Ii

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Suomen kuntaa. Muita merkityksiä on erillisellä täsmennyssivulla.
Ii
Ijo
Kuivaniemi.vaakuna.svg Ii.sijainti.suomi.2010.svg

vaakuna

sijainti

www.ii.fi
Sijainti 65°19′00″N, 025°22′20″EKoordinaatit: 65°19′00″N, 025°22′20″E
Maakunta Pohjois-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta Oulunkaaren seutukunta
Perustettu 1445/1865/2007
Kuntaliitokset Kuivaniemi (2007)
Pinta-ala ilman merialueita 1 602,79 km²
44:nneksi suurin 2014 
Kokonaispinta-ala 2 809,24 km²
26:nneksi suurin 2014 [1]
– maa 1 552,66 km²
– sisävesi 50,13 km²
– meri 1 206,45 km²
Väkiluku 9 686
107:nneksi suurin 30.9.2014 [2]
– väestötiheys 6,24 as/km² (30.9.2014)
Ikäjakauma 2012 [3]
– 0–14-v. 23,9 %
– 15–64-v. 59,1 %
– yli 64-v. 17,0 %
Äidinkieli 2012 [3]
suomenkielisiä 99,4 %
ruotsinkielisiä 0,1 %
– muut 0,5 %
Kunnallisvero 21,25 %
49:nneksi suurin 2014 [4]
Kunnanjohtaja Markku Kehus
Kunnanvaltuusto 35 paikkaa
  2013–2016[5]
 • Kesk.
 • Vas.
 • Kok.
 • SDP
 • PS
 • Vihr.

17
7
3
3
3
2

Ii (entinen nimiselvennä Lahtinen[6]) on Suomen kunta, joka sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa. Kunnassa asuu 9 686 henkilöä,[2] ja sen pinta-ala on 2 809,24 km2, josta 1 206,45 km2 on merialuetta ja 50,13 km2 sisävesiä.[1] Väestötiheys on 6,24 asukasta/km2. Ii on suosittu kesämökkikunta ja sen nimi on Suomen lyhin kunnan- ja paikannimi. Iin naapurikunnat ovat Oulu, Pudasjärvi, Ranua ja Simo.

Iin kunta ja Kuivaniemen kunta lakkasivat 1. tammikuuta 2007 ja niiden entisistä alueista muodostettiin uusi Iin kunta. Uuden kunnan vaakunaksi tuli Kuivaniemen vaakuna.

Nimen alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimen alkuperästä on tehty useita tutkimuksia. Erään selvityksen mukaan ii voisi olla väännös lappalaisesta sanasta yö. Nimen on myös esitetty olevan germaanista tai skandinaavista alkuperää.[7]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iin kuntaa halkovat Iijoki, Olhavanjoki ja Kuivajoki olivat muinoin huomattavasti nykyistä tärkeämpiä vesireittejä. Ainakin Olhavan seudulla oli asutusta jo kivikaudella. Kalaiset joet vetivät puoleensa lapinverottajia. Yläsatakuntalaiset erämiehet asuttivat jo varhain keskiajalla Iin rannikon, Yläsatakuntalaisten kanssa kilpailivat Venäjän karjalaiset, jotka katsoivat alueen kuuluvan heidän hallintaansa. Monet paikannimet kuten Venäjänkari ja Olhava viittaavat karjalaiseen vaikutukseen. Ii joutui kärsimään pitkään riidanalaisesta asemastaan. Ryöstö- ja kostoretket seurasivat toisiaan ja erityisesti Iin ja Kantalahden talot olivat vuoronperään tuhkana. Iiläisten hyökkäyksiä johti kiiminkiläinen Pekka Vesainen. Pitkäaikainen sotatila päättyi vasta 1593 ja kaksi vuotta myöhemmin solmitussa Täyssinän rauhassa Venäjän karjalaiset luopuivat vaatimuksistaan Pohjanlahden rannikkoon. [8]

Iin pitäjä muodostettiin kappeliksi Pietarsaaren emäseurakuntaan vuoden 1340 jälkeen. Asiakirjoissa Iin kappeli mainitaan ensimmäisen kerran 1374. Iin seurakunta itsenäistyi viimeistään 1445, joten se on Pohjois-Pohjanmaan vanhimpia seurakuntia. Iin alue käsitti laajan alueen, sillä rajana etelässä oli Liminka, pohjoisessa Kemi ja idässä valtakunnan raja. Asutuksen lisääntyessä seurakunta alkoi vähitellen jakautua. Aluksi perustettiin Haukipudas ja Pudasjärvi, sitten Kiiminki ja Ylikiiminki 1600-luvulla. Kuivaniemestä tuli 1600-luvulla Iin seurakunnan kappeli ja vasta 1894 oma seurakunta, todellisesti tämä toteutui vasta 1920. Pudasjärven itäosasta muodostettiin Taivalkosken seurakunta. Viimeksi erosi Yli-Ii 1924.

Iin kirkkojen historia on ollut kova. Ensimmäinen Illinsaaressa ollut kirkko paloi 1582 venäläisten hävitysretken aikana. Kirkon ehtoolliskalkki löydettiin 1894 saaren koillisosasta. Toinen kirkko valmistui Kirkkosaareen 1588, mutta venäläiset polttivat sen jo seuraavana vuonna. Seuraava samoin Kirkkosaareen 1621 valmistunut kirkko puolestaan paloi tapuleineen salamaniskusta 1693. Israel Simonpoika Annala vuosina 1693-1694 rakentama kirkko tuhoutui samoin tulipalossa 1942. Seurakunnan uusi kirkko valmistui 1950. Kuivaniemen Ensimmäisenä kirkkona pidettiin Miettulan taloa, kunnes Heikki Väänäsen johdolla rakennettu puukirkko valmistui 1762. Kirkko purettiin, kun seurakunnan kolmas kirkko valmistui 1874. [8]

Iijoen suulle kehittyi jo keskiaikana tärkeä kauppa- ja satamapaikka, yksi Pohjanlahden huomattavimmista. Keskiajan lopulla Iin Haminasta kasvoi markkina- ja kauppapaikka, joka tunnettiin laajalti Itämeren alueella. Iin Hamina muistutti pientä kaupunkia jo 1500-luvulla lukuisine aittoineen, kauppapuoteineen ja käsityöläisasumuksineen. Iin kylässä oli tuolloin 35 taloa, kun koko pitäjän taloluku oli 133. Kalaisa Iijoki mahdollisti asutuksen leviämisen sisämaahan. Pitäjän asukasluku oli 1749 jo 2378.

Tärkeimmät elinkeinot asutuksen alkuaikoina olivat kalastus, metsästys ja karjanhoito Kuivaniemellä kalastus muodostui tärkeäksi elinkeinoksi, johon Perämeri, Kuivajoki ja Oijärvi tarjosivat hyvät edellytykset. Vähitellen maatalous kehittyi pitäjän tärkeimmäksi elinkeinoksi. Kuivaniemeläiset harjoittivat myös paljon rannikkopurjehdusta ja varsinkin 1900-luvulla kuivaniemeläiset olivat tärkeitä puutavaran kuljettajia. [8]

Ii on ollut Pohjois-Suomen teollisuuden uranuurtajia. Olhavassa aloitti jo 1738 toimintansa Nybyn lasitehdas, Tehtaan perustaja Nylander kehitti tehtaan alueesta itsenäisesti toimivan pienen yhdyskunnan. Olhavan lasitehdas oli pitkään Pohjois-Suomen huomattavin teollisuuslaitos. Se lopetti toimintansa vasta 1880-luvulla. Iin Kestilään rakennettiin vuonna 1859 senaatin asetuksen mukainen Suomen ensimmäinen höyrysaha, joka oli toiminnassa vuoteen 1908 asti. [8] Tästä sahasta on Kestilän kylässä jäljellä vielä suojeltuna sahan korkea piippu. Ensimmäinen kirjasto perustettiin vuonna 1860 Iin pappilaan. Nykyinen kirjasto sijaitsee Nätteporissa eli Haminassa kirkkoa vastapäätä. Iissä kantakirjattiin ensimmäinen suomenhevonen vuonna 1907.

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Iin väestönkehitys 1980–2010
Vuosi Asukkaita
1980
  
7 651
1985
  
7 925
1990
  
8 246
1995
  
8 540
2000
  
8 439
2005
  
8 868
2010
  
9 382
Lähde: Tilastokeskus.[9]

Iin väkiluku on ollut kasvussa aina 1980-luvulta lähtien. Syynä kasvuun on ollut 37 km:n nopean moottoritieyhteyden päässä sijaitsevan Oulun vetovoima sekä kunnan omien palveluiden kehittyminen, hyvä työllisyystilanne, pientalotonttien hyvä saatavuus ja alueen investoinnit.

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ii on laakeaa tasankomaata, jolle antavat vaihtelua loivat kohoumat. Maisemaa luonnehtivat suot, alavat niityt ja mäntykankaat, jotka peittävät suuren osan kunnan maa-alasta.[8]

Kallioperä koostuu alueella erilaisista graniiteista, josta yleisin on graniittigneissi. Iijoen eteläpuolelle ulottuu Haukiputaalta fylliitin, kiilleliuskeen ja kvartsiitin muodostama karjalaisen liuskevyöhykkeen alue. Kallioperää peittää sisämaassa moreeni, jonka päälle on monin paikoin kerrostunut turvetta. Rannikolla ja Iijoen laaksossa on hiekka- ja hieta-alueita. Kuivajoen sekä Oijärven länsipuolella on kunnan yhtenäisin harjualue, Närrän harjut. Kuivaniemen kylän rannikon laajin hietikkoalue on Myllykankaan rantahietikko.[8]

Maasto kohoaa alavalta, vesiperäisten niittyjen peittämältä rannikolta verkalleen kohti itää. Maanpinnan kohoaminen jatkuu rannikolta koillis–pohjois-suuntaisesti ja saavuttaa Kuivaniemen alueella 110 m tason. Rantaviiva muuttuu kunnan alueella jatkuvasti maankohoamisen seurauksena.[8]

Rannikon edustalla kohoaa merestä useita saaria. Pitkäniemen edustalla on muun muassa mainio satamapaikka Iin Röyttä. Maakrunni ja Ulkokrunni kaukana avomerellä ovat suurimmaksi osaksi kivikkoisia niittyjä, Matalat niittyrantaiset saaret on rauhoitettu luonnonsuojelualueiksi.[8]

Vesistöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuntaa halkova Iijoki on yksi Pohjois-Pohjanmaan suurimmista joista. Sen vesialue on noin 14 400 km². Joki saa alkunsa Kuusamon ylängöltä ja laskee Iin Haminan pohjoispuolitse Pohjanlahteen. Alajuoksulla joki on leveä ja vuolaasti virtaava kymi. Iin alueella joen useista koskista on huomattavin Raasakkakoski, joka valjastettiin voimatalouden käyttöön 1970. Iin muita huomattavia jokia ovat Olhavanjoki, Muhojoki, Kuivajoki ja Kivijoki.[8] Järvistä lähes ainoa mainittava on Oijärvi.

Iijoki

Kunnanvaltuusto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iin kunnanvaltuustossa on kuntaliitoksen jälkeen väliaikaisesti 48 jäsentä, jonka jälkeen valtuusto pieneni 35 valtuutettuun. Kunnanvaltuuston jäsenet jakautuvat puoluepoliittisesti kunnallisvaalien 2012 jälkeen seuraavasti:

Ii on kuulunut perinteisesti keskustavoittoisiin kuntiin, joskin kunnassa on myös paljon työväenliikkeeseen kuuluvia. Kunnanvaltuustoa johtaa kuitenkin kokoomuslainen Väinö Klasila. Kunnanhallituksen puheenjohtajana toimii keskustalainen maanviljelijä Ilkka Pakonen.

Iin Haminassa, valtatie 4:n vieressä sijaitsee Iin työväentalo, jossa järjestetään vuosittaiset IIK!!-kauhuelokuvafestivaalit sekä muita pienempiä, yleensä poliittisia tapahtumia.

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnan läpi suunnassa etelä-pohjoinen kulkee valtatie 4.Iin tunnistaa helposti läpikulkumatkalla sen näyttävistä ja liikenteen lähes pysäyttävistä liikenneympyröistä, joista eteläisempi on vanha Kierikin voimalaitoksen turbiini ja pohjoisempi Sanna Koiviston suunnittelema suuri, useita eri elementtejä (massiivinen metalli, valot, värit) hyödyntävä, luontoa kuvaava abstraktiteos.

Oulu-Tornio-rata kulkee kunnan läpi, mutta matkustajajunat eivät pysähdy enää Iissä eikä Kuivaniemellä. Iin linja-autoyhteyksistä vastaavat V. Alamäki Oy, Veljekset Salmela Oy ja Matka-Make. Monen muunkin linja-autoyhtiön linjat kulkevat Iin keskustan läpi.

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

TuuliWatti on rakennuttanut Iin Olhavaan yksitoista tuulivoimalaa, jotka ovat Suomen korkeimpia, 140-metrisiä. Kun myöhemmin rakennettavat 30 voimalaa valmistuvat, Ii on Suo­men suu­rin tuu­li­voi­makeskit­ty­mä ja kun­nalle kertyy vuodessa noin 400 000 eu­roa kiin­teis­tö­ve­ro­tu­lo­ja. Maan­omis­ta­jat taas saa­vat vuosittain yli 100 000 eu­roa vuok­ra­tu­lo­a. [10]

Kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen kansakoulu perustettiin Iin Kauppilaan 1875. Seuraavaksi perustettiin koulut Olhavaan (1893), Pohjois-Iihin, Ylirantaan ja Yli-Olhavaan. Nykyisin peruskoulut kunnan alueelta löytyvät Alarannalta, Haminalta, Iin Aseman kylältä, Ylirannalta, Pohjois-Iistä, Olhavasta, Ojakylästä, Kuivaniemen Jokikylästä sekä Kuivajoelta.

Iin yhteiskoulu eli nykyinen Iin lukio (Valtarin Koulu) perustettiin vuonna 1923. Lisäksi kunta ylläpitää Iin Kansalaisopistoa. Lähimmät ammatillisen koulutuksen toimipaikat ovat Haukiputaalla ja Simossa. Lähin yliopisto ja ammattikorkeakoulu sijaitsevat Oulussa.

Perämeren saaret Iin edustalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Halttulanmatala, Hietakalla (Hiastinlahti), Hietakalla (Myllykankaan edustalla), Hylkikalla, Iin Röyttä, Iso-Paskaletto, Jussinmatala, Isokivenletto, Karhu, Koivuluodonmatala, Kokkosaari, Kraasukanletto, Kraasukka, Krassinletto, Kriisi, Kriisin Ymmyrkäinen, Kuivamatala, Liippa, Maakrunni, Onsajanmatala, Pallonen, Pensaskari, Paska-Kraasukka, Pikku-Paskaletto, Pohjanletto, Pommeri, Rakka-Penno, Rintamatala, Ristikari, Rontti, Ryöskärinkalla, Samulinmatala, Santapankki, Satakari, Selkäletto (avomerellä), Selkäletto (Praavan edustalla), Selkäletto (Seljänlahdella), Tangonsaari, Tasasenletto, Ulko-Kaapri, Ulko-Klaama, Ulkokrunni, Ulko-Pallonen.

Iiläisiä tapahtumia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnettuja iiläisiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iin kunnantalo

Kuvasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2014 1.1.2014. Maanmittauslaitos. Viitattu 15.3.2014.
  2. a b Suomen asukasluvut kuukausittain – Kunnittain aakkosjärjestyksessä 30.9.2014. Väestörekisterikeskus. Viitattu 11.10.2014.
  3. a b Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2012, laaja alueluokitusryhmittely 31.12.2012. Tilastokeskus. Viitattu 27.5.2013.
  4. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2014 26.11.2013. Verohallinto. Viitattu 23.9.2014.
  5. Kuntavaalit 2012 tulospalvelu 6.11.2012. Yleisradio Oy. Viitattu 4.1.2013.
  6. toim. Karilas, Yrjö: ”Suomenmaa: Maamme kuntien entiset nimet”, Pikku jättiläinen, s. 469. 18. painos. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1958.
  7. Hyyryläinen, Toivo: Kahden kirjaimen pitäjä, Iin perinnekirja. Saarijärven Offset, 2006.
  8. a b c d e f g h i Kalevi Rikkinen, Hannes Sihvo, Matti Eskola, Allan Tiitta: Finlandia, Otavan iso maammekirja 8. Keuruu: Kustanneyhtiö Otava, 1986. ISBN 951-1-09142-5.
  9. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2012 22.3.2013. Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2013.
  10. >Voimalan siiven varjo ei haittaa Simossa 12.6.2012. Helsingin Sanomat. Viitattu 17.7.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]