Uuras

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Uuras
Высо́цк, Vysotsk
Lippu
Lippu
Vaakuna
Vaakuna

Uuras

Koordinaatit: 60°37′33″N, 28°33′55″EKoordinaatit: 60°37′33″N, 28°33′55″E

Valtio Venäjä
Federaatiosubjekti Leningradin alue
Piiri Viipurin kunnallispiiri
Hallinto
 – Hallinnon tyyppi kaupunkikunta
Väkiluku (2010) 1 244 (kaupunki)
Aikavyöhyke UTC+3
Postinumero 188909[1]
Suuntanumero(t) +7 81378

Uuras eli Vysotsk (ven. Высо́цк, ruots. Trångsund) on Venäjän Leningradin alueen Viipurin piirissä sijaitseva satamakaupunki, kaupunkikunta, satama, rautatieasema ja saari. Uuras sijaitsee Viipurinlahden keskiosassa, Viipurin sisääntuloväylän varrella noin 15 km Viipurin kaupungista lounaaseen. [2][3] Uuras on nykyisin tärkeä öljy-, hiili- ja rahtisatama ja rajavartioston tukikohta.

Uuraan kaupunkikunta (punertava maa-alue) Viipurin piirin kartalla
Uuraansaari on suuri saari Viipurinlahden keskiosassa (kuvan keskiosassa oikealla).

Välittömästi Uuraansaaren luoteispuolella sijaitsee Ravansaari (ven. Малый Высоцкий, Malyi Vysotski), joka on ollut kauan osa satamayhdyskuntaa.

Uuraan kaupungin asukasluku oli vain 1 244 vuoden 2010 väestönlaskussa. Se oli yksi Venäjän vähäväkisimmistä kaupungeista.[4]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1900-luvun alun karttapiirros Uuraan alueesta, ylhäällä Ravansaari.

Ruotsin aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1559 Kustaa Vaasa merkitytti rannikon voudeilla karikkoisen laivaväylän. 1640-luvulla Uuraaseen sijoitettiin varsinainen tullikonttori, ja satama alistettiin Viipurin hallintaan. Näihin aikoihin Uuraaseen oli noussut suuria terva- ja puutavaravarastoja. Tärkein tuontiartikkeli oli suola, ja Viipurin oli pystyttävä tyydyttämään koko läänin suolantarve.lähde?

Venäjän keisarikunnan ja Suomen suuriruhtinaskunnan aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1721 Viipurin alue joutui Venäjän haltuun ja Uuraansaareen rakennettiin Viipuria suojaava Trångsundin linnoitus.lähde?

Suomen suuriruhtinaskunnan aikaan Uuraansalmen ympäröimät saariyhdyskunnat kasvoivat 1800-luvun puolivälistä voimakkaasti, sillä satamatyöt, muun muassa ruoppaus ja aallonmurtajien rakennus, vaativat paljon työvoimaa. Vilkkaaseen Uuraan satamaan saapui hollantilaisia, saksalaisia, virolaisia ja venäläisiä laivoja omien laivojen lisäksi. Laivalaiturista tuli Uuraan asukkaille luonteva kohtauspaikka.

Itämeren laivastonn suuret linjalaivat saapuivat vuosittain läheiselle Teikarinselälle sotaharjoituksiin ja tarvitsivat muonatäydennystä, ja Uuras oli luonteva paikka sitä tarjoamaan. Juomavesi kuljetettiin aluksi vesijaaloilla. Tapolanlahden rantaan paalutettiin 1 050 metriä pitkä laituri.

Suurimmat Viipuriin saapuvat laivat jäivät matalan veden aikana Uuraaseen, sillä Viipurin satamaväylä oli 6–6,5 kyynärän syvyinen.

Puutavara tuli Uuraaseen 1920-luvulle saakka sellaisenaan, ja siellä se vasta sahattiin Englannin (jalassa 12 tuumaa) tai Ranskan mittoihin (jalassa 13 tuumaa). Katkaistu tavara leimattiin Englantiin menevissä punavärillä, Ranskaan menevissä mustalla. Sekundalaatu merkittiin sinisellä. Myöhemmin sahat alkoivat toimittaa valmiiksi mitattua puutavaraa.lähde?

Itsenäisen Suomen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1926 Uuraaseen rakennettiin haararata Viipurin–Koiviston rautatieltä.

Uuras kuului Johanneksen kuntaan vuoteen 1936, jolloin se liitettiin osaksi Viipuria.lähde?

Ennen sotia Suomeen kuuluessaan Uuras oli viime vaiheessa Viipurin kaupunkiin kuulunut ulkosatama, joka sijaitsi eksklaavina erillään kaupungin muusta alueesta.lähde?

Neuvostoliiton ja Venäjän aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uuraan venäläinen nimi Venäjän keisarikunnan aikaan oli Trongsund (Тронгзунд), samoin talvisodan jälkeen vuosina 1940–1948. Nimen Vysotsk se sai heinäkuussa 1948 talvisodan loppuvaiheessa kaatuneen venäläisen konekiväärimies Kuzma Dmitrijevitš Vysotskin [5] mukaan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ленинградская область - ПОЧТОВЫЕ ИНДЕКСЫ
  2. Ленинградская область. Санкт-Петербург. Большой автодорожный и справочный Атлас. Масштас 1:160 000, 1:240 000, 1: 90 000. ООО "Дискус Медиа", Санкт-Петербург, 2008. ISBN 978-5-940-59043-9. (venäjäksi)
  3. Ленинградская область. Районные центры. Атлас для водителей. Масштас 1:120 000, районные центры 1: 18 000. Выпуск 13 (2011-1). Санкт-Петербург, Издательство ЗАО "Карта" Лтд. ISBN 978-5-900006-99-4. (venäjäksi)
  4. Федеральная служба государственной статистики (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Предварительные итоги: всероссийской переписи населения 2010 года. Статистический сборник (pdf) (Alustavat tulokset: Koko Venäjän kattavan väestönlaskenta 2010. Tilastollinen yhteenveto) ISBN 978-5-902339-98-4. 2011. Moskova: ИИЦ «Статистика России».. Viitattu 14.2.2012. (venäjäksi)
  5. Kuzma Dmitrijevitš Vysotsk

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]