Äyrämöiset

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Äyrämöiset olivat alun perin Karjalankannaksen länsiosan kantaväestöä. Äyrämöisten vastakohtana pidettiin Kannaksella ja myöhemmin myös Inkerinmaalla savakoita, jotka olivat Ruotsinvallan sotien aikana äyrämöisten keskuuteen ja Itä-Kannakselle muuttaneita läntisimmän Viipurin Karjalan sekä Savon asukkaita. Myös Itä-Kannaksen asukkaita sanottiin yleensä savakoiksi.

Äyrämöiset pysyttelivät Länsi-Kannaksella ja myöhemmin myös Inkerinmaalla pitkään omana ryhmänään, jolla oli oma murteensa, pukunsa ja tapansa eikä esimerkiksi avioliittoja muunheimoisten kanssa juuri solmittu.

Äyrämöiset olivat savakkojen ohella toinen inkerinsuomalaisten pääryhmistä, jotka voitiin erottaa vielä 1800-luvulla. Inkerinmaalle äyrämöiset olivat muuttaneet 1600-luvun ruotsalaisvallan aikana lähinnä Karjalankannaksen länsiosasta, Äyräpään kihlakunnasta, kun taas savakot olivat tulleet Viipurin läänin läntisimmästä osasta, Savosta ja Karjalankannaksen itäosasta.

Äyrämöisten ja savakkojen murteen ja kansanpuvun eroihin kiinnitti ensimmäisenä huomiota 1830-luvulla kielentutkija Anders Johan Sjögren. Venäläinen maantieteilijä ja tilastotutkija Peter von Köppen suoritti vuoden 1848 vaiheilla tutkimuksia, joissa hän totesi Inkerinmaan äyrämöisten lukumääräksi 29 242 henkeä ja savakkojen määräksi 43 080. Äyrämöisten asuinpaikkoja Inkerissä olivat Köppenin mukaan ennen kaikkea Karjalankannaksen eteläosassa sijainneet Toksovan, Lempaalan ja Vuoleen seurakunnat sekä Kaprio, Tyrö ja Liissilä. Heitä oli myös Tuutarissa, Hietamäellä, Skuoritsassa, Serepetassa, Kolppanassa, Koprinassa ja Inkereellä, missä he asuivat samoissa kylissä kuin savakotkin.

Sekä Kannaksella että Inkerinmaalla äyrämöiset poikkesivat savakoista lähinnä äyrämöismurteen ja naisten pukeutumisen perusteella. Miesten pukeutuminen ei Inkerissä juurikaan eronnut venäläisestä. Suomalaiset kielentutkijat ja kansanperinteen kerääjät ovat kuvanneet äyrämöisiä luonteeltaan konservatiivisemmiksi ja hitaammiksi kuin savakoita, jotka olivat herkempiä omaksumaan uusia tapoja ja vaikutteita. Toisaalta äyrämöiset pyrkivät jäljittelemään savakkomuotia, jota pidettiin nykyaikaisempana ja hienompana. Läntisimmässä Inkerissä, Kosemkinan seurakunnassa, jakoa äyrämöisten ja savakoiden välillä ei tunnettu.

1900-luvulle tultaessa äyrämöisten ja savakkojen väliset kulttuuriset erot olivat hioutuneet miltei kokonaan pois niin Suomessa kuin Inkerissäkin. Vain murre-erot ovat säilyneet pitkään.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Inkerin suomalaisten historia. Inkeriläisten sivistyssäätiö, Jyväskylä 1969.