Karjala

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee maantieteellistä aluetta. Sanan muista merkityksistä, katso Karjala (täsmennyssivu).
Many Karelias.png

Karjala (karjalaksi Karjala; ven. Карелия, Karelija, keskiajalla Корѣла, Korěla; ruots. Karelen) on maantieteellinen alue valtaosin Fennoskandian itäosassa. Karjalan alue jakautuu Suomen ja Venäjän kesken.[1] Aluetta rajaa lounaassa Suomenlahti ja Saimaa, koillisessa Vienanmeri sekä etelässä Ääninen ja Laatokka.

Suomen nykymaakunnista Karjalaan luetaan Etelä-Karjala ja Pohjois-Karjala. Nämä alueet ovat kuuluneet Karjalan historialliseen maakuntaan, johon ovat kuuluneet myös alueet, jotka Suomi luovutti Neuvostoliitolle Moskovan rauhassa vuonna 1940: näitä ovat läntinen ja pohjoinen Karjalankannas, Karjalankannaksen ja Suomen nykyrajan välinen alue sekä Laatokan Karjalan alue. [1][2] Lisäksi historialliseen Karjalaan katsotaan kuuluviksi myös nykyisen Pohjois-Savon Rautavaara, Kaavi ja Juankosken itäosa eli Säyneinen, eteläosa Etelä-Savon Mäntyharjusta ja kaakkoinen Kymenlaakso (Virolahden ja Miehikkälän kunnat), jotka eivät kuulu nykyisiin Etelä- ja Pohjois-Karjalan maakuntiin.lähde?

Venäjälle kuuluva Karjala kuuluu valtaosaltaan Karjalan tasavaltaan, joka käsittää suurimman osan historiallisten Aunuksen ja Vienan Karjaloiden alueesta sekä aiemmin Suomelle kuuluneen Laatokan Karjalan ja sen pohjoisosan Raja-Karjalan. Historiallisen Vienan Karjalan pohjoisin osa, Kantalahden seutu, kuuluu nykyisin Murmanskin alueeseen. Lisäksi Karjalasta Venäjälle kuuluu aiemmin Suomelle kuulunut osa Karjalankannasta ja sen länsipuolinen alue Suomen nykyiseen rajaan saakka. Hallinnollisesti tämä alue on osa Leningradin aluetta. Joissakin yhteyksissä historialliseen Venäjän Karjalaan on luettu myös Äänisjärven itäpuolinen alue. Lisäksi Keski-Venäjällä Tverin alueella asuvien karjalaisten asuma-alueesta käytetään yleisesti nimitystä Tverin Karjala[1][3]

Karjala-käsite[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karjala on laaja ja epäyhtenäinenkin käsite. Historiallis-kansatieteellisenä käsitteenä Karjalalla tarkoitetaan karjalaisten ydinaluetta, joka käsitti suunnilleen Venäjällä nykyisen Karjalan tasavallan, pohjoisen Karjalankannaksen sekä sen ja Suomen nykyrajan välialueen ja Suomessa nykyisen Etelä- ja Pohjois-Karjalan sekä kaakkoisen Kymenlaakson. Varhaisella keskiajalla Karjalaan kuuluivat vielä Savilahden pogosta ja itäisin Pohjois-Savo. Keskiaikaiseen Novgorogin valtion Karjalaan laskettiin kuuluvaksi myös Äänisen itäpuolinen alue.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Karjalan historia

Karjalankannaksen ja Laatokan länsirannikon rautakauden arkeologinen löytöaineisto kasvaa merovingiajalta lähtien. Alueelta on löytynyt länsisuomalaisten jättämiä muinaisesineitä, joita pidetään todisteena kantaväestön keskuuteen asettuneista hämäläisistä. Tällöin syntynyt uusi kulttuuri kehittyi ristiretkiajalle tultaessa kukoistavaksi muinaiskarjalaiseksi kulttuuriksi. Esihistoriallisen ajan lopussa koko Karjala kuului Novgorodin valtapiiriin.[4] Varhaiskeskiajalta lähtien se on kuulunut osin Ruotsiin, osin Novgorodiin ja Venäjään. Karjalasta taisteltiin Ruotsin ja Novgorodin välillä ensimmäisen kerran jo 1200-luvulla. Pähkinäsaaren rauhassa 1323 Inkerin ja Laatokan Karjalan verotusoikeudet menivät Novgorodille ja Ruotsi sai Länsi-Karjalan. Tämän jälkeenkin Karjalan herruudesta kahakoitiin ja sodittiin toistuvasti, kunnes Stolbovan rauha 1617 toi Laatokan länsi- ja pohjoispuoliset seudut Ruotsille.

Suuri Pohjan sota lopetti melko pitkän rauhanjakson ja vuonna 1721 solmitussa Uudenkaupungin rauhassa Ruotsi luovutti Venäjälle Viipurin ympäristöineen ja Käkisalmen läänin. Hattujen sodan päättäneessä Turun rauhassa 1743 Ruotsi menetti loputkin Karjalasta lukuun ottamatta nykyistä Pohjois-Karjalaa. Suomen sodan 1808-9 jälkeen Venäjä valloitti loputkin Suomesta ja vuonna 1812 Vanha Suomi eli Venäjän aiemmin valloittamat alueet, Viipurin kuvernementti liitettiin osaksi Suomen suuriruhtinaskuntaa.

Suomalaisen kansallistunteen muodostuessa syntyi toiveita myös Itä-Karjalan liittämisestä Suomen yhteyteen, mutta nämä eivät koskaan toteutuneet. Suomi säilytti suuriruhtinaskunnan rajat itsenäistyessään vuonna 1917 (Tarton rauhansopimuksessa lisäyksenä Petsamo vuonna 1920), mutta menetti suuren osan historiallisesta Karjalan alueesta Moskovan rauhassa 1940. Jatkosodan alettua Suomi valloitti lähes kaikki alueet takaisin, mutta joutui perääntymään kevään 1944 hyökkäyksessä, ja syksyllä Moskovan välirauhassa luopumaan niistä.

"Karjalaisen Tyttö: Uuvelta Voitto-moalta (Lutheruksen Uskosta) Kesä-voatteissaan", vuodelta 1831

Nimen alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimen Karjala alkuperästä on kehitetty useita teorioita. Nykyaikainen tulkinta tukee kansanomaista arvelua, että se on johdos sanasta karja. Karja ei kuitenkaan ole alun perin tarkoittanut kotieläimiä, vaan joukkoa, yleensä sotajoukkoa. Se onkin lainaa germaanisista kielistä, joissa sanan vastine myös tarkoitti sotajoukkoa. Sana karjala voi olla sanan karjalainen johdos.[1]

Karjaloiden nykyrajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen eli Länsi-Karjalan itäraja seuraa suunnilleen vuonna 1721 Uudenkaupungin rauhassa määriteltyä Pietari Suuren rajaa. Luovutettu Karjala kuului lähes kokonaan Viipurin lääniin, jonka Suomen puolelle jääneistä osista muodostettiin Kymen lääni. Myöhemmin niistä Kymen läänin kunnista, joissa puhutaan kaakkois- eli karjalaismurteita muodostettiin Etelä-Karjalan maakunta, lähinnä länsimurteisten eli hämäläisten kuntien muodostaessa Kymenlaakson maakunnan. Vuonna 1997 Kymen lääni lakkautettiin ja alue liitettiin uuteen Etelä-Suomen lääniin. Pohjoisessa Viipurin lääniin kuulunut Korpiselän Suomen puolelle jäänyt osa liitettiin Tuupovaaraan, joka kuului silloin Kuopion lääniin. Kuopion läänin itäosasta muodostettiin 1960 suurin piirtein vanhaa Täyssinän rauhan rajaa lännessä ja pohjoisessa noudatellen Pohjois-Karjalan lääni, joka vuonna 1997 lakkautettiin ja sen alue liitettiin Itä-Suomen lääniin. Pohjois-Karjalan läänin alueelle oli historiansa aikana muodostunut Pohjois-Karjalan nykymaakunta.

Venäjälle kuuluneen Itä-Karjalan pääosasta muodostettiin vuonna 1920 Karjalan työkansan kommuuni, joka koostui pelkästään karjalaisten asuma-alueista. Tällainen yksikkö sai kuitenkin keskusvallan huolestumaan ja vuonna 1923 perustettiinkin Karjalan autonominen sosialistinen neuvostotasavalta, johon liitettiin laaja venäjänkielinen alue Äänisen ympäristöstä ja Vienanmeren rannikolta. Näin autonomisen tasavallan asukkaiden enemmistöksi saatiin venäläiset. Heti talvisodan jälkeen 1940 Karjalan ASNT muutettiin Karjalais-suomalaiseksi sosialistiseksi neuvostotasavallaksi. Jatkosodan päätyttyä 1944 tasavaltaan kuulunut osa Karjalankannasta liitettiin Leningradin alueeseen. Neuvostodiktaattori Josif Stalinin kuoltua Karjalais-Suomalainen neuvostostasavalta menetti asemansa "itsenäisenä" neuvostotasavaltana ja se palautettiin autonomiseksi neuvostostasavallaksi vuonna 1956. Vuonna 1991 Neuvostoliiton hajotessa nimeksi tuli Karjalan tasavalta.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Raija Miikkulainen (toim.): Karjala – Mistä puhutaan, kun puhutaan Karjalasta?
  2. Raija Miikkulainen (toim.): Karjala – Suomen Karjala.
  3. Raija Miikkulainen (toim.): Karjala – Venäjän Karjala.
  4. Kyösti Julku: Suomen itärajan synty, s. 50–54. Studia historica septentrionalia. Pohjois-Suomen historiallinen yhdistys, 1987. ISBN 951-717-692-9.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Karjala.