Virolahti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kuntaa. Virolahti on myös merenlahti.
Virolahti
Vederlax
Virolahti.vaakuna.svg Virolahti.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

www.virolahti.fi
Sijainti 60°35′00″N, 027°42′25″EKoordinaatit: 60°35′00″N, 027°42′25″E
Maakunta Kymenlaakson maakunta
Seutukunta Kotka–Haminan seutukunta
Perustettu 1336
Pinta-ala ilman merialueita 376,22 km²
217:nneksi suurin 2014 
Kokonaispinta-ala 558,92 km²
207:nneksi suurin 2014 [1]
– maa 371,95 km²
– sisävesi 4,27 km²
– meri 182,70 km²
Väkiluku 3 432
219:nneksi suurin 30.4.2014 [2]
– väestötiheys 9,23 as/km² (30.4.2014)
Ikäjakauma 2012 [3]
– 0–14-v. 13,9 %
– 15–64-v. 60,6 %
– yli 64-v. 25,5 %
Äidinkieli 2012 [3]
suomenkielisiä 93,4 %
ruotsinkielisiä 0,5 %
– muut 6,1 %
Kunnallisvero 20,00 %
147:nneksi suurin 2013 [4]
Kunnanjohtaja Osmo Havuaho

Virolahti (ruots. Vederlax) on Suomen kunta, joka sijaitsee Kymenlaakson maakunnan kaakkoiskulmassa. Siellä sijaitsee Vaalimaan raja-asema Venäjän rajalla. Kunnan asukasluku on 3 432[2] ja sen pinta-ala on 558,92 km2, josta 4,27 km2 sisävesistöjä.[1] Väestötiheys on 9,23 asukasta/km2. Virolahden naapurikunnat ovat Hamina ja Miehikkälä.

Kunnan nimi johtuu vilkkaasta kaupankäynnistä keskiajalla etenkin Itä-Viron kanssa. Virolahden vaakunan ankkuri kuvaa vanhaa satamapaikkaa, merenkulkua ja kalastusta. Apilat kuvaavat maanviljelyä. Vaakunan on suunnitellut Olof Eriksson.

Virolahden kaavailtu yhdistyminen Haminan kanssa [5] kariutui toistaiseksi kun Virolahden kunnanvaltuusto 7.12.2011 päätti äänin 18-3 hylätä kuntaliitossopimuksen ja valtuuttaa kunnanhallitus jatkamaan prosessia tavoitteena kahden kunnan mallin toteutuminen eteläisessä Kymenlaaksossa[6]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esihistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kivikauden ajasta kertovat lukuisat kaivaukset. Lämpimänä kautena 5000–2000 eaa. Virolahdella oli paljon asutusta, mutta myöhemmin muinaislöydöt harvenevat ja häviävät vähitellen kokonaan. Helsingin yliopiston tutkijaryhmä teki Pihlajasta varhaisesta asutuksesta kertovat esinelöydöt 2008. Vetelänsuonojalta löytyi kivikauden loppupuolen keramiikkaa ja kaksi isoa asuinpainannetta, joiden välissä oli vielä kulkukäytävä ja ympärillä valli. Asumusten seinät ovat olleet joko hirsisiä, joissa on ollut 4–5 hirsikertaa, tai sitten turveseinäisiä. Kuvatunlaiset yhdistetyt huonetilat yleistyivät kivikauden lopulla noin 3500 eaa. Nyt Länsikylästä löydetty painanne on Museoviraston arvion mukaan vuosilta 1700–2300 eaa, kivikauden lopulta kampakeramiikan jälkeiseltä ajalta.

Virolahti on rautakauden lopun ja keskiajan arkeologian tutkimuksen kannalta haastava tutkimusalue. Alueen asutushistoria on tuolta ajalta hämärän peitossa. Virolahti on voinut olla osa karjalaista kulttuuripiiriä ennen alueen päätymistä Viipurin linnan hallinnon alaisuuteen. Vuoden 1000 molemmin puolin vallitsi eräkausi, jolloin Virolahden kalaisia vesiä kävivät verottamassa virolaiset, karjalaiset, hämäläiset ja venäläiset samanaikaisesti kuin viikinkien laivat purjehtivat rannikkoa pitkin Novgorodiin. Myös tältä rautakautiselta ajalta on runsaasti löytöjä, erityisesti hautapaikkoja.

Virolahden pitäjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virolahti oli jo Pähkinäsaaren rauhassa 1323 liitetty osaksi Ruotsia. Ensimmäinen kirjallinen maininta Virolahdesta on vuodelta 1336, jolloin Pietari Joninpojan kirjeessä Tallinnan raadille mainitaan Viipuri, Virolahti ja Vehkalahti paikkoina, jossa hansakaupungin porvareilla oli oikeus käydä kauppaa paikallisten asukkaiden kanssa. Myöhemmin virolahtelaiset harjoittivat myös itse talonpoikaispurjehdusta muun muassa Tallinnaan.

Vuonna 1370 Virolahti mainitaan itsenäisenä seurakuntana. Virolahden emäpitäjä rajoittui lännessä Vehkalahteen, idässä Säkkijärveen ja pohjoisessa Lappeeseen. Juhana III:n Venäjän sota oli Virolahdelle hyvin ankara ja monet vanhat, keskiaikaiset talonpoikaissuvut hävisivät kokonaan. 1600-luvulla Virolahdelta läänityksiä saivat Ritter, von Fitinghoff, von Vicken, Klick, von Gertten, Byckling, Schulman, Mellin, Paijkull, Reet ja von Ungern-Sternberg –suvut, mutta läänitykset peruutettiin isossa reduktiossa. Myöhemmin Uudenkaupungin rauhan raja kulki Virolahden poikki. Vuonna 1743 (Turun rauhassa)Virolahti jäi kokonaan Venäjälle ja tuli osaksi ns. Vanhaa Suomea. Suomen suuriruhtinaskuntaan Vanha Suomi palautettiin v. 1812. 1700-luvulla Virolahdella alkoi louhostoiminta Pietarin rakentamisen tarpeisiin. Muun muassa Iisakinkirkon pylväät ovat Virolahden Pyterlahden graniittia.

Miehikkälä itsenäistyi Virolahdesta vuonna 1887. Virolahdelle perustettiin Suomen ensimmäinen kunnallinen kansakoulu. Ennen ensimmäistä maailmansotaa tsaari Nikolai II vietti huvijahdillaan kesiään perheineen Virolahden saaristossa.

Talvisodan päättäneessä Moskovan rauhassa 1940 suurin osa siihenastisen Virolahden alueesta pysyi Suomessa, mutta osa (yli 100 km²) sisältyi Neuvostoliitolle luovutettuihin alueisiin.

Kyliä vuonna 1939[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tähdellä (*) merkityt jäivät Talvisodan jälkeen kokonaan tai suurimmaksi osaksi Neuvostoliiton, nykyisen Venäjän, puolelle.

Alapihlaja, *Ala-Urpala, Eerikkälä, Hailila, Hanski, Hellä (Heligby), Hämeenkylä (Tavastby), Häppilä, Järvenkylä, Kattilainen, *Kiiskilahti, Kirkonkylä, Klamila, Koivuniemi, *Koskela, Koskelanjoki, Kotola, Kurkela, *Laitsalmi, Länsikylä (Flonckarböle), *Martinsaari, Mattila, Mustamaa, Nopala, *Orslahti, *Paatio (Båtö, Patio), Pajulahti, *Pajusaari, *Pitkäpaasi, Pyterlahti, Ravijoki, Ravijärvi, Reinikkala, Rännänen (Grennäs), Sydänkylä (Kallfjärd), Säkäjärvi (Seekeirffby), Tiilikkala, Vaalimaa (Vaderma), Vilkkilä, Virojoki, Yläpihlaja, *Ylä-Urpala

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Virolahden väestönkehitys 1980–2010
Vuosi Asukkaita
1980
  
4 514
1985
  
4 334
1990
  
4 186
1995
  
4 033
2000
  
3 904
2005
  
3 641
2010
  
3 516
Lähde: Tilastokeskus.[7]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virolahden keskustaajama Virojoki ja kirkonkylä sijaitsevat Virolahden merenlahden ympäristössä. Muita merkittäviä kyliä ovat Klamila ja Ravijoki lännessä ja Vaalimaa idässä. Joista ovat suurimmat kunnan keskustaajaman kohdalla Virolahteen laskeva Virojoki ja Vaalimaanjoki, joka laskee Suomenlahteen Venäjän puolella. Suurimpia saaria ovat Mustamaa, Santasaari, Santio ja Ruissaari. Ulkosaaristo kuuluu Itäisen Suomenlahden kansallispuistoon.

Tapahtumia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Virolahden saarihiihto on vuodesta 2003 lähtien järjestetty laturetki, jonka reitti on ulottunut rajan yli Venäjän puolelle.
  • Joka vuosi toukokuun loppupuolella lintuharrastajat ympäri Suomen kokoontuvat Virolahdelle seuraamaan arktisten lintujen muuttoa ns. arktikaa.
  • Virolahti-viikko heinäkuussa sisältää monipuolisia kesätapahtumia. Viikko huipentuu hapanvellijuhlaan, joka on saanut nimensä paikallisesta perinneruoasta, hapanvellistä. Hapanvellin valmistukseen käytetään mm. ruistaikinajuurta, perunaa ja herneitä.

Nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2014 1.1.2014. Maanmittauslaitos. Viitattu 15.3.2014.
  2. a b Suomen asukasluvut kuukausittain – Kunnittain aakkosjärjestyksessä 30.4.2014. Väestörekisterikeskus. Viitattu 6.6.2014.
  3. a b Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2012, laaja alueluokitusryhmittely 31.12.2012. Tilastokeskus. Viitattu 27.5.2013.
  4. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2013 27.11.2012. Verohallinto. Viitattu 13.3.2013.
  5. Virolahden kunta lakkautetaan, 16.6.2011. Kymen Sanomat.
  6. www.virolahti.fi
  7. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2012 22.3.2013. Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2013.
  8. Virolahden seurakunta Viitattu 13.1.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Virolahti.