Luovutettu Karjala

Vuonna 1940 Suomen luovuttama Karjalan osa

Luovutetulla Karjalalla (myös pakkoluovutettu tai menetetty Karjala) tarkoitetaan talvisodan päättäneessä Moskovan rauhansopimuksessa 1940 Suomen Neuvostoliitolle menettämää noin puolta silloisesta Karjalan historiallisen maakunnan alueesta. Suomi joutui luovuttamaan sen mukana kolme kaupunkia eli Viipurin, Sortavalan ja Käkisalmen sekä kaksi kauppalaa, Koiviston ja Lahdenpohjan. Lisäksi Suomi menetti Karjalasta kokonaan 37 maalaiskuntaa sekä osittain alueita 20 kunnasta. Karjalasta luovutetun alueen koko oli noin 24 700 neliökilometriä, noin kymmenesosa koko maan pinta-alasta. Yhteensä lähes 450 000 lähinnä Suomen karjalaista menetti kotiseutunsa ja maaomaisuutensa. Karjalankannakselta noin 301 000 suomalaista joutui siirtymään Suomen uuden rajan sisäpuolelle, Laatokan Karjalan ja Raja-Karjalan alueilta n. 140 800. Siirtoväkeä oli 12 prosenttia kaikista Suomen asukkaista ja se asutettiin Suomessa kaikkialle maahan suurelta osin Pohjois-Suomea ja rannikon ruotsinkielisiä seutuja lukuun ottamatta.^[1] Niin mittavan joukon sijoittaminen oli varsin suuri operaatio sodan runtelemassa maassa.

Karjala-keskustelussa termillä luovutettu Karjala saatetaan harhaanjohtavasti viitata myös muihin Suomen toisen maailmansodan seurauksena luovuttamiin alueisiin.

Historia

Käytännössä tyhjäksi asukkaista jääneen Suomen Karjalan entisen itäosan enemmistö liitettiin heti talvisodan jälkeen Venäjän neuvostotasavaltaan kuuluneesta Karjalan autonomisesta neuvostotasavallasta muodostettuun "itsenäiseen" Karjalais-suomalaiseen neuvostotasavaltaan. Pienempi osa Taipaleenjoki-Suvanto-Koivisto -linjan etelä- ja itäpuolelta liitettiin Venäjän neuvostotasavallan Leningradin alueeeseen. Vuoteen 1941 mennessä luovutetun Karjalan alueelle oli muuttanut noin 188 000 asukasta eri puolilta Neuvostoliittoa.

Jatkosodan alettua Neuvostoliittoon ja erityisesti Neuvostoliiton Karjalaan suorittamansa hyökkäyksen yhteydessä suomalaisjoukot valtasivat lähes koko luovutetun Karjalan alueen. Eduskunta ilmoitti sen palauttamisesta Suomeen itsenäisyyspäivänä 1941, vaikka koko sodan ajan itäiset Suomenlahden ulkosaaret eli mm. Lavansaari, Peninsaari, Seiskari ja Koukouri pysyivätkin Neuvostoliiton hallussa. Suomen palautusilmoitusta ei tunnustanut mikään ulkovalta, ei myöskään Suomen kanssasotijana ollut Saksa. Asemasodan aikana monet alueen aiemmat suomalaiset asukkaat pääsivät jälleenrakentamaan talvisodassa tuhoutuneita tilojaan.

Neuvostoliiton puna-armeijan suorittaessa suurhyökkäyksen 1944 se valloitti osan alueesta uudestaan ja sieltä paenneet ehtivät ottaa mukaansa vain välttämättömimmät tavarat. Jatkosodan päättäneen Moskovan välirauhan 1944 - vahvistettiin Pariisin rauhansopimuksella 1947 - mukaan suomalaisjoukot joutuivat vetäytymään kansainvälisesti tunnustetun, vuoden 1940 rajan taakse. Sodan jälkeen koko Karjalankannas sekä sen ja rajan välinen alue liitettiin osaksi Leningradin aluetta.

Sodan jälkeen Neuvostoliitto siirsi alueelle väkeä lähinnä Venäjän sisäosista, Ukrainasta ja Valko-Venäjältä. Valtaosa asukkaista siirtyi vapaaehtoisesti. Useimmat Karjalankannaksen paikannimet venäläistettiin neuvostotyylisiksi vuonna 1948, esimerkiksi Kivennavasta tuli Pervomaiskoje, siis vapaasti suomentaen "Ensimmäinentoukokuutala" eli "Vappula". Sen sijaan nimiä ei juuri muutettu virallisesti suomen- ja venäjänkieliseen Karjalais-suomalaiseen neuvostotasavaltaan kuuluneilla Laatokan Karjalan ja entisen Raja-Karjalan alueilla.

Aluetta alettiin nopeasti muuttaa neuvostojärjestelmän mukaiseksi. Rakennettiin kolhooseja ja sovhooseja. Kirkot otettiin muuhun käyttöön: esimerkiksi Konevitsan luostarista tehtiin asevarasto, joistakin kirkoista taas tehtiin elokuvateattereita tai navettoja.

Tilastoja

Luovutetun Karjalan asukasluku oli 410 000 henkilöä ennen talvisotaa. Alueen pinta-ala oli 24 700 km² eli noin kymmeneksen Suomen pinta-alasta. Alue oli hyvin suomenkielinen. Viipurin läänissä oli vuonna 1920 ruotsinkielisiä vain 1,4 %, kun keskimäärin Suomessa lukema oli 13 %. Alueella oli 450 teollisuuslaitosta ja kokonaistuotanto vastasi 10 % Suomen teollisuustuotannosta. Erityisen tärkeitä olivat selluloosatehtaat, joiden tuotanto oli neljäsosa koko maan selluloosatuotannosta. Alueella oli 12 % maan peltopinta-alasta ja 11 % metsäpinta-alasta.

Nykytilanne

Alueella on noin 350 000 asukasta, joista suurin on kansallisuudeltaan venäläisiä. Alueen asutus on keskittynyt Viipuriin ja Pietarin esikaupungeiksi muuttuneisiin Kannaksen pitäjiin. Suurin osa sovhooseista ja kolhooseista on hylätty. Ensossa oleva sellutehdas edustaa alueen tärkeintä teollisuutta. Alueella sijaitsevat Koiviston ja Uuraan öljysatamat öljyputkineen. Lukuisat sotilaskohteet on jätetty rappeutumaan, mutta toisaalta alueelle on sijoitettu 1990-luvun aikana Keski-Euroopasta vedettyjä joukkoja. Useat talot tyhjenevät ja lahoavat.

Suomalaisvoimin on kohennettu tiettyjä rakennuksia ja alueita. Monrepos'n huvilapuistoa restauroidaan ja Alvar Aallon suunnittelemaa Viipurin kirjastoa kunnostetaan. Joillekin karjalaisille on muodostunut jokakesäisten kotiseutumatkojen toimeksi hautausmaiden siistiminen, tärkeänä osana oman suvun hautakivien etsiminen ja pystyyn nostaminen.

Kiinteistöjen omistusoikeudet

Pariisin rauhansopimuksessa yksityisten kiinteistöjen omistusoikeudesta ei ollut suoria säännöksiä ja on esitetty näkemys, jonka mukaan omistusoikeudet eivät siirtyneet luovutetun alueen siirtyessä Neuvostoliitolle. Keväällä 2006 asianajaja Kari Silvennoinen ryhtyi eräiden suomalaisten rajantakaisten alueiden entisten kiinteistönomistajien kanssa oikeustoimiin alueen maiden omistusoikeuksista. Silvennoinen pitää 4. syyskuuta 1944 kiinteistörekisteriin merkittyjä henkilöitä kiinteistöjen oikeina omistajina. Helmikuussa 2007 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antoi asiassa kielteisen päätöksen, jonka mukaan asia pitää ensin käsitellä maan sisäisissä, siis Venäjän, oikeusasteissa. Silvennoinen vei jutun venäläiseen oikeuteen, joka hylkäsi kanteen sekä Viipurissa että Pietarin hovioikeudessa. EIT kieltäytyi tämän jälkeenkin ottamasta juttua käsittelyyn.

Perinteisen näkemyksen mukaan Suomesta Neuvostoliitolle siirtyneillä alueilla voimaan astui sellaisenaan Neuvostoliiton laki, joka ei tuntenut maan yksityistä omistusta Lisäksi Pariisin rauhansopimuksen (SopS 20/1947) sotatoimien vahingoista saatavia korvauksia koskeva 29. artikla, sisältää tekstin:

1. Suomi luopuu kaikista ja kaikenlaatuisista Liittoutuneita ja Liittyneitä Valtoja vastaan Suomen hallituksen tai Suomen kansalaisten taholta esitettävistä vaatimuksista, jotka aiheutuvat suoranaisesti sodasta tai Euroopassa syyskuun 1 päivän 1939 jälkeen vallinneen sotatilan aiheuttamista toimenpiteistä, olipa Liittoutunut tai Liittynyt Valta silloin sodassa Suomen kanssa tahi ei, mukaan lukien:

a) vaatimukset sellaisten menetysten ja vahinkojen johdosta, jotka ovat aiheutuneet Liittoutuneiden tai Liittyneiden Valtojen sotavoimien tahi viranomaisten toimista;

--

2. Tämän artiklan määräykset kumotkoot täysin ja lopullisesti kaikki tässä mainitun luontoiset vaatimukset, jotka tästä lukien raukeavat, olipa asiapuoli kuka tahansa.

Luovutetun Karjalan kunnat

• Historiallisen Karjalan alueelta luovutettiin kokonaan 37 maalaiskuntaa:

Antrea | Harlu | Heinjoki | Hiitola | Impilahti | Jaakkima | Johannes | Kanneljärvi | Kaukola | Kirvu | Kivennapa | Koiviston maalaiskunta | Kuolemajärvi | Kurkijoki | Käkisalmen maalaiskunta | Lavansaari | Lumivaara | Metsäpirtti | Muolaa | Pyhäjärvi | Rautu | Ruskeala | Räisälä | Sakkola | Salmi | Seiskari | Soanlahti | Sortavalan maalaiskunta | Suistamo | Suojärvi | Terijoki | Uusikirkko | Valkjärvi | Viipurin maalaiskunta | Vuoksela | Vuoksenranta | Äyräpää

• Kaupunkeja luovutettiin kolme:

Käkisalmi | Sortavala | Viipuri

• Kauppaloita luovutettiin kaksi:

Koivisto | Lahdenpohja

• Osittain luovutettiin 5 kuntaa, joiden Suomen puolelle jääneet alueet liitettiin naapurikuntiin:

Jääski | Korpiselkä | Pälkjärvi | Säkkijärvi | Vahviala

• Osittain luovutettiin myös 15 kuntaa, joiden Suomelle jääneet osat ovat edelleen omina kuntinaan tai on vasta paljon myöhemmin liitetty johonkin toiseen kuntaan:

Ilomantsi | Joutseno | Kitee | Lappee | Nuijamaa | Parikkala | Rautjärvi | Saari | Simpele | Uukuniemi | Virolahti | Värtsilä

• Osittain luovutetut kunnat, jotka samalla kuitenkin laajenivat naapurikuntien Suomen puolelle jääneiden alueiden liitoksilla:

Ruokolahti | Tohmajärvi | Ylämaa

Katso myös

• Karjala-kysymys
• Luovutetut alueet

Aiheesta muualla

• Tietoa luovutettuun Karjalaan jääneestä omaisuudesta (Arkistolaitos)
• Luovutetun Karjala -sivusto - Luovutetun Karjalan historia pitäjittäin
• Karjalan tragedia
• Luovutetun alueen linkkikokoelma
• Luovutetun Karjalan kartta