Suutarinlohi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suutarinlohta.

Suutarinlohi (ruots. skomakarlax) on nimestään huolimatta silakoista tehty kylmä kalaruoka. Siinä suolatut silakkafileet on pyöritetty rulliksi ja säilötty sipuli- ja porkkanapalojen kanssa marinointiliemeen, joka on kiehautettu etikasta, sokerista ja vedestä. Muina mausteina liemessä käytetään maustepippuria sekä esimerkiksi laakerinlehtiä ja sinapinsiemeniä.[1][2]

Tiiviiseen lasipurkkiin säilöttyä suutarinlohta nautitaan keitettyjen perunoiden tai ruisleivän kanssa. Perinteinen lisuke on myös vihreä salaatti ja sen kanssa kermaviilikastike, joka on maustettu kananmunalla, tillillä, sinapilla ja etikalla. Parhaimmillaan suutarinlohi on parin kolmen viikon kylmäsäilytyksen jälkeen.[1]

Suutarinlohi on Suomessa perinteinen ruokalaji rannikkoseuduilla. Se on yksi Uudenmaan kymmenestä maakuntaruoasta. 1980-luvun pitäjäruokaprojektissa se nimettiin Helsingin, Kempeleen, Kiukaisten, Naantalin, Tenholan ja Valkeakosken nimikkoruoaksi.[3]

Keitetyt silakkarullat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suutarinlohen eräs muunnelma ovat etikkaisessa mausteliemessä hiljaa keitetyt silakkarullat. Ne on nimetty Raision pitäjäruoaksi[3]. Myös suutarinlohen joissakin resepteissä silakkarullat neuvotaan laittamaan kuumaan marinadiliemeen, jolloin ne hieman kypsyvät ennen liemen jäähtymistä[1].

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Uudenmaan suutarinlohi (Resepti on julkaistu Koti-lehdessä 8/2009) Maa- ja kotitalousnaiset. Viitattu 30.12.2018.
  2. Pojanluoma, Riitta: Perinnemakuja maakunnista, s. 116. Tammi, 2003. ISBN 951-31-2764-8.
  3. a b Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1.