Koski
Sivulta puuttuu 
Koski on vesiväylän virtapaikka, joka on yleensä myös kivikkoinen. Erotuksena vesiputoukseen, koskessa vesi virtaa uoman pohjaa pitkin eikä putoa vapaasti. Koski alkaa niskalta ja päättyy usein suvantoon. Näiden paikkojen korkeusero on kosken korkeus. Veneellä laskemattomat jyrkkäputouksiset kosket ovat könkäitä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Suomen kosket
Vapaana virtaavia koskia on Suomessa etenkin maan pohjoisosissa. Suomen tunnetuimpia vapaana virtaavia koskia on Oulankajoen Kiutaköngäs, mutta suurin on Tornion Kukkolan kylässä sijaitseva Kukkolankoski. Koskien äärelle rakennettiin vesimyllyjä ja rautaruukkeja jo 1500-luvulla, ja niiden ympärille syntyi ruukkiyhteisöjä, koska niistä saatiin teollisuudessa tarvittavaa vesivoimaa. Tunnettuja valjastettuja koskia ovat esimerkiksi Imatrankoski, Kyröskoski, Tammerkoski, Korkeakoski ja Ankkapurha.
[muokkaa] Koskiensuojelu
Koskiensuojeluohjelma on ollut Suomessa intressiriitoja aiheuttanut luonnonsuojelutoimi. Koskia on padottu vesimyllyjen ja sähkövoimalaitosten tarpeisiin sekä perattu uittojen tarpeisiin. Koskiensuojeluohjelmassa 1980-luvulta lähtien on pyritty säästämään patoamattomat ja perkaamattomat kosket luonnontilaisina, koska monen kalalajin, erityisesti lohikalojen, elämänkaaressa kosket ovat elintärkeitä. Kalojen ja kalastuksen tarpeisiin on ennallistettu aiemmin perattuja koskia lisäämällä niihin kiviä.
[muokkaa] Harrastukset
Melonnassa kosket luokitellaan niiden vaativuuden mukaan. I luokan koski on helpoin meloa läpi ja X luokan kosket luokitellaan mahdottomiksi meloa.
Kalastuksessa kosket ovat hyviä perhon ottipaikkoja, mutta vesien omistusolot ja suojelu asettavat koskikalastukselle rajoituksia.
Tukkilaisperinteen ylläpidossa yksi taitolaji on koskenlasku. Se voidaan tehdä veneellä, mutta kuninkuuslajina on koskenlasku tukilla sestointa apuna käyttäen.
Koskien ennallistaminen voi vaikeuttaa melonnan harrastamista, mutta parantaa koskipujottelun harrastamista.
