Ylivieska

Ylivieska
vaakuna	sijainti
www.ylivieska.fi
Sijainti	64°04′20″N, 024°32′15″E
Maakunta	Pohjois-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta	Ylivieskan seutukunta
Perustettu	1867
– kauppalaksi	1965
– kaupungiksi	1971
Kokonaispinta-ala	573,13 km² 202:nneksi suurin 2013
– maa	568,57 km²
– sisävesi	4,56 km²
Väkiluku	14 540 78:nneksi suurin 31.1.2013
– väestötiheys	25,57 as/km² (31.1.2013)
Ikäjakauma	2011
– 0–14-v.	20,6 %
– 15–64-v.	64,0 %
– yli 64-v.	15,4 %
Äidinkieli	2011
– suomenkielisiä	98,9 %
– ruotsinkielisiä	0,2 %
– muut	0,9 %
Kunnallisvero	21,50 % 6:nneksi suurin 2013
Kaupunginjohtaja	Terho Ojanperä
Kaupunginvaltuusto	35 paikkaa
2009–2012  • Kesk.  • Kok.  • SDP  • Vas.  • Vihr.  • KD	17 7 6 3 1 1

Ylivieska on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan maakunnan lounaisosassa. Ylivieska on rautateiden risteyskohtaan, Kalajoen rantamaille kasvanut kaupunki. Kaupungissa asuu 14 540 ihmistä ja sen pinta-ala on 573,13 km², josta 4,56 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 25,57 asukasta/km². Ylivieskan naapurikunnat ovat Alavieska, Haapavesi, Kalajoki, Nivala, Oulainen, Merijärvi ja Sievi. Ylivieska on Oulun Eteläinen -nimisen alueen keskuskaupunki ja alueen maakuntakeskus Oulun ollessa Oulun Eteläisen alueen ja koko Pohjois-Suomen valtakunnanosakeskus.

Aiemmin, kun maakunnat eivät olleet valtion virallisia hallintotasoja, laskettiin Keski-Pohjanmaan maakuntaan usein myös Kalajokilaakson muodostama Pohjois-Pohjanmaan maakunnan lounaisosa. Ylivieska oli tällöin Keski-Pohjanmaan tärkeimpiä keskuksia. Ylivieskassa toimii neljä kertaa viikossa ilmestyvä sanomalehti Kalajokilaakso sekä kerran viikossa ilmestyvä ilmaisjakelulehti Vieskalainen.

Ylivieskan vaakuna on Ahti Hammarin suunnittelema. Siinä on kuvattuna sininen, apilapäinen haaruristi. Hopeaväri esittää vettä.

Historia

Rautateiden risteyskohta on ollut merkittävässä osassa Ylivieskan kasvun kannalta.

Ylivieskan seutu oli pitkään lappalaisten eränkäyntialuetta. Keskiajalla alue kuului vanhaan Salon eli Saloisten pitäjään. Pysyvästi alue asutettiin vasta keskiajan lopulla, jolloin seudulle saapui uudisasukkaita Kalajokisuusta ja Suur-Lohtajan kylistä. Ylivieskan asutus kasvoi melko nopeasti. Vuonna 1550 taloja oli 13, 1600-luvun alkupuolella taloja oli jo 30. Vuonna 1690 asukkaita oli 622. Suuret nälkävuodet 1697 ja isovihan aikana väestö väheni, mutta 1700-luvun puolenvälin jälkeen alkoi asukasmäärä jälleen kasvaa.

Ylivieskan seutu kuului aluksi Kalajoen seurakuntaan. Päätös oman kappeliseurakunnan perustamisesta tehtiin jo 1643, mutta vasta kymmenen vuotta myöhemmin valmistui seurakunnan oma kirkko Haapaniemelle. Itsenäiseksi seurakunnaksi Ylivieska erotettiin 1861, mikä toteutui 1875. Ylivieskan kunta perustettiin 1867. Kunnalliselämä virisi nopeasti erityisesti kirjailija Pietari Päivärinnan ansiosta. Ylivieskan kanttorina 40 vuotta toiminut Päivärinta oli kuntakokouksen puheenjohtaja 1869–1872 ja 1875–1887. Hän oli perustamassa pitäjän ensimmäistä kirjastoa (1869) ja kansakoulua (1879). Kalajokilaisten pappien ja talollisten vastuksen vuoksi oma pappi saatiin kuitenkin vasta 1862. Ylivieskan kirkko rakennettiin 1786 ja korjattiin nykyiseen asuunsa läänin rakennuskonttorin esimiehen Julius Basilierin piirusten mukaan 1892. Korjausten mukana kirkon alkuperäinen ulkoasu muuttui lähes täysin.

Väestön pääelinkeinona oli aluksi maanviljelys, mutta myös kalastus ja hylkeenpyynti keväisin Kalajoen edustalla meren jäällä olivat tärkeitä toimeentulolähteitä. Tervanpoltto alkoi yleistyä 1600-luvula ja oli vielä 1800-luvun alkupuolella tärkeä elinkeino. Hannunkoskeen ja Jylhänkoskeen rakennettiin sahat jo 1760-luvulla ja vuosisadan lopulla pitäjään rakennettiin kuusi salpietarinkeittämöä.

Kalajokilaaksosta muodostui yksi herännäisyyden keskuspaikoista 1800-luvun alkupuolella. Pohjanmaan herännäisyyden johtomiehinä olivat Niilo Kustaa Malmberg ja Ylivieskan kappalainen Jonas Lagus. Maakunnan heränneet perustivat 1920 Raudaskylään kristillisen opiston, joka on Suomen suurin kristillinen kansanopisto ja –korkeakoulu. Raudaskylän kristillinen opisto kokoaa vuosittain noin 200 opiskelijaa eri puolilta Suomea.

Peltoalaa lisättiin 1800-luvulla voimakkaasti, mutta pelkkä maanviljelys ei kyennyt elättämään tasaisesti kasvavaa väestönmäärää. Vaikean tilanteen laukaisi rautatie. Kunnan elinkeinoelämä alkoi kehittyä, kun se sai oman rautatien 1886. Tuolloin nimittäin rannikkoa pitkin kulkevaksi suunniteltu Pohjanmaan rata rakennettiinkin Kokkola–Oulu-välillä sisämaahan ja vedettiin Ylivieskan läpi. Sanotaan tunnetun ylivieskalaisen kirjailijan ja valtiopäivämiehen Pietari Päivärinnan vaikuttaneen 1882 valtiopäivillä ratkaisevasti radan varhaiseen rakentamiseen ja ainakin sen linjaukseen, ja näin myös vaikuttaneen suuresti koko Ylivieskan tulevaan kehitykseen. Myöhemmin tehtiin myös yhdysrata Iisalmeen, tämä Iisalmi–Ylivieska-rata valmistui 1925. Ylivieskasta tuli rautateiden tärkeä risteysasema, joka nopeasti alkoi kehittyä Kalajokilaakson talous- ja kulttuurielämän keskukseksi. Parantuneet liikenneyhteydet vetivät puoleensa myös teollisuutta. Jo 1930-luvun alussa esitettiin ajatus Ylivieskan kirkonkylän muuttamisesta kauppalaksi. Kauppala Ylivieskasta tuli kuitenkin vasta 1965, mutta jo kuuden vuoden päästä 1971 se sai kaupunginoikeudet. Tähän nopeaan kehitykseen oli syynä kaupunkikeskuksen puuttuminen silloisen Oulun läänin eteläosasta.

Väestönkehitys

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Ylivieskan väestönkehitys 1980–2010
Vuosi			Asukkaita
1980			11 738
1985			12 559
1990			13 053
1995			13 521
2000			13 248
2005			13 482
2010			14 067
Lähde: Tilastokeskus.

Luonto

Luonnonmaisemiltaan Ylivieska on tyypillistä Pohjanmaata: tasaista ja loivakaartoista lakeutta, jonka halki kaakosta koilliseen virtaa kunnan päävesistö Kalajoki. Kalajoen kahden puolen levittäytyvät tasaiset viljelymaat.

Vaikka Ylivieska seutu kuuluu Pohjanmaan liuskevyöhykkeeseen, sen kallioperä on kivilajikoostumukseltaan varsin kirjava. Kaupungin länsiosassa keskustataajaman molemmin puolin on kaksi konglomeraattipitoista, luode-kaakkosuuntaista liuskevyöhykettä. Pohjoisosassa on toinen laaja liuskealue, joka koostuu amfiboliitista, palgioklaasiporfyriitista, porfyroblastisesta kiilleliuskeesta ja tuffiitista. Kaupungin eteläosan graniitti- ja granodioriittialueet ovat merkittävimmät syväkivilajiesiintymät. Keskustan lounaispuolella on laajahko liuskeiden ympäröivä gabromassiivi. Irtaimet maalajit peittävät lähes kaikkialla kallioperää. Jokilaakson molemmin puolin, erityisesti vedenjakaja-alueilla, maanpintaa peittävät vähäravinteiset viljelyyn heikosti sopivat moreenisora- ja hiekka-alueet. jokilaakso on sen sijaan maaperältään viljelyyn hyvin soveltuvaa hiesua ja savea. Jääkaudella Päijänteen vedet purkautuvat Kalajokea pitkin Pohjanlahteen ja meren rantaviiva työntyi vielä pitkälle sisämaahan Ylivieskan seudulle saakka. Jokilaakso on siten entistä merenpohjaa, johon Kalajoki on vuosisatojen kuluessa kuljettanut ja kasannut viljavaa lietettä. Turvetta on eniten kaupungin etelä- ja itäosissa.

Maasto viettää kaakosta luoteeseen ja on kauttaaltaan loivapiirteistä. Loivapiirteisyys johtuu pääasiassa kallioperän tasaisuudesta, mutta myös jääkautiset ja jokien tuomat kerrostumat ovat tasoittaneet korkeuseroja. Maaston korkeus merenpinnasta vaihtelee yleensä 50 ja 100 metrin. välillä. Ylävintä on kaupungin eteläosassa, jossa kohoavat mm. Käärmekangas ja Huhmarmäki. Matalampia ja vähäisempiä kallionnyppylöitä on myös runsaasti pohjois- että etelärajan tuntumassa vedenjakaja-alueiden moreenimailla.

Ylivieskan päävesistö on Kalajoki, jonka vesimäärä vaihtelee muiden Pohjanmaan jokien tavoin paljon. Keväällä, kun lumet sulavat maan vielä ollessa jäässä, uhkaavat tulvavedet kohota jokea reunustaville pelloille. Tulvahaitat ovat kuitenkin vähentyneet vesistöjärjestelyiden ansiosta huomattavasti. Kuivien kesähelteiden aikana vähenee Kalajoen vesimäärä niin pieneksi, että joen pohjakivikot tulevat näkyviin. Kalajoessa on muutamia pieniä koskia, joista Ylivieskan alueella merkittävimmät ovat Hannunkoski ja Juurikoski. Kalajokeen yhtyy Ylivieskan alueella vain vähäisiä sivujokia. Pohjoisesta siihen laskevat Mertuanoja ja Pylväsjoki ja etelässä Ojankylänoja ja Olmalan- eli Katajaoja. Muutamista pienistä järvistä huomattavin on Iso-Kähtävä lounaiskulmassa. Se laskee Kähtävänojaa pitkin vasta Alavieskan puolella Kalajokeen. Ylivieskan pohjoisosan järvistä on suurin Iso-Viitanen.

Metsät peittävät noin puolet Ylivieskan pinta-alasta, mutta suurin osa metsämaista on veden vaivaamaa. Soita on pääasiassa etelä ja pohjoisen vedenjakaja-alueilla. Vallitsevina suotyyppeinä ovat nevat ja rämeet. Suurimpia soita ovat mm. Vasamaneva ja Konttaneva.

Liikenneyhteydet

Nykyisin matka-aika Helsingin ja Ylivieskan välillä kestää junalla nopeimmillaan 4 tuntia ja 46 minuuttia. Junamatka Ylivieskan ja Kouvolan välillä kestää nopeimmillaan Iisalmen kautta 5 tuntia ja 44 minuuttia sekä Tampereen kautta 5 tuntia ja 46 minuuttia. Ylivieskasta on suoria juna- ja linja-autoyhteyksiä Kokkolan, Oulun ja Iisalmen suuntiin. Linja-autojen pikavuoroilla pääsee ilman autonvaihtoa myös Jyväskylään ja Kajaaniin.

Paikkakunnan lähimmät lentoasemat sijaitsevat Kruunupyyssä noin 95 kilometrin päässä ja Oulunsalossa noin 125 kilometrin etäisyydellä. Ylivieskan oma lentokenttä on harrasteilmailun käytössä.

Kaupat ja talous

Ylivieska tunnetaan palvelukaupunkina julkisten, sekä monipuolisten liike-elämän palvelujensa ansiosta. Viime vuosina varsinkin päivittäistavarakauppa on investoinut uusia liiketiloja Ylivieskan alueelle. Erityisesti vuoden 2003 alussa avattu Kärkkäisen kauppakeskus ISO on vilkastuttanut liikennettä koko kaupungin alueella.

Autokauppa on perinteisesti ollut vahvinta kaupan osa-aluetta Ylivieskassa. Oheistoimintoineen Ylivieskan Autolaakso -nimellä tunnettu autokaupan keskittymä on merkittävä työllistäjiä kaupungissa.

Metalli- ja konepajateollisuudella sekä mekaanisella puuteollisuudella on vahvat perinteet ja kasvunäkymät koti- ja vientimarkkinoilla. Siltapalkit, suuret hallirakenteet, voimalaitosputkistot ja offshore-teollisuuden rakenteet ovat merkittävä osa Ylivieskan teollista tuotantoa. Ylivieskassa sijaitsee Suomen pohjoisin kuumasinkityslaitos.

Metalliteollisuus työllistää Ylivieskassa lähes 500 henkilöä, mekaaninen puuteollisuus noin 150 ja IT-alan yritykset lähes 100 henkilöä.

Koulutus on vahvasti esillä Ylivieskassa. Eri koulutusasteiden ja alojen opetusta tarjoavat mm. kansalaisopisto, Centria ammattikorkeakoulu, lukio, Raudaskylän Kristillinen Opisto ja Ylivieskan seudun ammattiopisto.

Kulttuuri

Ylivieskassa järjestetään vuosittain Sun Pampas -kaupunkifestivaali kesäkuussa sekä Ylivieskan Härkäjuhlat elokuun toisena viikonloppuna.

Ylivieskatalo Akustiikka on moderni kulttuurikeskus aivan kaupungin keskustassa. Siellä on 405-paikkainen konserttisali, näyttelysali, äänistudio sekä kokous- ja videoneuvotteluhuoneita. "Kokouskeidas keskellä kaupunkia". Akustiikassa järjestetään paljon erilaisia konsertteja ja tapahtumia, näyttelysalissa 15 näyttelyä vuosittain.

Ylivieskassa toimiva harrastajateatteri YTY-teatteri on erittäin aktiivinen ja tuottaa vuodessa 2–5 ensi-iltaa. YTY on tunnettu ja menestynyt harrastajateattereiden keskuudessa ja tekee yhteistyötä mm. Kajaanin kaupunginteatterin kanssa.

Pohjanmaa Underground ry järjestää elektronisen tanssimusiikin ympärille rakennettuja tapahtumia Ylivieskan seudulla. Yhdistys haluaa tarjota ihmisille mahdollisuuden hyvän musiikin kuunteluun, tanssimiseen ja samanhenkisen porukan tapaamiseen. Yksi tärkeimmistä lähtökohdista on kiinnostuksen herättäminen myös asialle vähemmän omistautuneiden ihmisten keskuudessa. Toiminta on voittoa tavoittelematonta, koska musiikki on pääasia.

Nähtävyydet

Savisilta – Suomen toiseksi vanhin betonisilta ylittää Kalajoen Ylivieskan keskustassa.

• Ylivieskan puukirkko, valmistunut vuonna 1786
• Savisilta, Suomen toiseksi vanhin betonisilta
• Puuhkalan kotiseutumuseo
• Jumbo, vanha entisöity höyryveturi
• Eliaksen kotimuseo, Ylivieskan historiaa, vanhaa esineistöä ja kulkuneuvoja
• Suomen ainoa körttimuseo
• Helaalan mylly, (rakennussuojelulailla suojeltu mylly aivan keskustassa)
• Huhmarkallio, (Huhmari)
• Patsaat:
  • "Kyösti Kallio" (Risto Saalasti 1971), Kaupungintalon puisto
  • "Elämän vesi" (Antonio da Cudan 1985), Kaupungintalon puisto
  • "Lakeuden liekki" (Väinö Lätti 1972), Kirkkopuisto
  • "Feriatis" -rautatien rakentamisen 100-vuotisjuhlamuistomerkki (Antonio da Cudan 1986), Rautatieasema
  • "Kivimiehet" (Lauri Kivi ja Seppo Pälli 1985), Katajan koulu

Kaupunginosat ja kylät

• Alpuminkangas
• Hakalahti
• Hannunpuhto
• Huhtapuhto
• Hollihaka
• Isokoski
• Kaisaniemi
• Kangas
• Katajaperä
• Kantokylä
• Keskusta
• Kivioja
• Koskipuhto
• Kuovila
• Järviperä
• Lundinkangas
• Löytynperä
• Niemelänkylä
• Niemenranta
• Ojakylä
• Perkkiönperä
• Puuhkala
• Pylväs
• Pyykangas
• Pyörreperä
• Raudaskylä
• Salmiperä
• Savela
• Sorvisto
• Säily
• Teikkoperä
• Toivonpuisto
• Tuomela
• Visuri
• Vähäkangas

Ystävyyskunnat

• Malung, Ruotsi
• Voss, Norja
• Ringe, Tanska
• Viimsi, Viro
• Walden, Kanada

Katso myös

• Ylivieskan kirkko
• Rahjan satamarata -hanke
• Ylivieskan rautatieasema

Kirjallisuutta

• Pirkola, Sanna-Mari: Ylivieska. Helsinki: Avain, 2006. ISBN 952-5524-28-0.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ylivieska Wikimedia Commonsissa
• Ylivieskan kaupungin kotisivut
• Kalajokilaakso-lehden kotisivut
• Vieskalainen-lehden kotisivut

Pohjois-Pohjanmaan maakunnan kunnat

Alavieska - Haapajärvi - Haapavesi - Hailuoto - Ii - Kalajoki - Kempele - Kuusamo - Kärsämäki - Liminka - Lumijoki - Merijärvi - Muhos - Nivala - Oulainen - Oulu - Pudasjärvi - Pyhäjoki - Pyhäjärvi - Pyhäntä - Raahe - Reisjärvi - Sievi - Siikajoki - Siikalatva - Taivalkoski - Tyrnävä - Utajärvi - Ylivieska

Entiset kunnat Haukipudas - Kestilä - Kiiminki - Kuivaniemi - Oulujoki - Oulunsalo - Paavola - Pattijoki - Piippola - Pulkkila - Rantsila - Rautio - Revonlahti - Ruukki - Saloinen - Temmes - Vihanti - Yli-Ii - Ylikiiminki