Eeli Aalto
Sivulta puuttuu 
Eeli Alvar Aalto (s. 6. helmikuuta 1931 Viipuri) on nykyisin Kempeleessä asuva pohjoispohjalainen kuvataiteilija.
Talvisodan aikana Eeli Aalto muutti vanhempiensa mukana sotaa pakoon Pohjois-Pohjanmaalle, ensin Liminkaan ja sitten Ouluun. Taiteeseen Aalto sai ensikosketuksen nähdessään 10-vuotiaana liminkalaisen maalarin Vilho Lammen maalauksia. Kouluvuosinaan hänen paras ystävänsä oli Paavo Rintala.
Aalto opiskeli Helsingissä Suomen Taideakatemiassa 1949–1951 ja myöhemmin Pariisissa André Lhoten akatemiassa 1952–1953.
Aalto oli mukana Lennart Segerstrålen apuna Rovaniemen ja Varkauden kirkkojen freskotöissä. Hän maalasi maisemia ja kaupunkikuvia ja 1960-luvulla kokeili myös abstraktia maalaamista. Oulussa hän oli mukana ajamassa kulttuurilaitosten, kuten yliopiston ja taidemuseon saamista kaupunkiin. 1962–1979 Aalto toimi Oulun yliopiston arkkitehtiosastolla plastisen sommittelun opettajana. Maalauksien ja veistosten lisäksi Aalto teki Ylelle lukuisia tv-dokumentteja pääosin taiteesta ja taiteilijoista ja myös muun muassa tiernapojista kertovan elokuvan Synti Suuri Surkia (1980). Taiteilija Alpo Jaakolasta kertova dokumentti Piina (1977) palkittiin puolestaan parhaan tv-elokuvan Jussilla.[1] Vuonna 2012 Aalto sai ottaa vastaan oululaiselle kulttuurihenkilölle myönnettävän Kultainen kaulin -palkinnon. Aalto on kirjoittanut kaksi taiteilijoista kertovaa kirjaa.
Eeli Aalto oli todistamassa vuonna 1987 Oulussa tapahtunutta Jumalan teatteri -esitystä jossa yleisön päälle heitettiin virtsaa ja ulosteita. Aalto oli ainoa, joka katsoi koko näytelmän loppuun ja otti valokuvia, joita sitten käytettiin oikeudessa todisteina.
Aallon poika Simo Aalto tunnetaan taikurina.
Sisällysluettelo |
Teokset [muokkaa]
- Vilho Lampi - Lakeuden maalari, Karisto 1969
- Reidar Särestöniemi, WSOY 1976
Televisio-ohjelmat [muokkaa]
- 1966: Vilho Lampi - Lakeuden maalari; Kaupunki
- 1967: Viimeinen tuomio; Eräs Im Memoriam; Haikara lensi ohi; Hiljaisen miehen maailma
- 1968: Kuin kamee; Taulu; Lastentaidetta
- 1969: Hei hei, tämä on totta; 36000 päivää Oulussa; Elukka
- 1970: Röijy
- 1971: Hailuoto, hyvän haltijan saari; Myrrysmies; Kain tapper; Unelma paremmasta elämästä; C-G Lilius
- 1972: Euroopan mestari; Afrikkalainen keskustelu
- 1973: Reidarin värilliset aistimukse; Taakkasi on minun
- 1974: Tyttökauppias
- 1975: Maalaismaisema; Iso pieni tyttö, Anu Pentik
- 1977: Kauko Rantalan mustavalkea maailma; Reima Pietilä; Piina
- 1978: Tuhlaajapojan paluu; Anna-Leenan jouluaatto
- 1979: Aurinkogalleria
- 1980: Kerro kerro kuvasti - 6 osaa kuvataiteesta; Synti suuri surkia
- 1981: Erämaakoira; Paluu Ithakaan; Merkillinen matkakertomus
- 1982: Häät Kempeleen kirkossa; Mielipiteitä taidekasvatuksesta
- 1983: Kissa vieköön; Dostojevskin galleria; Lentäjä Non Grata
- 1984: Rakentamisen draama; Kirstinän runot heräävät; Oulu -10
- 1985: Muistojeni albumi; Budapest-Rock; Mauno Haartman; Juhani Pallasmaa; Keijo Petäjä
- 1986: Vuosisadan talvi; Oulun koulu; Yksin; Elämän äänet; Jouni Kesti; Oulun horisontista; Satu Huttunen - Vuoden nainen; Kesäyön oikkuja
- 1987: Kirkkokatu 50; Punaiset kengät sodankylässä; Tuhlaajapojan päiväkirja; Kirje maailman katolta; Paskajuttu
- 1988: Kadonnutta tietoa etsimässä; Taiteen tähden - Veijo Hukka; Itsemurhat; Jorma Uotinen; Erotiikkaa etsimässä; Huippukokous mummolassa; Valmentajan muotokuva; Picasso Tukholmassa; Giorgio Morandi; Matti satujen talossa
- 1989: Tekstiilin intiimi kosketus; Edvard Much; Simosalabim (5 osaa) 1989; Passikuva (4 OSAA); Tapaaminen Oulussa, Paavo Rintala; Uusikatu 1989
- 1992: Helene Schjerfbeck Ateneumissa; Alberto Giacometti; Wiipurini; Tuhlaajapoika ja Sokrates
- 1992-1994: Jokeri pokeri box (32 osaa)
Lähteet [muokkaa]
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Eeli Aalto - 100 Kuvaa Oulusta - verkkonäyttely
- Eeli Aallon blogi
- YLE Elävä arkisto: Tv-esseisti Eeli Aalto (Sisältää mittavan paketin Aallon tv-elokuvia)
