Luovutetut alueet

Luovutetuilla alueilla tarkoitetaan alueita, jotka Suomi joutui luovuttamaan Neuvostoliitolle talvi- ja jatkosodan päättäneissä rauhanteoissa 1940 ja 1944. Luovutetut alueet käsittivät noin kymmenesosan ennen talvisotaa olleesta Suomen pinta-alasta ja alueilla asui yli 400 000 asukasta eli 11 % silloisesta väkiluvusta. Osa luovutetuista alueista tyhjennettiin suomalaisasukkaista jo syksyllä 1939 sodan vaaran takia. Suurin osa tyhjennettiin talvisodan puhjettua alkutalvesta 1939 tai rauhanteon jälkeen keväällä 1940. Jatkosodan aikana suomalaisia palasi asumaan takaisin vallatuille alueille, mutta ne tyhjennettiin uudestaan suomalaisjoukkojen perääntyessä kesällä ja syksyllä 1944. Luovutetuilta alueilta evakuoidut suomalaiset eli siirtoväki hakeutuivat tai sijoitettiin eri puolille Suomea.

Talvisodasta aiheutuneet alueluovutukset 1940

Talvisodan päättyessä 1940 luovutetut alueet, jotka liitettiin Suomeen eduskunnan päätöksellä jatkosodan alettua 1941 (ei kansainvälistä tunnustusta)

Talvisodan päättäneessä Moskovan rauhansopimuksessa vuonna 1940 Suomi joutui luovuttamaan Neuvostoliitolle

• Suomenlahden ulkosaaret
• Karjalankannaksen pohjoisosan sekä sen ja nykyrajan välisen alueen
• Laatokan Karjalan ja aikoinaan Aunuksen Karjalasta erotetun osan, Raja-Karjalan alueen
• Kuusamon ja Sallan itäosat
• Petsamon koillisosan: alueen linjalle Kuavlajärven länsipuoli - Pieni Tšerdekaisi - Hukkalahti Maattivuonon Punaisessalahdessa eli sisältäen myös Kalastajasaarennon luoteisosan ja Keskisaarennon suuremman osan (ilman edustan Heinäsaaria)

Suomenlahden ulkosaarista itäinen ryhmä eli mm. Lavansaari, Peninsaari, Seiskari ja Koukouri sekä pohjoinen Karjalankannas, sen ja nykyrajan välinen alue, Laatokan Karjala ja Raja-Karjala olivat luovutukseen saakka Suomen Karjalan historiallista maakuntaa, josta juontuu nimitys luovutettu Karjala.

Uusi valtakunnanraja oli merkitty rauhansopimuksen liitteenä olleeseen karttaan. Sopimuksen 2. artiklassa luovutettavat alueet määriteltiin myös sanallisesti. Sen mukaan "Valtakunnanraja Suomen Tasavallan ja SNTL:n välillä on kulkeva uutta rajalinjaa pitkin siten, että SNTL:n alueeseen liitetään koko Karjalan Kannas ynnä Viipurin kaupunki ja Viipurinlahti saarineen, Laatokan järven läntinen ja pohjoinen rannikkoseutu ynnä Käkisalmen ja Sortavalan kaupungit sekä Suojärven kirkonkylä, joukko Suomenlahden saaria, Märkäjärveltä itään oleva alue ynnä Kuolajärven kirkonkylä sekä osa Kalastaja- ja Srednisaarentoja - tähän Sopimukseen liitetyn kartan mukaisesti."

Jatkosodan alettua Neuvostoliittoon ja erityisesti Neuvostoliiton Karjalaan suorittamansa hyökkäyksen yhteydessä suomalaisjoukot, pohjoisessa myös Saksan armeijan kanssa valtasivat suurimman osan luovutetuista alueista. Eduskunta ilmoitti niiden kaikkien palauttamisesta Suomeen itsenäisyyspäivänä 1941, vaikka koko sodan ajan Suomenlahden ulkosaarten itäinen ryhmä eli mm. Lavansaari, Peninsaari, Seiskari ja Koukouri pysyivätkin Neuvostoliiton hallussa samoin kuin Kalastajasaarento ja Keskisaarento sekä puna-armeijan miehittämät Petsamon Heinäsaaret. Suomen palautusilmoitusta ei tunnustanut mikään ulkovalta, ei myöskään Suomen kanssasotijana ollut Saksa.

Jatkosodasta aiheutunut alueluovutus 1944 ja aluemyynti 1947

Jatkosodan päättäneen Moskovan välirauhan mukaan suomalaisjoukot joutuivat vetäytymään kansainvälisesti tunnustetun vuoden 1940 rajan taakse. Välirauhansopimuksen 1. artiklan mukaan "Sotatoimien lopettamisen yhteydessä Suomen puolelta 4 päivänä syyskuuta 1944 ja Neuvostoliiton puolelta 5 päivänä syyskuuta 1944 Suomi sitoutuu siirtämään sotajoukkonsa vuoden 1940 Neuvostoliiton ja Suomen välisen rajan taakse, sen mukaan kuin on määrätty tätä sopimusta seuraavassa liitteessä (katso liitettä 1 artiklaan).". Lisäksi Suomen oli luovutettava Petsamon alue. Moskovan välirauha vahvistettiin Pariisin rauhansopimuksella 1947.

Natsi-Saksasta peräisin olleen omaisuuden luovuttamisen vastikkeeksi Suomi myi Inarista Jäniskosken–Niskakosken alueen Neuvostoliitolle 1947.

Vuokra-alueet

Varsinaisten alueluovutusten lisäksi Suomi joutui vuokraamaan talvisodan jälkeen 1940 Hankoniemen Neuvostoliitolle kolmeksikymmeneksi vuodeksi merisotilaalliseksi tukikohdaksi. Jatkosodassa suomalaisjoukot ottivat alueen haltuunsa joulukuussa 1941, kun Neuvostoliitto oli evakuoinut tukikohdan miehistön.

Moskovan välirauhassa 1944 Neuvostoliitto luopui virallisestikin vuokraoikeudestaan Hankoon, mutta Suomi joutui vuokraamaan sotilastukikohdaksi Porkkalanniemen viideksikymmeneksi vuodeksi. Neuvostoliitto luopui siitä kuitenkin jo 1956 katsoessaan Suomenlahden valvonnan tältä osin tarpeettomaksi. Vuokra-alueeseen kuuluivat Porkkalanniemen ohella Upinniemi sekä niiden edustalla olevia saaria - osia Siuntiosta, Kirkkonummesta ja Espoosta sekä Degerbyn kunta, jonka olemassaolo lakkasi samalla.

Katso myös

• Talvisota
  • Moskovan rauhansopimus
• Jatkosota
  • Moskovan välirauha
  • Pariisin rauhansopimus
• Suomen rajamuutokset
• Luovutettu Karjala
• Karjala-kysymys
• Luovutettujen alueiden kuntien vaakunat

Aiheesta muualla

• Tietoa luovutetulle alueelle jääneestä omaisuudesta (Arkistolaitos)

Suomen Neuvostoliitolle 1940-luvulla luovuttamat alueet