Suomen karjalankieliset

Suomen karjalankieliset
Merkittävät asuinalueet  Suomi noin 5 000 (päivittäiset käyttäjät) (v. 2017)
Kielet	suomi, karjala
Uskonnot	ortodoksisuus, luterilaisuus, uskonnottomuus
Infobox OK

Suomen karjalankieliset ovat kielellinen ja kulttuurinen vähemmistö Suomessa, joka puhuu karjalan kieltä. He ovat olleet perinteisesti uskonnoltaan ortodokseja. Tosin evakkojen assimiloitumisen sekä uskonnon vaihtamisen tai siitä luopumisen myötä karjalaa puhuu myös luterilaisia ja uskonnottomia, eikä jakoa voi tehdä enää tarkasti uskonnon perusteella. Karjalan kieltä on puhuttu historiallisessa Suomessa yhtä kauan kuin suomeakin, joten karjala on Suomessa autoktoninen eli kotoperäinen vähemmistökieli. Karjalan kieltä on Suomessa pitkään pidetty suomen kielen murteena, joten karjalankielisiäkään ei aiemmin ole ymmärretty kielivähemmistöksi. Epäsuoran virallisen tunnustuksen karjala vähemmistökielenä sai vasta vuonna 2010, kun karjala asetuksella lisättiin niiden vanhojen vähemmistökielten luetteloon, jotka Euroopan alueellisten tai vähemmistökielten peruskirja Suomessa kattaa.

Karjalan kieltä ei pidä sekoittaa suomen kielen niin sanottuihin suomen kielen karjalaismurteisiin, kuten kaakkoismurteisiin. Karjalan kielestä on myös aikaisemmin käytetty muun muassa nimityksiä itäkarjalaismurteet ja karjala-aunus.

Suomen karjalankieliset kuuluvat samaan etniseen ryhmään kuin Venäjän karjalaiset. Suomen karjalankielisiin on kuulunut sekä luovutetusta Raja-Karjalasta siirtyneitä aunuksenkarjalan tai varsinaiskarjalan etelämurteiden puhujia ja pohjoisempien rajaseutujen vienalaismurteiden puhujia että muualta Venäjän puolelta eri aikoina siirtyneitä sekä vienalaismurteiden että eteläisempien karjalan kielen muotojen puhujia tai näiden jälkeläisiä. Suomessa puhutaan siis kaikkia karjalan kielen eri päämuotoja. Karjalan kieli on sekä Venäjällä että Suomessa vakavasti uhanalainen; Suomessa karjalan kielen väistymiseen ja puhujien suomalaistumiseen ovat johtaneet suomenkielisen enemmistön asenteet, karjalan kielen heikko asema vailla virallista tunnustusta sekä erityisesti suomenkielinen koulujärjestelmä. Osa tutkijoista pitää karjalan kielen heikkoa asemaa Suomessa vakavana ihmisoikeuskysymyksenä.

Suomen karjalankielisten lukumäärästä ei ole kunnon tilastoja, koska karjalaa pidettiin pitkään vain suomen murteena. 1990-luvulla arvioitiin Suomessa olevan noin 5 000 karjalan puhujaa. Sittemmin on tarkemmissa tutkimuksissa käynyt ilmi, että joissakin karjalaisperheissä kieli on yhä säilynyt ja siirtynyt paremmin kuin aiemmin arveltiin. Vuonna 2017 karjalan kielen asiantuntija, professori Anneli Sarhimaa arvioi, että karjalan kieltä käyttää päivittäin Suomessa noin 5 000 henkeä, mutta vähintään melko hyvin kieltä osaa noin 11 600 henkeä, ja tämän lisäksi noin 20 000 henkeä osaa karjalaa jonkin verran tai ainakin ymmärtää sitä. Vuodesta 2011 lähtien karjalan kielen on voinut ilmoittaa väestörekisteriin virallisesti äidinkielekseen, ja tätä mahdollisuutta on käyttänyt hyväkseen joitakin satoja henkilöitä. Karjalankielisten jälkeläisiä voi olla Suomessa jopa 100 000 – 200 000, mutta suurin osa heistä ei siis puhu karjalaa.

Historia

Käkisalmen lääni siirtyi Ruotsille Stolbovan rauhassa vuonna 1617, jolloin suuri osa ortodoksisista karjalaisista joutui Ruotsin vallan alaisiksi. Useimmat Käkisalmen läänin ortodoksiset asukkaat pakenivat 1600-luvun aikana Venäjän sisäosiin, jonne syntyi Tverin Karjala. Raja-Karjala säilyi ortodoksisena ja karjalankielisenä.

Raja-Karjalan väestö sai vaalia perinteitään ja puhua omaa kieltään suhteellisen rauhassa 1800-luvun lopulle saakka. Suomalaiskansallisen liikkeen kasvaminen ja yhteiskunnallinen kehitys saivat aikaan karjalaisten voimakkaan suomalaistamisen. Vaikka Suomi oli osa Venäjän keisarikuntaa, alkoi täälläkin eurooppalaisten valtioiden tapaan pyrkimys kohti yhtenäisvaltiota. Valtiovalta, kirkko ja koululaitos eivät halunneet antaa tilaa vähemmistön kielelle ja kulttuurille.

Samaan aikaan kielitieteilijät aloittivat karjalan kielen tutkimisen. Suomalaisuusliikkeelle oli katkera pettymys, että karjalaa pidettiin omana kielenään.^lähde? Modernia suomen kirjakieltä luotaessa otettiin mukaan sanastoa karjalasta.^lähde? Suomessa 1920-luvulla perustettu Akateeminen Karjala-Seura ei hyväksynyt karjalan kieltä omaksi kielekseen, vaan piti sitä suomen kielen murteena.^lähde? Karjalaista kulttuuria liike piti osana ikivanhaa suomalaista kulttuuria. Propagandatyön avulla karjalaisia saatiin muuttamaan etu- ja sukunimiään suomalaisiksi. Suomalaistamistyöhön osallistui virkamiehiä, opettajia, pappeja, karjalaisjärjestöjä, taiteilijoita ja lehdistön edustajia. Propagandan ja suomalaistamistyön vaikutukset näkyivät 1980-luvulle asti.^selvennä

Vienasta ja Aunuksesta karjalankielisiä tuli Suomeen jo ennen maan itsenäistymistä, mutta erityisesti Venäjän sisällissodan pakolaisina. Toisen maailmansodan aikana Raja-Karjalan ja Petsamon karjalankieliset evakuoitiin muiden Suomen kansalaisten tavoin ja asutettiin pääasiassa Pohjois-Karjalaan, Kuopion ja Oulun seuduille. Nykyään karjalankielinen väestö asuu hajallaan suomenkielisen väestön keskellä.

Karjalan alueen menetys toisen maailmansodan päätteeksi Neuvostoliitolle oli vakava isku karjalan kielelle. Suomessa karjalan kielen hiipumista on edesauttanut se, että karjalaiset nähtiin suomalaisina ja heidän kulttuurinsa ja kielensä sulautui hyvin nopeasti suomalaiseen kulttuuriin niiden samankaltaisuuden vuoksi. Toisaalta karjalaa saatettiin kieltää puhumasta esimerkiksi kouluissa tai jopa Karjalan liiton tilaisuuksissa. Karjalan puhujien määrä on Suomessa romahtanut toisen maailmansodan jälkeen viidennekseen.

Karjalankieliset nyky-Suomessa

Käytännössä kaikki Suomen karjalankieliset evakuoitiin talvi- ja jatkosodan jälkeen Raja-Karjalasta muualle Suomeen. Pääosa heistä asutettiin valtaväestön keskuuteen. Karjalan kieli säilyi kodeissa perheiden kesken. Sen säilymistä auttoivat usein omat yhdistykset ja ortodoksiset seurakunnat, joissa toimiessa voitiin vapaasti puhua karjalaa. Nykyisen Suomen puolella oli 1900-luvun alussa vain muutamia karjalankielisiä kyliä, joihin kuuluivat muun muassa Ilomantsin varsinaiskarjalankieliset karjalaiskylät, Liperin Taipale eli nykyinen Viinijärvi, vienalaiskylät Hietajärvellä, Kuivajärvellä ja Kuhmon Rimmissä.

Suomen karjalankieliset ovat kaksikielisiä ja valtaosa heistä on merkitty väestörekisteriin suomenkielisinä. Karjalan kielen on voinut valita äidinkielekseen väestörekisteriin vasta vuodesta 2011, vaikka kieli sai vähemmistökielen aseman asetuksella 27. marraskuuta 2009. Kielensä merkinneiden määrään vaikuttaa siis kaksikielisyys ja se, että rekisteröiminen on ollut mahdollista vasta lyhyen aikaa. Suomessa puhutaan kolmea karjalan kielen murretta livvinkarjalaa, varsinaiskarjalan etelämurretta eli suvikarjalaa ja varsinaiskarjalan pohjoismurretta eli vienankarjalaa.

Suomen karjalaistaustaisista harvan juuret ovat vienankarjalan puhuma-aloilta. Merkittävällä osalla juuret ovat niissä Raja-Karjalan pitäjissä, joissa puhuttiin varsinaiskarjalan etelämurretta.

Vuonna 2010 käynnistetyssä Euroopan unionin rahoittamassa ELDIA-tutkimushankkeessa tutkittiin 15 Euroopan vähemmistökieltä. Hankkeen tutkijat ovat todenneet seuraavaa:

»Karjalankielisen vähemmistön etninen kieli on Suomessa yksiselitteisesti autoktoninen kieli ja kielitieteelliseltä statukseltaan siten täysin rinnastettavissa suomen kieleen; molempia kieliä on puhuttu nykyisen Suomen alueella "traditionaalisesti" ja tarkalleen yhtä kauan. Toiseen maailman sotaan asti karjala oli Suomessa autoktoninen ja alueellinen vähemmistökieli, alueluovutusten myötä siitä tuli autoktoninen, ei-alueellinen vähemmistökieli alueellisia tai vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisen peruskirjan tarkoittamassa mielessä.»

On esitetty, että karjalankielelle tehtäisiin vastaavanlainen elvytysohjelma kuin saamelaiskielille on tehty. Asiaa on esittänyt muun muassa Karjalan Kielen Seura ja professori Anneli Sarhimaa. Hän viittaa asiaan Helsingin Sanomien Vieraskynässä 5. marraskuuta 2012 seuraavasti:

»Konkreettiset toimet karjalan kielen elvyttämiseksi ovat suomalaisen yhteiskunnan kunniavelka kotoperäiselle, kauan varjoon jätetylle karjalankieliselle vähemmistölleen.»

Lisäksi ELDIA-hankkeen raportissa todetaan karjalan tukemisesta Suomessa, että:

»Suomen lainsäädäntö näyttää kuitenkin suosivan viimeaikaisia maahanmuuttajaryhmiä ja heidän kieliään perinnäisten vähemmistökielten kustannuksella. Esimerkiksi tiettyjä valtion tukia voidaan myöntää ainoastaan maahanmuuttajakielten opetukseen, kun taas karjalan opetukseen on sovellutettu tiukempia kriteerejä ja useimmat karjalan kielen valtiontukea koskevat budjetti- ja muut parlamentaariset aloitteet ovat tulleet hylätyiksi.»

Lähteet

• Suomen kansalliset vähemmistöt. Julkaisija: Vähemmistöoikeuksien ryhmän Suomen jaosto / Minority Rights Group Finland, 2012 ISBN 978-951-807-104-7
• Karjalazet, J.K. Klementjev ISBN 978-5-88170-181-9
• Anneli Sarhimaa / Johanna Laakso: Uniwersität Wien Studies in European Language Diversity KARJALAN KIELI SUOMESSA ELDIA-projektin tuloksia. Arkistoitu 8.12.2015.