Parikkala

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Parikkala
Parikkala.vaakuna.svg Parikkala.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

www.parikkala.fi
Sijainti 61°33′20″N, 029°30′05″EKoordinaatit: 61°33′20″N, 029°30′05″E
Maakunta Etelä-Karjalan maakunta
Seutukunta Imatran seutukunta
Perustettu 1635
Kuntaliitokset Saari (2005)
Uukuniemi (2005)
Kokonaispinta-ala 760,72 km²
156:nneksi suurin 2014 [1]
– maa 592,92 km²
– sisävesi 167,80 km²
Väkiluku 5 404
172:nneksi suurin 30.9.2014 [2]
– väestötiheys 9,11 as/km² (30.9.2014)
Ikäjakauma 2012 [3]
– 0–14-v. 10,4 %
– 15–64-v. 58,3 %
– yli 64-v. 31,3 %
Äidinkieli 2012 [3]
suomenkielisiä 98,0 %
ruotsinkielisiä 0,2 %
– muut 1,8 %
Kunnallisvero 19,50 %
258:nneksi suurin 2014 [4]
Kunnanjohtaja Vesa Huuskonen

Parikkala on Suomen kunta, joka sijaitsee Etelä-Karjalan maakunnassa. Kunnassa asuu 5 404 ihmistä,[2] ja sen pinta-ala on 760,72 km², josta 167,80 km² on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 9,11 asukasta/km². Uusi laajempi Parikkalan kunta muodostettiin 1. tammikuuta 2005 yhdistämällä Parikkala sekä Saaren ja Uukuniemen kunnat.

Parikkalan naapurikunnat ovat Kitee, Rautjärvi, Ruokolahti ja Savonlinna.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esihistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Simpelejärven ympärillä sijaitseva Parikkala on Salpausselkien välistä runsasjärvistä mäki- ja harjuselänneseutua. Parikkalasta on löydetty yksi kivikautinen asuinpaikka ja jokunen esine sekä pronssikautisia esineitä. Pysyvä asutus muodostui 1400–1500-luvulla. Alueen kehitykseen ovat vaikuttaneet merkittävästi monet rajankäynnit Pähkinäsaaren rauhasta (1323) Pariisin rauhaan (1947).

Novgorod ja Ruotsi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pähkinäsaaren rauhassa Parikkalan alue tuli kuulumaan Novgorodiin. Vatjan viidenneksen verokirjassa vuonna 1500 mainitaan Parikkalan alueelta Joukion, Tyrjän ja Koitsanlahden kylät, jotka kuuluivat Kurkijoen pogostaan.[5] Stolbovan rauhassa vuonna 1617 Käkisalmen lääniin kuulunut alue siirtyi Venäjältä Ruotsille.

Joukio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stolbovan rauhansopimuksen solmimisen jälkeen Kurkijoen ortodoksisen seurakunnan Sammatlammin ja Tyrjän kappeleista tuli Joukion evankelis-luterilainen seurakunta.[5] Ensimmäinen luterilainen kirkko paikkakunnalla tiedetään olleen jo 1617 ja oma pappi mainitaan ensimmäisen kerran 1632.[6] Sammatlammin ja Tyrjän ortodoksiset kappeliseurakunnat jatkoivat toimintaansa noin vuosisadan ajan hiipuen lopulta kokonaan. [7]

1652 perustettiin Joukion ja Uukuniemen alueelle Nyborgin kreivikunta, joka lakkasi 1680.

Ortodokseja painostettiin kääntymään luterilaisiksi ja monet alueen ortodoksisista asukkaista muuttivat itään, pakoon Ruotsin harjoittamaa luterilaistamista. Ortodoksien tilalle muutti savolaisia luterilaisia talonpoikia ja muualta Suomesta tulleita, jotka saivat verohelpotuksin hoidettavakseen Moskovan suuriruhtinaskunnan puolelle siirtyneiden ortodoksien entiset maatilat hoitoonsa. Verohelpotusten lisäksi toinen etu oli se, ettei Käkisalmen läänissä suoritettu sotaväenottoa, jolloin talonpoikaisväestö oli asevelvollisuudesta vapaa asumansa Käkiselmen läänin osalta. [8] Käkisalmen lääni kuului Inkerinmaan kenraalikuvenementtiin ja sitä kohdeltiin Ruotsin kuningaskunnan voittomaana, jonka aatelittomilla asukkailla ei ollut oikeutta lähettä valtiopäivämiehiä Ruotsin valtiopäiville. [9]

Uudenkaupungin rauhassa vuonna 1721 Joukio palautettiin Venäjän yhteyteen. Tämän jälkeen pitäjä tuli kuulumaan Vanhaan Suomeen, joka liitettiin Suomen autonomiseen suuriruhtinaskuntaan vuonna 1812.

Parikkala[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seurakunnan neljäs kirkko valmistui vuonna 1817 Parikka-nimisen talonpojan maalle, jonka jälkeen pitäjää ja seurakuntaa alettiin kutsua Parikkalaksi.[5] Pitäjä on tullut myöhemmin tunnetuksi muun muassa lukuisista meijereistään. Parikkalan eteläosasta muodostettiin Simpeleen kunta vuonna 1923 ja pohjoisosasta Saaren kunta vuonna 1929[5] Viime sotien seurauksena Parikkalan alueesta noin 1/3 (293 km²)[5] jäi Neuvostoliitolle luovutetulle alueelle ja alueen 2 556 asukasta joutuivat jättämään kotinsa.[10] Luovutettu alue käsitti Lamminsalon ja Koitsansalon kylät, Syväoron asemanseudun sekä osia Lamminkylän, Poutalan Tyrjän kylistä.[5] Vuonna 1945 siirrettiin Innasennurkka ja Kaljusenkylä Parikkalasta Simpeleeseen.[5]

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Parikkalan väestönkehitys 1980–2010
Vuosi Asukkaita
1980
  
8 809
1985
  
8 309
1990
  
7 893
1995
  
7 250
2000
  
6 653
2005
  
6 227
2010
  
5 787
Lähde: Tilastokeskus.[11]

Parikkalan kyliä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Akonpohja, Honkakylä, Joukio, Järvenpää, Kangaskylä, Kaukola, Kesusmaa, Kinnarniemi, Kirjavala, Koitsanlahti, Kummunkylä, Lamminkylä, Maironiemi, Melkoniemi, Mikkolanniemi, Mäntylahti (Mentalahti) - eli Särkisalmi, Niukkala, Oravaniemi, Poutala, Rasvaniemi, Rautalahti, Saarenkylä, Savikumpu, Tarnala, Tiviä, Tyrjä ja Uukuniemi.

Nähtävyyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nähtävää Parikkalassa on esimerkiksi puukirkko (Charles Bassi, 1817), ortodoksinen tsasouna (1979) ja Koitsanlahden hovi, Itä-Suomen meijerimuseo sekä Veijo Rönkkösen luoma Parikkalan patsaspuisto

Luontoihmisiä voi kiinnostaa Simpelejärven linnuistaan kuuluisa Siikalahti. Parikkalan kunnan Kesusmaan kylässä sijaitsevat Mykkiinkivet, joka on harvinaislaatuisen suuri ryhmä kookkaita siirtolohkareita.

Uskonnolliset yhteisöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Parikkalassa toimii evankelisluterilainen Parikkalan seurakunta[12]. Parikkalan seurakunta järjestää yhdessä Parikanniemisäätiön kanssa vuosittain orpokotijuhlat, jonne saapuu satoja kuulijoita ja talkoolaisia eri puolilta Suomea. Paikkakunnalta löytyy myös Parikkalan Larpparit niminen kilta[13]

Palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupat ja kioskit: S-market Parikkala, Siwa Parikkala, K-extra Röksä (Kirjavala), Sale Saari, Sale Niukkala, Tokmanni, Särkisalmen -kotileipomo ja Särkisalmen Pellava Kauppa.

Ravintolat ja pubit: Pub kahvila ravintola Asema.

Kunta, Yhdistykset ja järjestöt:

  • Parikkalan seurakunta
  • Parikkalan kunta
  • Parikkalan seudun yrittäjät

Muut palvelut: Apteekki, Parikkalan Pikapulla -leipomo, Parviisi LKV -kiinteistövälitys, Parikkalan rautatieasema, Hotelli Ravintola Lohikontti.

Liikenneyhteydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuntataajaman uusi liittymätie Kukonkannassa Moskuunniemen suuntaan.

Parikkala on huomattava sekä valtateiden että rautateiden risteyskohtana. Sen ohitse kulkee valtatie 6 Helsingistä Joensuuhun, ja Parikkalassa siitä erkanee Savonlinnan kautta Juvalle johtava valtatie 14. Kuutostieltä on Parikkalan kuntataajamaan useita liittymiä, uusin Moskuunniemeltä Särkisalmen suunnasta tuleva otettiin käyttöön vuonna 2009. Samalla poistui käytöstä entisen liittymätien tasoristeys.

Kunnan keskustaajamasta on suorat junayhteydet Joensuuhun, Helsinkiin ja Savonlinnaan. Yöjunia ei nykyisin ole Parikkalassa matkustajille tarjolla. Linja-auton yöpikavuoro kulkee päivittäin Helsingin ja Joensuun välisen reitin Parikkalan kautta. Vuorolta on Parikkalassa vaihtoyhteys Savonlinnaan. Rautatieaseman rakennus on Parikkalassa hiljattain siirtynyt Ratahallintokeskukselta kunnan omistukseen.

Joensuuhun johtava nykyinen Karjalan rata kulkee Parikkalan kautta. Parikkalan rautatieasemalla siitä haarautuu Savonlinnan rata. Alun perin Parikkalan asema oli vain yksi väliasema Elisenvaaran – Savonlinnan radalla, mutta kun Elisenvaaran risteysasema jäi luovutetulle alueelle, rakennettiin jo 1940-luvun lopulla yhdysrata Simpeleeltä Parikkalaan ja myöhemmin 1960-luvulla rata Parikkalasta Joensuuhun. Elisenvaaran ja Parikkalan välinen rataosa on purettu.

Parikkalan lähin lentoasema sijaitsee noin 60 kilometrin etäisyydellä Savonlinnassa.

Tunnettuja parikkalalaisia ja Parikkalassa syntyneitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Parikkalan vanha vaakuna
Parikkalan raittia kirkolle päin katsottuna.

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2014 1.1.2014. Maanmittauslaitos. Viitattu 15.3.2014.
  2. a b Suomen asukasluvut kuukausittain – Kunnittain aakkosjärjestyksessä 30.9.2014. Väestörekisterikeskus. Viitattu 11.10.2014.
  3. a b Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2012, laaja alueluokitusryhmittely 31.12.2012. Tilastokeskus. Viitattu 27.5.2013.
  4. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2014 26.11.2013. Verohallinto. Viitattu 23.9.2014.
  5. a b c d e f g Parikkalan, Saaren ja Uukuniemen historiatietoja (Historia - Parikkala) Parikkalan kunta. Viitattu 10.12.2009.
  6. Iso tietosanakirja 9, s. 1076-1077. Helsinki: Otava, 1935.
  7. http://www.europaeus.info/aje20.htm
  8. http://www.europaeus.info/aje20.htm
  9. http://www.europaeus.info/aje20.htm
  10. Nurmiluoto, Timo: Karjala kuvina, Laatokan Karjala, s. 32. Kustannus Oy Constator, 1995. ISBN 951-97086-4-2.
  11. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2012 22.3.2013. Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2013.
  12. Parikkalan seurakunta Parikkalan seurakunta. Viitattu 16.5.2012.
  13. Aikuistyö Parikkalan seurakunta. Viitattu 16.5.2012.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Juvonen Jaana: Parikkalan historia. Parikkala: Parikkalan kunnan historiatoimikunta, 1996. ISBN 952-90-7806-4.
  • Vilska Matti: Parikkalan historia. osat I ja II. Käkisalmi: Parikkalan historiatoimikunta, 1926 & 1928.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]