoden 1965 alussa, siitä liitettiin Kempeleeseen noin 6 km²:n alue ja sen mukana 64 henkeä. Kempeleeseen kuuluneet Tupoksen, Järvenpään ja Selkämaan alueet liitettiin Valtioneuvoston päätöksellä Liminkaan vuonna 1970.[9][10] Samana vuonna Oulun lääninhallitus ehdotti Kempeleen ja Oulunsalon kuntien yhdistämistä uudeksi Kempeleen maalaiskunta -nimiseksi kunnaksi, kuitenkin molempien kuntien valtuustot vastustivat ehdotusta.[11] Kunnanvaltuustot kuitenkin suhtautuivat myönteisesti ottamalla Hailuodon kunnan mukaan yhteistoiminta-alueen muodostamiseen.[11]

Kempeleen väestö kasvoi 1900-luvun alusta 1960-luvulle 1 230:stä 2 700:aan. Sen jälkeen väestönkehitys kääntyi voimakkaaseen kasvuun, joka alkoi taittua vasta 1980-luvun alussa. Vuonna 1985 asukkaita oli 8 604. Väkiluvun kasvu on johtunut Oulun läheisyydestä, sillä sinne on matkaa keskustaajamasta noin 10 kilometriä. Kempeleen teollisuus oli pitkälle 1900-lukua vähäistä. Kempeleen tiilitehtaan toiminnan loppumisen jälkeen 1952 ei kunnassa juuri ollut teollisia työpaikkoja, ellei mukaan lasketa vähäistä pienteollisuutta. Uutta teollisuutta syntyi vasta 1960-luvulla. Kunnan huomattavin teollisuusyritys oli toimintansa vuonna 1969 aloittanut Oy Nokia Ab Pohjolan Kaapeli, joka toimii nykyään PKC Group nimellä. Muita huomattavia yrityksiä olivat 1973 aloittanut Kumi-Helenius Oy Kumitehdas, joka oli toinen kempeleläinen teollisuuslaitos, Lauri Kuokkanen Oy, Ouman Oy, Oulun puukaluste Oy, Kempeleen Elektrometalli, Temelex Oy sairaalakalustetehdas, Polar Electro Ky, Rakennuslaite Ky ja OU-SE Oy. [8]

Kempeleen historiaa 1500-luvulta 1980-luvun alkuun käsitellään Mauno Hiltusen vuonna 1982 julkaistussa kirjassa Kempeleen historia.

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Kempeleen väestönkehitys 1980–2010
Vuosi Asukkaita
1980
  
7 545
1985
  
8 755
1990
  
9 807
1995
  
10 791
2000
  
12 551
2005
  
14 475
2010
  
15 864
Lähde: Tilastokeskus.[12]

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kempeleen Rajakorvessa näkyy alueelle tyypillistä lakeutta

Kempele on muun Pohjanmaan tavoin tasaista lakeutta. Kunta on entistä merenpohjaa, jota luonnehtivat alavat ja laakeat niitty- ja peltomaisemat, sekä harvaa metsää kasvavat kankaat ja suot. Erityisesti kunnan itäosassa on laajoja suoalueita. Kempele kuuluu laajaan sedimenttikivialueeseen, niin sanottuun Muhoksen muodostumaan, joka Satakunnan hiekkakivien tavoin on säilynyt kulutukselta peruskallion vajoamassa. Muhoksen muodostuma ulottuu merelle päin leveänä vyönä Muhoksen, Tyrnävän, Limingan ja Kempeleen sekä Oulunsalon alueiden kautta aina Hailuotoon saakka. Sitä ympäröi lähes homogeeninen granaattivyö. Kalliopaljastumia alueella on vähän.[8]

Kallioperää peittävät irtaimet maalajit paksuna kerroksena. Yleisimmät maalajit ovat savi, hiekka, turve ja moreeni, joka muodostaa kunnan itäosassa 5-10 metriä ympäristöstään kohoavia kumpareita. Korkeusvaihtelut ovat kunnan alueella vähäiset, Maasto on alavaa ja kohoaa loivasti Perämerestä pistävien Liminganlahden ja Kempeleenlahden tulvaniityiltä sisämaata kohti. Kirkonkylän seudulla maisemaan tuo vaihtelua vähäinen harjumuodostuma. Vaihtelevinta maasto on itäosassa, jossa on myös kunnan korkein kohouma Mourunginjärven pohjoisrannalla. Maankohoaminen, jonka nopeus on 8 millimetriä vuodessa, aiheuttaa alati muutoksia rannikolla. Rantavedet Liminganlahdessa ja Kempeleenlahdessa ovat matalia, joten rantaviiva muuttuu nopeasti. Vielä 1500-luvun puolimaissa Kempeleen ja Oulunsalon välissä oli noin 2,3 kilometriä leveä merensalmi ja Kempele oli niemimaa. Maayhteys Kempeleen ja Oulunsalon välille syntyi todennäköisesti 1700-luvun alkupuolella. Kohoaminen on ollut nopeinta Kempeleen ja Limigan välisellä Isollaniityllä. Myös Kempeleenlahti on maantunut nopeasti.[8]

Sisävesiä Kempeleessä on vähän. Ainoa huomattava järvi on Mourunginjärvi. Aikaisemmin rannikon vesijättömaalla oli useampiakin matalavetisiä järviä ja lampia, mutta ne ovat joko maatuneet tai kuivattu.[8]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kempeleen keskustaajama sijaitsee Pohjanmaan radan ja valtatien 4 välittömässä läheisyydessä. Seututie 816 alkaa Kempeleen keskustaajamasta ja jatkuu Hailuodon Marjaniemeen saakka.

Valtatie 4 kulki alunperin kuntakeskuksen kautta, mutta vuonna 1990 valmistunut moottoriliikennetie siirsi läpikulkuliikenteen pois keskustasta. 2000-luvun alussa moottoriliikennetie parannettiin moottoritieksi ja sitä jatkettiin samalla Limingan Haaransiltaan. Nykyisin Limingan Haaransillan liikenneympyrästä alkava ja Ouluun johtava "vanha nelostie" on numeroitu seututieksi 847.

Kempeleen keskustaajamasta sekä Kokkokankaan alueelta on useita päivittäisiä paikallisliikenteen vuoroja Ouluun. Liikennöitsijöinä toimivat Koskilinjat sekä Kylmäsen Liikenne. Kaukoliikenteen vuorot pysähtyvät Kempeleen kunnantalon kohdalla ja niistä vastaa muun muassa Käkelän Liikenne.

VR:n henkilöjunat eivät enää pysähdy Kempeleen rautatieasemalla. Liikennevirasto tosin on aloittanut selvityksen mahdollisen Kempeleen liikennepaikan avaamisesta uudelleen matkustajille.[13] Kempeleessä ei myöskään ole säännöllistä rautateiden tavaraliikennettä.

Kunnanvaltuusto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paikat jakaantuivat seuraavasti vuoden 2012 kunnallisvaaleissa:

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kempeleessä toimi lentopallon SM-liigassa pelaava KempeLe Kempeleen Lentopallo, joka tosin siirtyi Ouluun ja vaihtoi nimekseen Sun Volley kaudelle 2009-2010. Joukkue nousi SM-liigaan kauden 2005–2006 päätteeksi. Joukkueen riveissä kaudella 2007–2008 pelaavat Suomen lentopallomaajoukkueen Teppo Heikkilä sekä SM-liigan pistepörssin viime vuosina voittaneet Pekka Kortteinen ja Marko Aho. Kortteinen valittiin liigan parhaaksi pelaajaksi 2007. Myös beach volley -pelaaja Anssi Hakala kuuluu joukkueen vahvuuteen.

Jääkiekkojoukkue Laser HT on Kempeleestä. Kauden 2004–2005 jälkeen Suomi-sarjasta pudonnut Kiekko-Oulu ja sarjaan noussut Laser HT Kempeleestä yhdistivät edustusjoukkueensa, täten perustaen Kiekko-Laserin, jonka kotipaikkana on Oulu. Kiekko-Oulu pelasi monta kautta Suomi-sarjan pohjoislohkossa, mutta heikoin menestyksin, ja sarjasta putoaminen kauden 2004–2005 päätteeksi oli aiheuttaa konkurssin, mutta yhdistyminen Laserin kanssa pelasti seuran. Kiekko-Oulu ja Laser HT jatkavat edelleen junioritoimintaa eri seuroina. Pekka Saarenheimo on Laser HT:n kasvatti. Myös NHL-maalivahti Pekka Rinne on Kempeleestä.

Kempeleessä toimii myös pesäpallo-, salibandy- ja hiihtourheilua edustava Kempeleen Kiri. Pesäpallossa Kempeleen Kirin miehet ykköspesiksessä. Kaudella 2007 joukkue pelasi Superpesiksen karsinnoissa. Kempeleen Kirin naiset pelaavat Superpesiksessä.

Vammaishiihtäjänä menestynyt Pertti Sankilampi edusti Kempeleen Kiriä.

Paikkakunnalla toimii myös urheilun yleisseura Kempeleen Pyrintö ja jalkapalloseura Ajax-Sarkkiranta.

Tunnettuja Kempeleessä vaikuttaneita henkilöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kempeleen kunnanraja.

Kempele-sanan yhteydessä käytettävät sijamuodot ovat paikkakunnalla vakiintuneen tavan mukaisesti inessiivi (Kempeleessä), elatiivi (Kempeleestä) ja illatiivi (Kempeleeseen).[14] Tosin ulkopaikkakuntalaiset käyttävät kunnasta varsin usein myös virheellisiä adessiivi- (Kempeleellä), ablatiivi- (Kempeleeltä) ja allatiivi-muotoja (Kempeleelle).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2014 1.1.2014. Maanmittauslaitos. Viitattu 15.3.2014.
  2. a b Suomen asukasluvut kuukausittain – Kunnittain aakkosjärjestyksessä 31.1.2014. Väestörekisterikeskus. Viitattu 14.2.2014.
  3. a b Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2012, laaja alueluokitusryhmittely 31.12.2012. Tilastokeskus. Viitattu 27.5.2013.
  4. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2013 27.11.2012. Verohallinto. Viitattu 13.3.2013.
  5. Kuntavaalit 2012 tulospalvelu 6.11.2012. Yleisradio Oy. Viitattu 4.1.2013.
  6. Zeppelinin alue Kempeleen kunta. Viitattu 6.11.2009.
  7. Kempeleen kunnan kotisivut – Kempeleen historiaa
  8. a b c d e f g h Kalevi Rikkinen, Hannes Sihvo, Matti Eskola, Allan Tiitta: Finlandia, Otavan iso maammekirja 8. Keuruu: Kustanneyhtiö Otava, 1986. ISBN 951-1-09142-5.
  9. Hiltunen, Mauno: Kempeleen historia, s. 34. Oulu: Oy Kirjateollisuus, 1982. ISBN 951-99398-1-4.
  10. Hiltunen, Mauno: Kempeleen historia, s. 294. Liite 1 (karttakuva). Oulu: Oy Kirjateollisuus, 1982. ISBN 951-99398-1-4.
  11. a b Hiltunen, Mauno: Kempeleen historia, s. 35. Kysymys kuntauudistuksesta. Oulu: Oy Kirjateollisuus, 1982. ISBN 951-99398-1-4.
  12. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2012 22.3.2013. Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2013.
  13. Kolistaja, Minna: Kempeleestä junan kyytiin Kaleva. 30.7.2012.
  14. Kuntien nimet ja niiden taivutus Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Viitattu 2. syyskuuta 2007.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kempele.