Moottoritie

Yhdysvalloissa moottoritiet ovat usein leveitä, kuva Atlantasta.

Moottoritie on pelkästään moottoriajoneuvoliikenteelle tarkoitettu nopean liikkumisen mahdollistava tie. Moottoritiellä eri ajosuunnat on fyysisesti erotettu toisistaan, eikä moottoritie risteä samassa tasossa muiden kulkuväylien kanssa. Moottoritiellä on käytännössä aina vähintään kaksi ajokaistaa molempiin suuntiin ja risteykset muiden teiden kanssa on toteutettu eritasoliittymillä.

Maailman ensimmäinen moottoritie valmistui vuonna 1924 Italiaan Milanon ja Varesen välille. Saksan ja Yhdysvaltojen ensimmäiset moottoritiet rakennettiin 1930-luvulla. Varsinaisesti moottoriteiden rakentaminen pääsi vauhtiin kuitenkin vasta toisen maailmansodan jälkeen. Suomen ensimmäinen moottoritie valmistui vuonna 1962 Helsingin Munkkiniemen ja Espoon Gumbölen välille.

Moottoritien määritelmä

Vuoden 1968 tieliikennettä koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa, niin kutsutussa Wienin tieliikennesopimuksessa, moottoritie määritellään seuraavasti:

»Moottoritie tarkoittaa tietä, joka on erityisesti suunniteltu ja rakennettu moottoriajoneuvoliikennettä varten ja joka ei palvele sen varrella olevia kiinteistöjä sekä

1. jossa on, erityisiä kohtia tai tilapäisjärjestelyjä lukuun ottamatta, kumpaakin liikennesuuntaa varten toisistaan keskikaistalla, jota ei ole tarkoitettu liikenteelle, tai poikkeuksellisesti muulla tavoin erotetut erilliset ajoradat;
2. joka ei risteä samassa tasossa tien, rautatien, raitiotien eikä jalankulkutien kanssa;
3. joka on erityisesti merkitty moottoritieksi.»
   (Wienin tieliikennesopimus (SopS 30/1986), 1 artikla, j-kohta)

Viimeisestä kohdasta aiheutuu, että tie, joka täyttää kaikki moottoritielle asetetut vaatimukset mutta jota ei liikennemerkein ole merkitty moottoritieksi, ei ole moottoritie. Niinpä esimerkiksi Itäväylä, Hämeenlinnanväylän alkuosa Haagasta Kehä III:lle sekä osa Kehä I:stä kaksine ajoratoineen ja eritasoliittymineen muistuttavat moottoriteitä, mutta niitä ei ole merkitty moottoriteiksi.

Vaikka tieliikennesopimus ei sitä suoraan määrääkään, on moottoritiellä useimmiten vähintään kaksi ajokaistaa molempiin suuntiin. Moottoritiet ovat myös aina kestopäällystettyjä.

Moottoritien tarkka määritelmä ja moottoriteille asetetut tekniset vaatimukset vaihtelevat jonkin verran maittain.

Moottoriteillä noudatettavat liikennesäännöt

Myös moottoriteillä noudatettavat liikennesäännöt vaihtelevat jonkin verran maittain. Tieliikennesopimuksessa on määrätty kuitenkin joitakin yleisperiaatteita:

• Kevyt liikenne ja liikenne hitailla ajoneuvoilla on kielletty.
• Moottoritielle pysähtyminen ja pysäköiminen ilman pakottavaa syytä on kielletty.
• U-käännöksen tekeminen on kielletty.

Moottoriteiden nopeusrajoitus on yleensä 80–130 kilometriä tunnissa. Saksassa osalla moottoriteistä ei ole nopeusrajoituksia lainkaan.

Koska kaikki ajoneuvot eivät voi käyttää moottoritietä, sillä pitää olla myös rinnakkaisyhteys. Usein rinnakkaisyhteys on niin sanottu vanha tie, joka on ollut päätie ennen moottoritien valmistumista. Rinnakkaisyhteys voi kulkea myös keskustan katuverkolla. Maissa, joissa moottoritiet tai osa niistä ovat maksullisia, rinnakkaisyhteys on yleensä maksuton.

Moottoritiet Suomessa

Suomalainen moottoritien merkki

Valtatie 4 Oulussa

Suomi on harvaan asuttu maa ja liikennemäärät ovat yleensä pieniä. Tämän vuoksi Suomeen ei ole ollut tarpeellista rakentaa samanlaista kattavaa moottoritieverkkoa kuin esimerkiksi Saksassa on. Vuoden 2011 alussa Suomessa oli 779 kilometriä moottoriteitä. Pisimmät yhtäjaksoiset moottoritiet ovat Vantaan ja Ylöjärven välinen osuus valtatiellä 3, Helsingin ja Turun välinen osuus valtatiellä 1 sekä Helsingin ja Heinolan välinen osuus valtatiellä 4. Muut moottoritiet ovat kuitenkin yleensä lyhyehköjä osuuksia suurimmissa kaupungeissa. Lisäksi valtatietä 7 rakennetaan moottoritieksi Haminan kohdalla ja osuudella Koskenkylä-Kotka. Myöhemmin toteutetaan osuus Haminasta Vaalimaalle.

Suomen lainsäädännön moottoritien määritelmä noudattaa Wienin tieliikennesopimuksen määrittelyä:

»Moottoritiellä on kaksi keskikaistan tai kaiteen toisistaan erottamaa ajorataa, joilla ei ole avattavia siltoja. Risteävän liikenteen tulee kulkea eri tasossa kuin moottoritieliikenteen. Moottoritiehen liittyvä ja sieltä poistuva liikenne on johdettava moottoritien alkamis- tai päättymiskohtien taikka tiesuunnitelmassa osoitettujen liittymien kautta. Moottoritien ja siihen rajoittuvan kiinteistön välillä ei saa olla muuta kulkuyhteyttä.»
(Valtioneuvoston asetus maanteistä (924/2005) 1 § 1  mom.)

Lähes kaikki Suomen moottoritiet ovat 2+2-kaistaisia; ainoastaan pääkaupunkiseudulla on joitain useampikaistaisia osuuksia. Lisäksi moottoriteille on asetettu tiettyjä tien geometriaa, liittymäväliä ja muita teknisiä ominaisuuksia koskevia vaatimuksia. Moottoriteistä hieman alle kahdella kolmasosalla nopeusrajoitus on 120 kilometriä tunnissa. Muilla moottoriteillä rajoitus on yleensä 100 kilometriä tunnissa, joskus myös tätä alempi. Talvisin nopeusrajoitus on kaikilla moottoriteillä enintään 100 kilometriä tunnissa.

Moottoritiet jaetaan merkityksensä perusteella neljään luokkaan:

• A-luokkaan kuuluvat valtakunnalliset moottoritieosuudet maaseutuosuuksilla. Nopeusrajoitus on yleensä 120 km/h.
• B-luokkaan kuuluvat valtakunnalliset moottoritieosuudet kaupunkitaajamien ohitusosuuksilla. Nopeusrajoitus on 100–120 km/h.
• C-luokkaan kuuluvat taajamaseudun tiestön runkoväylänä toimivat moottoritiet (1. luokan kaupunkimoottoritiet). Nopeusrajoitus on 80–100 km/h.
• D-luokkaan kuuluvat keskustojen syöttökehänä toimivat, taajamarakenteeseen kiinteästi integroidut moottoritiet, joilla ei ole kauttakulkuliikennettä (2. luokan kaupunkimoottoritiet). Nopeusrajoitus on yleensä 80 km/h.

Luokittelu liittyy lähinnä tiesuunnitteluun eikä luokkaa mitenkään merkitä tielle liikennemerkein. Alemman luokan moottoriteillä tien tekniset vaatimukset eivät ole niin tiukat. Nimitystä kaupunkimoottoritie käytetään joskus myös moottoritiemäisistä teistä, esim. Kehä III, jotka eivät kuitenkaan ole moottoriteitä.

Suomessa moottoritien rinnalla kulkeva rinnakkaistie on tieluokaltaan yleensä seututie. Rinnakkaisyhteys voi kulkea myös keskustan katuverkolla.

Moottoriteiden rakentaminen ja vaikutukset

Kun moottoritien rakentamisesta päätetään, ratkaisu tehdään muun muassa liikennemäärien, liikenneturvallisuuden, yhdyskuntarakenteen ja ympäristönäkökohtien perusteella. Yleisesti moottoritien rakentaminen voi olla perusteltua, jos keskimääräinen liikennemäärä ylittää 15 000 ajoneuvoa vuorokaudessa, joskin moottoritien rakentaminen edellyttää aina liikenteen tuntivaihtelun ja koostumuksen tarkempaa tarkastelua.

Liikenneturvallisuuden osalta moottoriteiden etuna on vastakkaissuuntaisen ja risteävän liikenteen puuttuminen, mikä poistaa kohtaamis- ja risteysonnettomuudet lähes kokonaan. Toisaalta suuremmat nopeudet lisäävät suistumisonnettomuuksien määrää. Suurien liikennemäärien vuoksi myös peräänajo-onnettomuuksien riski kasvaa, joskaan tämä seikka ei liity suoraan tietyyppiin vaan enemmänkin liikennemääriin tietyypistä riippumatta.

Tilastollisesti moottoriteillä sattuu liikennemääriin suhteutettuna vähemmän kuolemaan johtaneita onnettomuuksia ja muita henkilövahinko-onnettomuuksia kuin muilla teillä.

Moottoriteiden ympäristövaikutukset ovat kahtalaiset: yhtäältä moottoritiet sujuvoittavat liikennettä ja mahdollistavat tasaiset nopeudet, mikä saattaa vähentää pakokaasupäästöjä ainakin lyhyellä aikavälillä. Kuitenkin moottoritiet myös hajauttavat yhdyskuntarakennetta ja synnyttävät liikennettä, kun esimerkiksi työssäkäynti on mahdollista entistä kauempaa, mikä taas lisää ilmansaasteita. Lisäksi moottoritiet vievät paljon tilaa muihin tietyyppeihin verrattuna, ja moottoriteiden alta joudutaankin usein purkamaan rakennuksia. Viimeksi mainittua ongelmaa voidaan tosin torjua riittävän pitkän tähtäimen suunnittelulla. Nykyisin tuskin enää rakennettaisiin 1960-luvulla rakennetun Hämeenlinnan moottoritien kaltaista läpikulkutietä kaupungin keskustan halki^{lähde tarkemmin?}.

Lisäksi suurten liikennemäärien ja suurien nopeuksien aiheuttama melu haittaa ympäristöä, mitä voidaan tosin torjua meluvalleilla, -aidoilla ja -kaiteilla. Moottoritiet aiheuttavat myös estevaikutuksen, joita voidaan torjua esimerkiksi vihersiltoja ja tunneleita rakentamalla.

Suomessa moottoritien rakentamiskustannukset ovat keskimäärin 3–5 miljoonaa euroa/kilometri, joskin kustannukset vaihtelevat tapauskohtaisesti: esimerkiksi sillat ja etenkin tunnelit nostavat tien hintaa.

Luettelo Suomen moottoriteistä

Viitteellinen kartta Suomen merkittävistä moottoriteistä, jotkin lyhyet osuudet puuttuvat. Moottoritiet merkitty vihreillä viivoilla.

Alla on lueteltu suomalaiset moottoritiet. Kukin moottoritieosuus on lueteltu vain kerran, vaikka se olisikin osa useampaa tietä.

Valtatie 1

• Helsinki–Turku (pituus 164 km)

Valtatie 2

• Palojärvi, Vihti (pituus 1 km, liittyy toiseen moottoritiehen)

Valtatie 3

• Vantaa–Hämeenlinna–Tampere–Ylöjärvi (pituus 180 km, osittain yhteinen valtatien 9 kanssa, osittain yhteinen kantatien 60 kanssa)
• Helsingby, Mustasaari–Vaasa (pituus 15 km, osittain yhteinen valtatien 8 kanssa)

Valtatie 4

• Helsinki–Lahti–Lusi, Heinola (pituus 140 km, osittain yhteinen valtatien 7 kanssa)
• Vaajakoski–Jyväskylä (pituus 6 km, yhteinen valtateiden 9, 13 ja 23 kanssa)
• Jyväskylä–Kirri (pituus 5 km, yhteinen valtatien 13 kanssa)
• Liminka–Oulu–Kello, Haukipudas (pituus 30 km)
• Maksniemi, Simo–Kemi–Keminmaa (pituus 21 km)

Valtatie 5

• Lusi, Heinola (4.3 km)
• Humalajoki–Päiväranta, Kuopio (pituus 29,3 km, osittain yhteinen valtatien 9 kanssa)
• Vuorela–Siilinjärvi (pituus 13,1 km)

Valtatie 6

• Mansikkala–Kaukopää, Imatra (pituus 10,4 km)
• Joensuu (pituus 3,8 km, yhteinen Vt9 kanssa)

Valtatie 7

• Tattarisuo, Helsinki–Koskenkylä, Pernaja (pituus 60 km, liittyy toiseen moottoritiehen)
• Kotka–Hamina (pituus 15 km, osittain yhteinen valtatien 15 kanssa)

Valtatie 8

• Turku–Raisio (pituus 5 km)

Valtatie 9

• Turku–Lieto as. (pituus 13 km)
• Järviö–Konho, Akaa (pituus 1 km)
• Lakalaiva–Atala, Tampere (pituus 10 km, yhteinen kantatien 60 kanssa.)
• Pukinniitty–Pumperi, Jyväskylä (pituus 4 km)
• Joensuu (13 km, yhteistä osuutta Vt6:en kanssa 3,8 km)

Valtatie 12

• Tampere–Nokia (pituus 8 km)

Valtatie 25

• Lohja, (pituus 1 km, liittyy toiseen moottoritiehen)

Valtatie 29

• Keminmaa–Tornio (pituus 14 km)

Kantatie 45

• Helsinki–Ruotsinkylä, Tuusula (pituus 18 km)

Kantatie 51

• Helsinki–Espoonlahti, Espoo (pituus 17 km)

Yhdystie 3495

• Viinikka–Lakalaiva (Tampereen eteläinen sisääntulotie, pituus 2 km)

Yhdystie 6018

• Jyväskylä (Jyväskylä–Vaajakoski-moottoritien Jyväskylän puoleinen pää, pituus 0,5 km)

Suomen moottoriteiden historiaa

Suomen ensimmäisen moottoritiemäisen väylän, Helsingin Itäisen moottoritien (osa nykyistä Itäväylää) rakentaminen aloitettiin vuonna 1950 Kulosaaren sillalla. Silta avattiin vuonna 1957 ja osuus Kulosaaresta Itäkeskukseen valmistui vuonna 1962. Tie on moottoritien tapainen (eritasoliittymät, toisistaan erotetut ajoradat), muttei kuitenkaan täytä kokonaan nykyisiä moottoritielle asetettuja laatuvaatimuksia (tiellä on bussipysäkkejä, kiihdytyskaistat hyvin lyhyitä, jne).

Suomen ensimmäistä varsinaista moottoritietä, Tarvontietä (nyk. Turunväylä) alettiin rakentaa vuonna 1956 Helsingin Munkkiniemen ja Espoon Gumbölen välille. Tie otettiin käyttöön vuonna 1962. Seuraavien kymmenen vuoden aikana Suomeen rakennettiin runsaasti lyhyitä moottoritieosuuksia suurimpien kaupunkien, varsinkin Helsingin läheisyyteen.

Pääkaupunkiseudulla Lahdenväylä valmistui ensin 1967 Vanhastakaupungista Viikkiin, josta sitä jatkettiin Tattariharjuuun 1971 ja Järvenpäähän 1974. Porvoonväylän ensimmäinen osuus valmistui vuonna 1972.

Nykyiseen verrattuna moottoritiet rakennettiin yleensä huomattavan läheltä kaupungin keskustaan. Hämeenlinnassa valtatie 3 rakennettiin 1960-luvulla kulkemaan moottoritienä keskustan halki, samoin kuin valtatie 7 Karhulan keskustan halki, sekä moottoritiemäinen Rovaniemen läpikulku 1960-luvun lopulla.

Myös Jyväskylässä ja Tampereella suunniteltiin moottoritietä aivan keskustan tuntumaan. Jyväskylässä tie olisi alkanut Keljosta, kulkenut Hippoksen ja yliopiston välistä, Harjun takaa ja Rajakatua pitkin Taulumäelle. Suunnitellusta tiestä ehdittiin toteuttaa 1,8 kilometriä pitkä osuus keskustan eteläpuolelle. Suunnitelmien muututtua tie on muutettu luokitukseltaan tavalliseksi tieksi ja on nykyiseltä nimeltään Länsi-Päijänteentie, ollen Suomen ainoa lakkautettu moottoritie. Tampereella keskustan halkaiseva tie olisi kulkenut Ratinasta Lielahteen. Pyynikkiin olisi rakennettu tunneli ja Pispalan maasto tasattu maastoleikkauksella.

Helsingissä suunniteltiin 1960- ja 1970-luvuilla moottoritietä Länsiväylältä Ruoholahdesta keskustan läpi Itäväylälle Sörnäisiin. Se olisi kulkenut satamaradan kuilussa Ruoholahdesta Eduskuntatalolle asti ja jatkunut Mannerheimintien itäpuolella Kaisaniemen puiston läpi Pohjoisrantaan ja edelleen Sörnäisten rantatietä pitkin Itäväylälle saakka. Lisäksi suunniteltiin rautatien viereen moottoritietä, Vapaudenkatua, Helsingin keskustasta Pasilaan. Suunnitelmista esitettiin monia muunnelmia, joista monet olisivat edellyttäneet useiden historiallisten rakennusten purkamista. Eräiden myöhempien suunnitelmien mukaan keskustan läpi johtava moottoritie rakennettaisiin kokonaisuudessaan maanalaiseksi tunneliksi. Suunnitelmien mukaan myös muun muassa Pohjoisranta olisi ollut moottoritietasoinen, ja nykyisen Mallaskadun tunnelin oli tarkoitus olla Hietalahden rantaa pitkin kulkevan Länsiväylän haaran eteläinen ramppi. Ensimmäisen kerran moottoriteitä ehdotettiin Helsingin kantakaupungin alueelle jo Kråkströmin-Lindegrenin suunnitelmassa 1954.

Ensimmäisen öljykriisin seurauksena moottoriteiden rakentaminen väheni huomattavasti 1970-luvun puolivälissä ja lisääntyi uudelleen vasta 1990-luvulle tultaessa. 1990-luvulla alettiin rakentaa pitempiä moottoritieosuuksia. Ensin rakennettiin moottoritie Vantaalta Hämeenlinnaan ja myöhemmin edelleen Tampereelle vuonna 2000. Lahdenväylän (valtatie 4:n) moottoritieosuutta jatkettiin Järvenpäästä ensin Lahteen ja myöhemmin Heinolaan saakka vuonna 2005. Viimeksi valmistunut pitkä moottoritie on Valtatie 1 Helsingistä Turkuun, joka avautui kokonaan moottoritieksi vuonna 2009.

Artikkelin lopussa olevassa taulukossa on lueteltu Suomen moottoritieosuudet valmistumisvuoden mukaan.

Tulevaisuus

Suomi on sitoutunut rakentamaan koko Turun ja Vaalimaan välisen E18-tien moottoritieksi vuoteen 2015 mennessä. Näin ollen valtatiestä 7 rakennetaan moottoritieksi vielä osuudet Koskenkylä–Kotka ja Hamina–Vaalimaa. E18-tien Kehä III:lla kulkevaa osuutta ei tulla viitoittamaan moottoritieksi, vaikka se tullaan kaikilta osiltaan parantamaan moottoritietasoiseksi.

Alla olevassa taulukossa on lueteltu lähivuosina toteutettavat moottoritiehankkeet.

Suunniteltu valmistumisvuosi	Tienumero	Tieosuus	Pituus(Km)	Suunnittelu-/rakentamisvaihe
2012	6 9	Käpykangas–Repokallio, Joensuu	6	rakenteilla
	9 23	Ylämylly–Käpykangas, Joensuu	14	Tie on valmistunut nelikaistaiseksi jo 1990–2000-luvulla ja muutetaan moottoritieksi Käpykankaan ja Repokallion välisen osuuden valmistuttua.
2013	51	Kirkkonummi–Kivenlahti	10	rakenteilla
2014	5 9 E 63	Päiväranta–Vuorela, Kuopio	5	rakenteilla
	7 E 18	Koskenkylä–Loviisa–Kotka	56	rakenteilla
	6 9	Reijola-Repokallio, Joensuu	4	rakenteilla
2015	7 E 18	Haminan ohikulkutie	15	rakenteilla
	7 E 18	Hamina–Vaalimaa	45	suunnitteilla, rahoitus myönnetty
Suunnitteilla	49 13 23 E 63 E 75	Kanavuori–Haapalahti, Jyväskylä	3	suunnitteilla
	4 13 E 75	Kirri, Jyväskylä – Vehniä, Laukaa	16	suunnitteilla
	9 E 63	Alasjärvi, Tampere – Ruutana, Kangasala	9,5	suunnitteilla
	8 E 8	Kankare, Raisio – Humikkala, Masku	12	suunnitteilla, rahoitus myönnetty
	12	Lahden eteläinen kehätie	13	suunnitteilla
	12	Alasjärvi, Tampere – Huutijärvi, Kangasala	14	suunnitteilla
	5	Palokangas, Leppävirta – Humalajoki, Kuopio	18	suunnitteilla
	5 E 63	Siilinjärvi – Varpaisjärventie, Siilinjärvi	4	suunnitteilla
	6 12	Keltti–Käyrälampi, Kouvola	11	suunnitteilla

Lisäksi rakennetaneen vielä joitain moottoritieosuuksia tärkeimmille kaupunkiseuduille, mutta muutoin moottoriteiden rakentaminen todennäköisesti vähenee. Sen sijaan Liikennevirasto keskittynee päätieverkon parantamiseen kevyemmillä ratkaisuilla, kuten keskikaiteellisten ohituskaistateiden rakentamisella. Vuonna 2006 valmistuneessa liikenne- ja viestintäministeriön työryhmän ehdotuksessa runkotieverkoksi on ehdotetulle runkotieverkolle suunniteltu rakennettavaksi uusia moottoriteitä kaikkiaan 240 kilometriä vuoteen 2030 mennessä. Vuosina 1990–2006 uusia moottoriteitä on valmistunut 550 kilometriä.

Moottoriteiden historiaa muualla maailmassa

Yhdysvallat

Maailman vanhin varsinainen moottoritie

Autoistuminen eteni nopeimmin Yhdysvalloissa ja siellä osavaltioiden ja liittovaltion tiehallinnot ryhtyivät rakentamaan moottoriteitä lähinnä kaupunkien lähiliikennettä varten 1920-luvun puolivälissä. Ne olivat kuitenkin 1930-luvun loppuun saakka yleensä lyhyitä ja yksiajorataisia, eli moottoriliikenneteitä. Lamakauden jälkeen 1930-luvulla julkinen valta investoi mieluummin työllistävämpiin hankkeisiin kuin teiden rakentamiseen.

Kaukoliikennemoottoriteiden kehittäminen alkoi Yhdysvalloissa 1930-luvulla, kun yksityiset yritykset rakensivat muutamia maksullisia vain autoliikenteelle tarkoitettuja teitä. Niistäkin ensimmäiset palvelivat tosin vain suurten kaupunkien lähiliikennettä. Sellainen oli ilmeisesti maailman ensimmäinen vuosina 1914–1925 rakennettu varsinainen moottoritie Bronx River Parkway New Yorkissa (25 km). Se oli kuitenkin suunniteltu vain 40 kilometrin tuntinopeutta varten, joka tosin oli aivan riittävä 1910-luvun autoja ajatellen.

1930-luvulla rakennettuja maksullisia kaupunkien lähiliikennemoottoriteitä olivat Henry Hudson Parkway New Yorkissa 1934 (16 km), Merrit Parkway Bostonissa 1940 (60 km) ja Arroyo Seco Parkway Los Angelesissa 1940 (15 km). Liittovaltion moottoriteiden rakentamiseen omaksuman nihkeän asenteen vuoksi Yhdysvallat oli kuitenkin jo jäänyt jälkeen Saksasta, jossa yhtenäisen moottoritieverkoston rakentaminen oli aloitettu 1933. Yhdysvalloissa moottoritiet olivat satunnaisia eikä mitään kokonaissuunnitelmaa ollut, vaikka autoliikenne oli siellä moninkertainen Eurooppaan verrattuna.

Freeway

Yhdysvalloissa moottoriteistä käytetään historiallisista syistä erilaisia nimityksiä. Vanhin nimityksistä on Parkway (Puistotie), jolla tarkoitettiin kaupunkipuistoihin rakennettuja teitä, joiden tarkoitus oli palvella ennen muuta kaupunkilaisten vapaa-ajan liikkumista maaseudulle. Yleisnimeksi määriteltiin vuonna 1930 Freeway (Vapaatie), jolla tarkoitettiin tietä, joka oli vapaa risteyksistä, kevyestä liikenteestä sekä jalankulkijoista ja mahdollisti siten liikenteen vapaan sujumisen.

Yhdysvaltojen ensimmäinen kaukoliikennemoottoritie

Ensimmäinen varsinainen kaukoliikenteeseen tarkoitettu moottoritie Yhdysvalloissa oli vuosina 1935–40 rakennettu 160 mailin (257 km) pituinen Pennsylvania Turnpike. Yksityisellä rahoituksella tehty tie välitti liikennettä Appalakkien vuoriston poikki Pittsburghin suunnasta kohti itärannikkoa. Merkittävää oli, että tien kummankaan päätepisteen lähellä ei ollut suurta kaupunkia, vaan sen ainoa tehtävä oli nopeuttaa ja helpottaa liikennettä vuoristoalueen poikki. Rakentamista helpotti ja kustannuksia vähensi se, että siinä voitiin käyttää hyväksi keskeneräiseksi jääneen rautatien osuuksia ja lähes valmiita tunneleita.

Interstate-moottoritieverkoston rakentaminen

Interstate 40 Little Rockissa, Arkansasissa

Pääartikkeli: Interstate Highway System

Liittovaltion asenne kaukoliikennemoottoriteihin alkoi muuttua 1930-luvun lopulla. Erityisesti tutustuminen Saksan moottoritieverkkoon auttoi ymmärtämään sen taloudellisen ja sotilaallisen merkityksen. Yhdysvalloissa todettiin, ettei yhtenäisen moottoritieverkon aikaansaaminen olisi mahdollista yksityisellä rahoituksella ja vain osavaltioiden toimin. Liittovaltio aloitti maanlaajuisen moottoritietiestön suunnittelun vuonna 1941 ja 1944 hyväksyttiin suunnitelma 65 000 kilometrin pituisen moottoritieverkon rakentamisesta liittovaltion ohjauksessa ja tuella, The Federal-Aid Highway Act. Toinen maailmansota viivästytti kuitenkin sen toteuttamisen aloitusta. Vasta vuonna 1947 käynnistettiin joidenkin tieosuuksien rakentaminen, mutta vain kolme vuotta myöhemmin syttyneen Korean sodan menot pakottivat liittovaltiota jälleen leikkaamaan tiemäärärahoja. Osavaltiot eivät olleet halukkaita rahoittamaan muita kuin paikallisia liikennetarpeita palvelevia teitä. Liittovaltion rahoitusosuus oli myös liian vähäinen. Vuoden 1944 Federal-Aid Highway Act ei siten vielä johtanut toivottuun lopputulokseen.

Vuonna 1953 presidentiksi tullut Dwight D. Eisenhower oli nähnyt Saksan moottoriteiden arvon käytännössä toimiessaan liittoutuneiden joukkojen ylipäällikkönä toisen maailmansodan aikana. Hänestä oli tullut moottoriteiden rakentamisen innokas kannattaja ja hänen määräyksestään vuoden 1944 suunnitelma uudistettiin perusteellisesti vuonna 1956. Uusi Federal-Aid Highway Act käynnisti 66 000 -kilometrisen moottoritieverkoston rakentamisen toden teolla, kun liittovaltion rahoitus vastasi menoista 90-prosenttisesti. Rahoitusta varten ryhdyttiin verottamaan polttoaineita. Yhdysvaltojen moottoritiejärjestelmää kutsutaankin virallisesti nimellä The Eisenhower Interstate System. Suunnitelmakauden pituus oli 20 vuotta eli verkoston tuli olla valmis vuonna 1975. Toteutus käynnistyi vauhdilla: ensimmäisen viiden vuoden aikana eli vuoteen 1961 mennessä oli rakennettu noin 9 000 kilometriä uutta moottoritietä ja Interstate -verkon kokonaispituus oli jo 16 000 kilometriä, kun aiemmin rakennetut julkiset sekä maksulliset tiet oli liitetty mukaan järjestelmään. 1970-luvun puolivälin jälkeen moottoriteiden rakentaminen on jatkunut siten, että vuonna 2000 Yhdysvaltojen moottoriteiden kokonaispituus oli jo lähes 90 000 kilometriä.

Saksa

Pääartikkeli: Autobahn

• Autobahn on saksalainen käsite, joka vastaa suunnilleen moottoritietä.

Moottoriteiden merkitsemisvärit

Moottoritiet merkitään useimmiten sinisillä tai vihreillä kylteillä.

Siniset kyltit

• Alankomaat
• Albania
• Belgia
• Chile
• Espanja
• Etelä-Afrikka
• Iran
• Irlanti
• Iso-Britannia
• Israel
• Itävalta
• Luxemburg
• Norja
• Pakistan
• Portugali
• Puola
• Ranska
• Saksa
• Thaimaa
• Tunisia
• Unkari
• Valko-Venäjä
• Yhdistyneet Arabiemiirikunnat (Abu Dhabi)

Vihreät kyltit

• Australia
• Azerbaidžan
• Bosnia ja Hertsegovina
• Bulgaria
• Italia
• Kanada
• Kiina
• Kreikka
• Kroatia
• Liettua
• Makedonia
• Malesia
• Meksiko
• Romania
• Ruotsi
• Serbia
• Slovakia
• Slovenia
• Suomi
• Sveitsi
• Taiwan
• Tanska
• Thaimaa (Muut kaksiajorataiset tiet)
• Tšekki
• Turkki
• Venäjä
• Yhdistyneet Arabiemiirikunnat (Dubai)
• Yhdysvallat

Katso myös

• Moottoriliikennetie

Lähteet

• Liikenne ja väylät I. Helsinki: Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL r.y., 2005. RIL 165-1. ISBN 951-758-459-8. ISSN 0356-9403.
• Liikenne ja väylät II. Helsinki: Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL r.y., 2006. RIL 165-2. ISBN 951-758-464-4. ISSN 0356-9403.
• Moottoriteiden eritasoliittymät. Osa A. Helsinki: Tielaitos, Kehittämiskeskus, 1994. TIEL 2130009. ISBN 951-47-6844-2. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 23.9.2007).
• Moottoriteiden eritasoliittymät. Osa B. Helsinki: Tielaitos, Kehittämiskeskus, 1993. TIEL 2130008. ISBN 951-47-6843-4. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 23.9.2007).

Kirjallisuutta

• Castrén, Sampo & Pajuoja, Anssi: Monoa moottoriteille! Pamfletti moottoriteiden lisärakentamista vastaan. Helsinki: Like, 2003. ISBN 952-471-092-7.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Moottoritie Wikimedia Commonsissa

Suomen moottoritiet valmistumisvuoden mukaan

Valmistumisvuosi	Tienumero valmistumishetkellä	Nykyinen tienumero	Tieosuus	Osuuden pituus	Lisätietoja
1962	1	1	Munkkiniemi (Helsinki)–Gumböle (Espoo)	14 km
1963	8	8	Turku–Raisio	4 km
	51	51	Lauttasaari (Helsinki)–Suomenoja (Espoo)	9 km
1964	3	3	Hattelmala–Ojoinen (Hämeenlinna)	6 km
1965	51	51	Ruoholahti–Lauttasaari (Helsinki)	3 km
1966	4 9	6018	Keljo–Keskussairaala (Jyväskylä)	1 km	lakannut olemasta moottoritie 1980-luvulla
1967	1	1	Gumböle (Espoo)–Veikkola (Kirkkonummi)	9 km
	4 5	4 7	Vanhakaupunki–Viikki (Helsinki)	3 km
	4	4	Kontinkangas–Laanila (Oulu)	3 km
	5	5 9	Keskusta–Päiväranta (Kuopio)	4 km
	9	9	Runosmäki (Turku)–Liedon as.	14 km
	9	12	Pispala–Villilä (Tampere)	3 km
	137	45	Käpylä (Helsinki)–Ruskeasanta (Vantaa)	11 km
1968	3	3 9/3495	Kulju (Lempäälä)–Viinikka (Tampere)	12 km
	3 8	3	Vanhasatama–Hietalahti (Vaasa)	4 km
1969	51	51	Suomenoja–Kivenlahti (Espoo)	5 km
1971	1	1	Veikkola (Kirkkonummi)–Lohjanharju	14 km
	4 5	4 7	Viikki–Tattariharju (Helsinki)	4 km
	7	7	Kyminlinna–Käpylä (Kotka)	4 km
1972	6 7	7	Tattariharju (Helsinki)–Massby (Sipoo)	13 km
1973	4 5	4	Tattariharju (Helsinki)–Järvenpää	23 km
	11	12	Nokia–Villilä (Tampere)	5 km
1976	5	5 9	Keskusta–Levänen (Kuopio)	5 km
1977	4	4	Laanila–Isko (Oulu)	2 km
	9 13	4 9 13 23/6018	Jyväskylä–Vaajakoski (Jyväskylän mlk)	6 km
1979	6 7	7	Massby (Sipoo)–Porvoo	23 km
1981	4	4	Isko–Linnanmaa (Oulu)	2 km
1988	3	3	Vantaankoski–Klaukkalan tienhaara (Vantaa)	8 km
1990	3	3	Hyvinkää–Riihimäki	16 km
1991	3	3	Klaukkalan tienhaara (Vantaa)–Nurmijärvi	9 km
	5	5 9	Levänen–Pitkälahti(Kuopio)	3 km
1992	3	3	Nurmijärvi–Hyvinkää	17 km
	3	3	Riihimäki–Hämeenlinna	33 km
	4 9	9	Pukinniitty–Pumperi (Jyväskylä)	4 km
	5	5	Vuorela (Kuopio)–Siilinjärvi	14 km
	137	45	Ruskeasanta (Vantaa)–Tuusula	7 km
1993	4	4	Linnanmaa (Oulu)–Kello (Haukipudas)	7 km	moottoriliikennetie 1981–1993
1994	3 8	3 8	Tölby (Mustasaari)–Vanhasatama (Vaasa)	8 km
	5	5 9	Pitkälahti–Hiltulanlahti (Kuopio)	5 km
	7	7	Käpylä (Kotka)–Hamina	13 km
	9	9	Lakalaiva–Atala (Tampere)	10 km
1996	3	3	Hämeenlinna–Iittala (Kalvola)	19 km
	4	4	Vierumäki–Lusi (Heinola)	14 km
	4	4	Kaakkuri–Kontinkangas (Oulu)	5 km	aikaisemmin moottoriliikennetie
1997	1	1	Paimio–Turku	25 km
	6	6	Mansikkala–Kaukopää (Imatra)	12 km
1998	4	4	Järvenpää–Mäntsälä	20 km	aikaisemmin moottoriliikennetie
1999	4	4	Mäntsälä–Lahti/Lahden ohikulku	50 km	aikaisemmin moottoriliikennetie
2000	3	3	Iittala (Kalvola)–Kulju (Lempäälä)	41 km
	9	9	Osa Viialan eteläistä ohikulkua	2 km
	5	5	Hiltulanlahti–Vehmasmäki (Kuopio)	12 km	osittain keskikaiteellinen moottoritie
2001	4/29	4/29	Keminmaa–Tornio	17 km
2002	7	7	Porvoo–Koskenkylä (Pernaja)	26 km
2003	1	1	Muurla–Paimio	36 km
	4	4	Haaransilta (Liminka)–Kaakkuri (Oulu)	16 km	osittain keskikaiteellinen moottoritie, Kempele–Kaakkuri-osuus moottoriliikennetie 1990–2003
2005	4	4	Lahti–Vierumäki (Heinola)	27 km	aikaisemmin moottoriliikennetie
	4	4	Jyväskylä–Kirri	6 km
	1186/25	1/25	Lohjanharju–Lohja	10 km	osittain aikaisemmin moottoriliikennetie
2006	3	3	Rajaniemi (Pirkkala)–Kalkku (Nokia)	6 km
2008	1	1	Muurla–Lahnajärvi (Suomusjärvi)	23 km
	3	3	Lakalaiva (Tampere)–Rajaniemi (Pirkkala)	9 km	aikaisemmin moottoriliikennetie
	3	3	Kalkku (Nokia)–Ylöjärvi	6 km
2009	1	1	Lohja–Lahnajärvi	28 km
	2	2	Palojärvi	1 km	aikaisemmin moottoriliikennetie
	4	4	Paattio, Kemi–Jokisuu,Keminmaa	3,5 km	aikaisemmin moottoriliikennetie
2010	4	4	Marostenmäki, Simo–Paattio, Kemi	14 km	osittain aikaisemmin moottoriliikennetie