Kosti Pajari
Kosti Pajari (9. lokakuuta 1887 Parikkala[1] – 17. elokuuta 1955 Helsinki[2]) oli suomalainen kemisti, opettaja, päätoimittaja ja väestönsuojelumies.
Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kosti Pajarin vanhemmat olivat kansakoulunopettaja Matti Pajari ja Beata Lemettinen ja puoliso vuodesta 1918 Iiri Helmi Tekla Kock. Pajari tuli ylioppilaaksi 1908 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1913 ja lisensiaatiksi 1943. Filosofian tohtoriksi hän väitteli 1944. Opintomatkoja Pajari teki Keski-Eurooppaan ja Skandinaviaan.
Hän toimi ensin SOK:n kemiallisen laboratorion assistenttina 1913–1916 ja myöhemmin laboratorion johtajana vuodesta 1916 aina vuoteen 1953 asti. Osuuskauppakurssien tavaraopin luennoija hän oli 1914–1944 ja palopäällystökoulutuksen luennoija 1927–1938. Pajari toimi myös Kaasuntorjuntalehden päätoimittajana 1935–1942 ja useiden eri kemiaan sekä väestönsuojeluun liittyvien järjestöjen, seurojen, johtokuntien ja komiteoiden jäsenenä tai puheenjohtajana.
Sisällissodassa Pajari toimi komppanianpäällikkönä. Suojeluskuntaupseerin tutkinnon hän suoritti 1922 ja insinööriupseeritutkinnon 1930. Sotilasarvoltaan Pajari oli insinöörimajuri (1942).[1][3]
Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Polttoaineiden palamislämmöistä, 1939
- Untersuchungen über die Kiefernrinde und das Rindenöl, 1942 (väitöskirja)
- Tavarasanakirja, 1947, toim. R. V. Stigell, Armas Vartiainen, Kosti Pajari, Juho Kauppi
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Kuka kukin on (Aikalaiskirja) 1954, s. 610 (Viitattu 9.4.2019)
- ↑ Kuolleita. Helsingin Sanomat, 20.8.1955, s. 2.
- ↑ 50-vuotiaita. Helsingin Sanomat, 9.10.1937, s. 6.
| ||||||||||
