Terva

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tervaa

Suomessa sanalla terva tarkoitetaan puusta, tavallisesti männystä kovassa kuumuudessa pyrolysoitua tummaa, paksua ja tahmeaa öljyä. Tätä mäntytervaa on vuosisadat käytetty muun muassa veneiden, laivojen ja rakennusten suojaamiseen vettymistä ja pilaantumista vastaan. Suomesta on tervaa viety kaikkialle Eurooppaan lähinnä laivoja varten.[1] Lääkeaineena esimerkiksi shampoossa se estää ihon hilseilyä. Tervasta tehty tervavesi on aromiaine, jota käytetään niin hajun kuin maun takia. Tervalla voidaan maustaa esimerkiksi liharuokia ja alkoholijuomia. Koivun kaarnasta valmistetaan puolestaan koivutervaa eli tököttiä, jota on käytetty esimerkiksi voiteluaineiden raaka-aineena.

Mäntyterva valmistetaan, poltetaan, kuivatislauksella tervahaudassa. Kytevät mäntypuun palaset peitetään maalla siten, että hapen tulo valtaosin estyy. Ilman happea pihka ei syty palamaan, vaan pehmittyy kuumuudessa, ja valuu puuaineksesta ulos tervahaudan pohjalle. Tämä terva voidaan valuttaa talteen. Tervaa voidaan pyrolysoida tervaksista myös tynnyripoltolla; tällöin tervahaudan sijaan reaktorina käytetään terästynnyriä. Tervanpolton sivutuotteena saadaan terpeenejä, jotka muodostavat tärpättiä ja mäntyöljyä. Koivuterva on tavallisesti valmistettu patatervana retortissa.

Alun perin terva tarkoitti monissa muissakin kielissä puutervaa, mutta tämä käyttötarkoitus joutui pääosin väistymään puulaivojen kauden loputtua. Monissa maissa sanan varsinaisia merkityksiä ovat nykyisin maaöljypohjainen maaterva, piki, kivihiiliterva tai bitumiterva. Sanojen käyttöä sotkee entisestään se, että myös eräitä maatervan lähteitä kutsutaan tervahaudoiksi.lähde? Näistä tervahaudoista, jotka sijaitsevat luonnollisen öljyesiintymän luona, erittäin paksu maaöljy eli "terva" pulppuaa maan alta lähteen tavoin.

Puun suojaaminen tervaamalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tervavene Oulujoella vuonna 1910.

Perinteinen tapa käyttää tervaa on puun ja köysien suojaaminen säältä ja hajottajamikrobeilta. Terva tunkeutuu puuhun ja täyttää sen huokoset, estäen näin vettä tunkeutumasta puun sisään. Tervassa on lisäksi lukuisia mikrobisidisiä aineita, jotka tuhoavat mikrobikasvustoa. Perinteisesti päre- ja paanukatot, puiset laivat, puuveneet ja puusukset sekä kaikki puiset rakennelmat, jotka joutuvat kosteuden kanssa tekemisiin, on suojattu tervaamalla. Myös köydet voidaan suojata säältä tervaamalla.

Sekoittamalla tervaa pellavaöljyvernissaan saadaan tervamaalia. Maali on ruskeaa, ja sitä voidaan käyttää puun kyllästämiseen ja sävyttämiseen. Tervamaaliin voidaan lisätä myös pigmenttejä ja sävyttää sitä.

Tervan haitallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kivihiiliterva sisältää lukuisia karsinogeenisia aineita. Maaöljyterva on haitallista jo hengitettynäkin. Mäntytervan perisuomalaisena ja yleisesti miellyttävänä tunnettu tuoksu ei sen sijaan ole luonnollisissa määrissä (kuten tervatussa veneessä oleskellessa) lainkaan haitaksi. Perinteisesti tervalla on suojattu myös rakennuksia. Myös nykyään joidenkin rakennusten julkisivuissa on käytetty tervattua puutavaraa, esimerkiksi Joensuuhun vuonna 2004 valmistuneessa Metsäntutkimuslaitoksen talossa.

Tehokkuustutkimuksissa on todettu, että mäntytervan teho puunsuojauksessa perustuu sen muodostamaan kalvoon. Puuhun sivelty terva estää veden tunkeutumisen puuhun ja heikentää puuta pilaavien sienien kasvuolosuhteita. Näin ollen EU:n biosidiviranomaiset ovat todenneet, että mäntytervalla ei ole kemiallista vaikutusta puuta pilaaviin sieniin, eikä se siten ole puunsuojauksessa biosidi, johon sovellettaisiin EU:n biosidilainsäädännön velvoitteita. Näin ollen mäntytervan käyttö niin puunsuojauksessa kuin muissakin tarkoituksissa saa jatkua.

Häpäisy tervaamalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miestä käsitellään tervalla ja höyhenillä hirttolavalla. Piirros vuodelta 1830.

Joissakin maissa, kuten Yhdysvalloissa, on ollut tapana rangaista rikollisia tervaamalla. Tervatun päälle on usein kaadettu lisäksi höyheniä, jotka ovat tarttuneet tervaan ja häpäisyn kohde on ikään kuin saanut höyhenpeitteen.

Suomessa patsaita ja kylttejä on tervattu lähinnä poliittisina vastalauseina. Vuonna 1919 tervattiin Uspenskin katedraalin tontille vuonna 1913 Haminan rauhan muistoksi rakennettu Rauhan kappeli niin pahoin, että se purettiin seuraavana vuonna. Teosta epäiltiin ylioppilaita.[2] Kuuluisin viimeaikainen patsaan tervaus on ollut Hakaniemessä sijaitsevan Maailman rauha -patsaan tervaaminen vuonna 1991.

Terva kansanparannuksessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Terva on ollut tärkeä aine suomalaisessa kansanparannuksessa. Sitä on käytetty varsinkin ihon hoitoon. Eri tavoilla oirehtivaa ihoa on tervattu. Vammoja, haavoja ja amputoidun tai irronneen raajan tynkiä on sitomisen jälkeen tervattu tulehduksen ja kuolion estämiseksi. Tervaa on myös sekoitettu eri aineisiin voiteiksi ja hauteiksi. Tervasta on jalostettu pikiöljyä, jonka on katsottu olevan vielä parempaa ihon ja haavojen hoidossa. Erään sanonnan mukaan "pikiöljyllä paranee, vaikka olis keskeltä poikki".

Täitä on hävitetty laittamalla hiuksiin tervaa sisältävää seosta, joka on jätetty kuivumaan muutamaksi päiväksi.

Saippuaa, jota keitettiin muun muassa eläinten rasvasta, on tehty raikkaammaksi laittamalla mukaan tervaa.

Tervalla, niin maaöljy-, kuin puutervalla, on tieteellisesti todistettu ihon hilseilyä ja psoriasista hoitava vaikutus.

Leikkimielisesti on sanottu että "mikäli sauna, viina ja terva ei auta, on tauti kuolemaksi".

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kaila, Elmo Edvard: ”II: 1. Terva”, Pohjanmaa ja meri 1600- ja 1700-luvuilla, s. 50. Savon, Karjalan ja Pohjanmaan talonpoikain tervahaudoista oli lähtöisin se terva ja piki, joilla Englannin, Hollannin ja Ranskan mahtavain kauppahuoneiden ja -komppaniain Itä-Intian- ja Kiinan-purjehtijat sekä Afrikan rantamaita tyhjentelevät orjalaivat oli sivelty ja tiivistetty, suomalainen piki ja terva kiilteli Trompin, De Ruyterin, Draken ja Nelsonin ja muiden merisankareiden fregattien ja linjalaivojen kyljissä.. Helsinki: Suomen Historiallinen Seura, 1931. ISSN 0073-2559;14.
  2. http://www.hel2.fi/kaumuseo/kehyksissa/katajanokka/katajanokka/kappeli_2.html

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]