Someri

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Someri
Соммерс, Someri, SommaröView and modify data on Wikidata

Somerin majakka 2007

Muut nimet
Соммерс, Sommers
Sijainti
60°12.40′N, 27°38.60′E
Leningradin alue
Venäjä
Korkein kohta
16  m
Väestö
Asukasluku
asumaton
Map

Someri (ven. Соммерс, Sommers, ruots. Sommarö) on yksi Suomenlahden ulkosaarista Leningradin alueen länsiosassa Venäjällä. Se sijaitsee Virolahden edustalla, noin 25 kilometriä Suomen mantereesta ja yhdeksän kilometriä Suomen merirajasta. Saaren korkein kohta on 16 metriä merenpinnasta.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1721–1914[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Someri siirtyi Ruotsilta Venäjälle Uudenkaupungin rauhassa 1721. Pyötsaaren omistusoikeus Someriin katsottiin kiistattomaksi vielä 1770-luvulla, mutta sitä ei liene valvottu 1721 rauhan jälkeen.[2] Vuonna 1812 se yhdistettiin Suomen suuriruhtinaskuntaan osana Vanhaa Suomea. Venäläiset olivat rakentaneet saarelle vuonna 1808 kivestä ja tiilestä valkoiseksi kalkitun majakan, jonka valolaitteet uusittiin 1866.

Maailmansota ja sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen maailmansodan aikana venäläiset aloittivat Somerin linnoittamisen 1916. Linnoitustyöt keskeytyivät syksyllä 1917, jolloin perustukset saarelle aiotuille tykkipatterille olivat valmiit.selvennä Saarella oli kuitenkin isot varastot sota- ja elintarvikkeita. Suomen sisällissodassa Lavansaaren suojeluskunta sai tiedon, että saarella oli vain muutama vartiosotilas varastoja vartioimassa. Maaliskuussa 1918 Someria kohti lähti 30 hevosta ajomiehineen ja noin 20 suojeluskuntalaisen osasto. Saalis oli mittava. Kaikkiaan noin 150 kivääriä, osa venäläisiä ja osa brittiläisiä, runsaasti patruunoja, 65–70 rekikuormaa elintarvikkeita ja lennätinasema. Venäläiset vartiomiehet antautuivat osastolle vastarinnatta.[3]

Vuonna 1920 solmitun Tarton rauhansopimuksen mukaisesti Suomen tuli demilitarisoida saari.[4]

Talvisota ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Somerin tukikohdan päällikkö kapteeni Veikko Rauhaniemi vastaanottaa päivystävän upseerin ilmoituksen 21.2.1942. Kuva: SA-kuva.
Kapteeni Veikko Rauhaniemi suorittamassa tehtävien jakoa Somerin tukikohdassa 21.2.1942. Kuva: SA-kuva.

Talvisodan alettua 1939 saari tyhjennettiin ja majakka räjäytettiin.[1] Vehkalahden kuntaan kuuluneet Somerin ja Narvin saaret[4] sekä muutama pieni luoto olivat sodan päättäneessä Moskovan rauhassa 1940 Suomen Neuvostoliitolle luovuttamalla alueella.

Jatkosodan alettua sukellusvene Saukko hyökkäsi heinäkuun alussa 1941 Somerin saaren päälaituria ja siihen kiinnittynyttä kahta neuvostolaista vartiovenettä vastaan torpedolla. Se osui laituriin, mutta vartioveneet jäivät koskemattomiksi ja hyökkäsivät Saukkoa vastaan kahdesti syvyyspommeilla, joista alus selvisi vain pohjasukelluksen ansiosta.[5] Suomalaisjoukot valtasivat Somerin joulukuussa 1941.

Heinäkuussa 1942 käytiin kiivas Somerin taistelu, kun Neuvostoliiton puna-armeija pyrki valtaamaan saaren takaisin. Suomalaiset voittivat taistelun, mutta 17 kaatui ja 45 haavoittui. Puna-armeija puolestaan menetti saarella 128 miestä ja aluksissa arviolta kolmattasataa. Suomalaiset upottivat taistelun yhteydessä 17 neuvostoalusta.[1]

Jatkosodan päättäneen Moskovan välirauhansopimuksen mukaan suomalaisten oli vetäydyttävä saarelta syyskuussa 1944.

Sodan jälkeen Somerille rakennettiin uusi, 37 metriä korkea ristikkotornimajakka.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Anttila, Risto: Lavansaari Seiskari Tytärsaari Haapasaari 1918. KR-kirjat OY, 2006. ISBN 951-9387-60-9.
  • Laurell, Seppo: Suomen majakat. Kustannusosakeyhtiö Nemo/Merenkulkulaitos, 1999. ISBN 952-5180-21-2.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Laurell 1999, s. 301
  2. R. Rosen: Vehkalahden pitäjän historia. Helsinki 1936, s. 260
  3. Anttila 2008, s. 69–71.
  4. a b Iso tietosanakirja, osa 12, s. 483. Helsinki: Otava, 1937.
  5. Melkko, Markku: Suomen sukellusveneet, s. 90–91. Minerva kustannus, 2008.