Ruukki (varhainen teollisuusalue)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pinjainen eli Billnäs on yksi Suomen tunnetuimmista ruukeista.

Ruukki tarkoittaa historiallista teollisen metallintuotannon yksikköä Pohjoismaissa, etenkin Ruotsissa, Norjassa ja Suomessa.[1] Ruukkien ympärille kehittyi kokonaisia kyläyhteisöjä. Nykyäänkin tunnettuja, kunnostettuja ruukkialueita Suomessa ovat mm. Noormarkun ruukki sekä Pohjassa sijaitsevat Fiskarsin, Antskogin ja Billnäsin ruukit.

Suomen teollinen kehitys alkoi rautaruukeista, joista ensimmäisiä perustettiin jo 1600-luvulla. Suomalaisten rautaruukkien masuunit käyttivät järvimalmia pitkälle 1800-luvun lopulle, kunnes rautakaivosten rautamalmi syrjäytti sen raudan raaka-aineena.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset ruukkialueet muodostuivat Suomeen jo Ruotsin vallan aikana 1500-luvulla.[1] Raudan- ja kuparin lisäksi ruukeissa valmistettiin mm. erilaisia metallituotteita. Geologian tutkimuskeskuksen sivuilla olevasta kartasta voi nähdä kaikkien Suomessa sijainneiden ruukkien sijainnit.

Ruukit olivat lähes omavaraisia ja niillä oli tyypillisesti mm. oma kirkko, koulu ja lääkäri. Ruukit olivat ikään kuin valtioita valtion sisällä ja niiden yhteiskuntamalli oli hyvin hierarkkinen.

Ruukinisäntä, eli ruukinpatruuna oli arvojärjestyksessä ensimmäinen ja mestarit toimivat esimiehinä. Heidän jälkeensä tulivat ammattimiehet ja muut ruukin työntekijät. Ammatti opittiin oppipoikakisällimestari-järjestelmän mukaisesti.

Ensin yhteisöt olivat melko pieniä, mutta ajan mittaan ne kasvoivat ja monet niistä muodostivat lopulta monipuolisia yhdyskuntia.

Ruukkien toiminta nykyään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa on ollut ainakin 134 ruukkia.[2]

Useimmat ruukki-alueista ovat hävinneet lähes jäljettömiin, mutta joissakin on käsityöläistoimintaa vielä tänä päivänä. Ruukkeja on restauroitu museoviraston johdolla. Kunnostettujen ruukkien alueella voi tutustua entisaikojen ruukkilaisten elämään ja työhön.

Tunnettuja Ruukkeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnettuja ruukkeja, joita on restauroitu museoviraston johdolla, ovat esimerkiksi Ahlströmin ruukit Noormarkussa ja Kauttualla, Leineperin ruukki Kullaan kunnassa, Möhkön ruukki Ilomantsissa, sekä Ruotsinpyhtäällä sijaitseva Strömforsin ruukki.[1] Muita tunnettuja ruukkeja ovat esim. Billnäsin, Fiskarsin, Haapakosken, Kurimon ja Ämmän ruukit.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Asko Salokorpi: Suomen rautaruukit. Keuruu 1999.
  • Vilkuna, Kustaa H. J.: Arkielämää patriarkaalisessa työmiesyhteisössä: Rautaruukkilaiset suurvalta-ajan Suomessa. Helsinki: Suomen historiallinen seura, 1996. ISBN 951-710-037-X.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]