Äyräpää
|
|
|
|---|---|
| Lakkautettu kunta – luovutettu Neuvostoliitolle | |
 |
 |
|
vaakuna1 |
sijainti |
| Lääni | Viipurin lääni |
| Maakunta | Karjalan historiallinen maakunta2 |
| Kihlakunta | Viipurin kihlakunta |
| Perustettu | 1926 Muolaasta ja Vuokselasta |
| Lakkautettu | 1948 (luovutettu Neuvostoliitolle 1944) |
| Pinta-ala | 205,70 km² [1] (12.3.1940) |
| – maa | 186,60 km² |
| – sisävesi | 19,10 km² |
| Väkiluku | 6 113 [2] (31.12.1939) |
| – väestötiheys | 32,8 as/km² |
|
1 Ei virallinen kuntavaakuna, otettu käyttöön kunnan lakkauttamisen jälkeen |
|
Äyräpää on entinen Suomen kunta Etelä-Karjalassa Karjalankannaksella Neuvostoliitolle 1944 luovutetulla alueella. Pinta-ala oli 186,6 km² ja asukkaita 6 113 (1939). Äyräpään kirkonkylä on nimeltään Pölläkkälä (ven. Барышево, Baryševo). Äyräpäässä oli neljä tehdasta, joista merkittävimmät ovat Hackmann & Co:n Pölläkkälän saha ja A. Ahlström Oy:n Suursaaren saha.
Äyräpäässä käytiin kiivaita taisteluita sekä talvisodassa vuonna 1940 että jatkosodassa kesällä 1944 (ns. Äyräpään-Vuosalmen taistelut). Arkkitehti Oiva Kallion suunnittelema, vuonna 1934 valmistunut kirkko tuhoutui talvisodan aikana maaliskuussa 1940. Neuvostojoukot räjäyttivät sen rauniot jatkosodan jälkeen.
Äyräpään väestöä sijoitettiin jatkosodan jälkeen Kanta- ja Päijät-Hämeen alueelle Hollolan, Koski Hl:n, Lahden, Lammin ja Nastolan kuntiin.[3]
Sisällysluettelo |
Kylät [muokkaa]
Kaukila, Mälkölä, Paakkola, Pölläkkälä, Rahkola, Vuosalmi [4]
Äyrämöiset [muokkaa]
Äyräpää on ikivanha asutuskeskus. Se mainitaan Äyräpään (Ägräpään) pogostana eli kihlakuntana jo Pähkinäsaaren rauhansopimuksessa vuonna 1323. Äyräpään kanta-asukkaita sanotaan äyrämöisiksi (äkrämöisiksi). Äyrämöiset pysyttelivät Länsi-Kannaksella ja myöhemmin myös Inkerinmaalla pitkään omana heimonaan, jolla oli oma murteensa, pukunsa ja tapansa eikä esimerkiksi avioliittoja muunheimoisten kanssa juuri solmittu.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Suomen tilastollinen vuosikirja 1940 (PDF) (sivut 2–3, taulukko 3. Suomesta Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitolle Moskovan rauhassa maalisk. 12 p:nä 1940 luovutettujen alueiden sekä vuokra-alueen pinta-ala) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 22.4.2013.
- ↑ Väestösuhteet vuonna 1939 (PDF) (Laskettu väkiluku seurakunnankirjojen ja siviilirekisterin mukaan, kunnittain) Suomen virallinen tilasto VI: Väestötilastoa 93. Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 22.4.2013.
- ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1951, s. 129. Otava 1950, Helsinki.
- ↑ Kylät Äyräpään Pitäjäseura ry. Viitattu 3.3.2008.
Aiheesta muualla [muokkaa]
| Kokonaan alueensa menettäneet kunnat[1] | |
| * kaupungit | Käkisalmi | Sortavala | Viipuri |
| * kauppalat | Koivisto | Lahdenpohja |
| * maalaiskunnat | Antrea | Harlu | Heinjoki | Hiitola | Impilahti | Jaakkima | Johannes | Kanneljärvi | Kaukola | Kirvu | Kivennapa | Koiviston maalaiskunta | Kuolemajärvi | Kurkijoki | Käkisalmen maalaiskunta | Lavansaari | Lumivaara | Metsäpirtti | Muolaa | Petsamo[2][3] | Pyhäjärvi (Vpl) | Rautu | Ruskeala | Räisälä | Sakkola | Salmi | Seiskari | Soanlahti | Sortavalan maalaiskunta | Suistamo | Suojärvi | Suursaari | Terijoki | Tytärsaari | Uusikirkko | Valkjärvi | Viipurin maalaiskunta | Vuoksela | Vuoksenranta | Äyräpää |
| Kunnat, joiden alueesta pienempi osa pysyi Suomessa | Jääski[4] | Korpiselkä[5] | Nuijamaa | Pälkjärvi[5] | Säkkijärvi[5] | Uukuniemi | Vahviala[5] | Värtsilä |
| Kunnat, joiden alueesta suurempi osa pysyi Suomessa | Ilomantsi | Inari[6] | Kitee | Kuusamo | Lappee | Parikkala | Rautjärvi | Ruokolahti | Saari | Salla | Simpele | Tohmajärvi | Vehkalahti | Virolahti | Ylämaa |
| Lisäksi mainittavia luovutettujen alueiden paikkoja | Elisenvaara | Enso | Ihantala | Ilmee | Kolosjoki | Konevitsa | Kyyrölä | Liinahamari | Pitkäranta | Pölläkkälä | Uuras | Valamo |
| Kunta, jonka alue kokonaan vuokrattiin | Hanko[7] |
| Kunnat, joiden alue osaksi vuokrattiin | Bromarv[7] | Degerby[8][9] | Espoo[8] | Inkoo[8] | Kirkkonummi[8] | Siuntio[8] |
|
|
