Etikka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Etikkaa
Väkiviinaetikka

Etikka on hapan neste, joka syntyy viinin tai väkiviinanlähde? alkoholin hapettuessa etikkahapoksi. Suomessa eniten käytetty väritön väkiviinaetikka on veden ja etikkahapon sekoitus.[1] Etikan etikkahappopitoisuus on tyypillisesti 3-5 prosenttia.

Etikkaa tehdään istuttamalla alkoholiin sopiva bakteerikanta. Etikoituminen alkaa yleensä myös spontaanisti liian pitkäksi aikaa auki jätetyssä alkoholipullossa.

Etikkalajeja:

  • väkiviinaetikka, valmistetaan käymismenetelmällä
  • valkoviinietikka
  • punaviinietikka
  • omenaviinietikka
  • riisiviinietikka
  • mallasviinietikka
  • balsamietikka, valmistetaan käyttämällä rypälemehua pitkiä aikoja
  • synteettinen etikka, valmistetaan laimentamalla etikkahappoa.

Etikkaa voidaan käyttää esimerkiksi etikkasäilönnässä ja salaatinkastikkeissa. Väkiviinaetikkaa käytetään myös puhdistusaineena, jolla voi poistaa muun muassa kalkkitahroja.

Valmistusmenetelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperäinen menetelmä on ollut viinin jättäminen avoimeen astiaan niin pitkäksi aikaa, että siitä tulee etikkaa eli hapanta viiniä, jota ranskan kielen sana vinaigre alkujaan tarkoittaa. Menetelmällä ei kuitenkaan synny erityisen hyvää viinietikkaa.

Orléansin menetelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnetuin vanhoista viinietikan valmistusmenetelmistä on Orléans-menetelmä, joka on ensimmäinen teollinen, laadukasta viinietikkaa tuottava menetelmä. Se kehitettiin 1670-luvulla Orléansissa Ranskassa.[2] Orleans-pintamenetelmässä viinin annettiin etikoitua makaavissa 200 litran tynnyreissä. [3] Orléansin mentelmästä on kehitetty teollinen versio, jossa käytetään teräksisiä pystysäiliöitä. Tässä menetelmässä etikka lämpenee ja etikan aromit haihtuvat.[4]

Muita menetelmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Orléansin menetelmän tilalle tuli vähitellen 1800-luvun alkupuolella kehitetty "pikaetikkamenetelmä" eli lastumenetelmä, jota esimerkiksi Rajamäen tehdas käytti aloittaessaan etikan valmistuksen 1892. Menetelmässä viini tai muu alkoholipitoinen liuos valutettiin säiliön ritilän päällä olevien puulastujen läpi. Lastuissa olevat etikkabakteerit hapettivat alkoholista etikkaa.[3]

Sittemmin on siirrytty yleisesti submerssimenetelmään,[2] jossa liuoksessa elävät bakteerit hapettavat etikkaa etanolista.[3]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Omenaviinietikkaa on markkinoitu laihdutustuotteena. Suomen lihavuustutkijat ry:n jäsen dosentti Pertti Mustajoki kuitenkin torjuu ajatuksen huijauksena.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Maija Suova (toim.): Emännän tietokirja I–II, 4. uudistettu laitos, s. 123. WSOY, 1958.
  2. a b Etikan valmistuksen historiaa, Rajamäen.fi
  3. a b c Väkiviinaetikan tarina, Rajamäen.fi
  4. The unique Orleans process
  5. Laihdutushuuhaa voi paksusti Skeptikko-lehti 45, 2/2000.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]