Aarno Karimo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Aarno Karimo (vuoteen 1906 Hasselqvist, 29. joulukuuta 1886 Parikkala13. maaliskuuta 1952 Helsinki)[1] oli suomalainen kirjailija, taidemaalari, piirtäjä, runoilija ja upseeri. Hän oli kiihkeän kansallismielinen ja aatteellisesti korkealentoinen. Karimon tunnetuin teos lienee eeppinen ja kansallismielistä mystiikkaa sisältävä Suomen historian kuvaus Kumpujen yöstä, jonka hän sekä kirjoitti että kuvitti. Suomen sisällissodassa hän taisteli valkoisten puolella ja toimi myöhemmin ahkerasti suojeluskuntajärjestössä.

Elämänvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karimo syntyi Parikkalan kirkonkylässä Argusjärven rannalla sijaitsevassa Alahovin talossa. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä ja tehtailija Sanfrid Hasselqvist ja Ida Matilda o.s. Forsblom.[1][2] Jyrkkänä suomalaisuuden puoltajana tunnettu Sanfrid Hasselqvist oli toiminut valtiopäivämiehenä talonpoikaissäädyssä, ja myös hänen poikansa kiinnostui politiikasta. Karimo oli mukana muun muassa perustamassa Voimaliittoa[3][4] hyvän ystävänsä Alpo Sailon kanssa 1906. Kaverukset osallistuivat myös venäläisen vallankumouksellisen Maksim Gorkin auttamiseen ja suojelemiseen hänen paetessaan Venäjältä Berliiniin.[5]

Taideopinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karimo kävi Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulun 1905–1906 ja täydensi taideopintojaan Akseli Gallen-Kallelan oppilaana sekä vuoden ajan Pietarissa 1907–1908. Ensimmäisen näyttelynsä hän piti vuonna 1907. Vuodesta 1910 hän työskenteli sanomalehti Karjalan piirtäjänä.[1] Karimo teki myös poliittisia pilapiirroksia muihin sanomalehtiin sekä Viipurissa ilmestyneeseen pilalehti Ampiaiseen. Hän oli yksi humorististen sanomalehtipiirrosten uranuurtajista Suomessa. Hänen piirroksensa käsittelivät usein suurvaltojen välisiä ristiriitoja.[6] Vuonna 1915 Karimo siirtyi vakituiseksi työntekijäksi Karjalaan, johon alkoi kirjoittaa myös pakinoita ja teatteriarvosteluja.[1]

Karimon puoliso oli vuodesta 1914 Aino Lindqvist, jonka vanhemmat olivat konstaapeli Karl Lindqvist ja Maria Lillmåns.[1]

Sotilasura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisällissodan alettua Karimo sai helmikuussa 1918 tykkimiehen koulutuksen ja oli erään venäläisiltä vallatun tykin päällikkönä torjumassa punaisten hyökkäystä Antreaan. Hän oli myös Karjalan divisioonan tykistön vt. päällikkönä. Sisällissota muodostui Karimon elämässä tärkeäksi murrosvaiheeksi ja hän teki myöhemmin paljon valkoisen armeijan sankarillisuutta ylistäneitä kirjoja, kuvituksia ja maalauksia. Vuonna 1928 julkaistun itse kirjoittamansa ja kuvittamansa teoksen Valkoinen armeija Karimo sanoi luonnostelleensa jo sodan aikana rintamalla.[1]

Sodan jälkeen Karimo jätti lehtimaailman ja toimi ensin armeijassa sekä 1919–1925 Viipurin suojeluskuntapiirin päällikkönä. Työnsä ohella hän avusti myös heimosotia. Hänet kuitenkin kutsuttiin luomaan suojeluskuntajärjestölle omaa lehteä; vuoden 1926 alussa aloitti ilmestymisensä Hakkapeliitta, jonka päätoimittajana Karimo toimi seuraavaan vuoteen. Lehti oli täydellisesti hänen luomuksensa ja hän myös piirsi sen kaikki kansikuvat päätoimittajakautenaan.[1]

Vapaana taiteilijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toimittuaan lyhyen aikaa yleisesikunnan osastopäällikkönä Karimo jättäytyi 1927 vapaaksi taiteilijaksi ja kirjailijaksi. Hän maalasi muotokuvia ja Hancockissa Michiganissa sijaitsevaan Suomi-opistoon vuonna 1946 luovutetun kookkaan Delaware-aiheisen taulun sekä veisti Karjalan kannakselle vuonna 1935 suuret lahjoitus­maa­talon­poikien­ muistomerkit. Karimo suunnitteli myös arvohenkilöille luovutettuja adresseja ja lahjaesineitä, joista merkittävin oli sotamarsalkaksi ylennetylle Gustaf Mannerheimille vuonna 1933 luovutettu eebenpuusta, norsunluusta ja kullasta valmistettu marsalkansauva.[1][2]

Sota-aikana Karimo piirsi runsaasti propagandajulisteita ja muita painotuotteita ja suunnitteli Talvisodan muistomitalin. Hänen sotilasarvonsa oli vuodesta 1940 majuri. Karimo oli 1941–1942 päämajan kunniamerkkitoimiston päällikkö ja osallistui muun muassa Mannerheim-ristin suunnitteluun. Sodan jälkeen aika ei enää ollut hänen aatteilleen otollinen ja hän keskittyi Kalevalan kuvitukseen, joka kuitenkin jäi kesken hänen kuollessaan vuonna 1952. Työn saattoi päätökseen Hugo Otava, ja 2 500 kuvaa sisältänyt Kuva-Kalevala ilmestyi 1953.[1]

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karimon tunnetuin teos on Suomen historiasta kertova neliosainen kaunokirjallinen teos Kumpujen yöstä (1929–1932). Siinä kerrotaan lähinnä kuvitteellisten henkilöiden sankarillisista, usein traagisista kohtaloista kansallismielisen paatoksen hengessä. Teoksen alkupuolella Suomen suku saapuu Suomeen itäisestä alkukodista, ja teos päättyy Suomen itsenäisyyteen ja vapaussotaan. Karimo myös kuvitti itse teoksen omin maalauksinsa, joita on myöhemminkin käytetty historiantapahtumia kuvattaessa. Kumpujen yöstä -sarjasta on otettu painoksia vielä 1950-luvulla, mutta näistä laitoksista on jätetty pois lopun Suur-Suomi-julistus ja muita uudessa ulkopoliittisessa tilanteessa arveluttavia kertomuksia. Toinen painos ilmestyi kolmiosaisena ja kolmas painos enää kaksiosaisena.

Karimo kirjoitti myös tieteisromaanin Kohtalon kolmas hetki (1926), joka kuvaa Suomen ja Venäjän sotaa vuonna 1967. Romaanissa teknisesti ylivoimainen Suomi voittaa sodan liittolaisinaan Venäjän vanhat viholliset. Romaani ilmestyi ensin jatkokertomuksena Hakkapeliitta-lehdessä ja kirjana useina painoksina, joissa oli kussakin erilaiset Karimon tekemät kansikuvat. Kirjan nimestä muodostui aikoinaan fraasi, jota käytettiin esimerkiksi jatkosodan aikaisissa taistelumieltä nostavissa lauluissalähde?.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tykkimiehen muistelmia Karjalan rintamalta (1919)
  • Kohtalon kolmas hetki (1926)
  • Valkoinen armeija (1928)
  • Kumpujen yöstä 1–4 (1929–1932)
  • Peninkulmia nielemässä (1929)
  • Germaaneja (1930)
  • Armfeltin lähetti (1933)
  • Miehiä ja miehenalkuja (1936)
  • Karjalan nousu 1918 (1937)
  • Kuva-Kalevala. Kuvittanut Aarno Karimo. Pellervo-seura, 1952–1953.
  • Kumpujen yöstä: Suomalaisia vaiheita, tekoja ja oloja kivikaudesta nykyaikaan. Kuvittanut ja kirjoittanut Aarno Karimo. Taiteilijan ja hänen teoksensa esittelyn kirjoittanut Päiviö Tommila. Värikuvat valokuvannut Ä. Fethulla. 3. painos (2. painos, lyhennetty laitos ilmestynyt kolmena niteenä 1958–59). Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1983. ISBN 951-0-11906-7.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mikko Uola: ”Karimo, Aarno (1886 - 1952)”, Suomen kansallisbiografia, osa 4, s. 816–817. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-445-2. Teoksen verkkoversio.
  • Marja Ylönen: Pilahistoria: Suomi poliittisissa pilapiirroksissa 1800-luvulta 2000-luvulle. SKS, Helsinki 2001. ISBN 951-746-299-9
  • Sydämessä Kalevalainen Kansa, Alpo ja Nina Sailo runolaulajien ikuistajina, Marjut Kivelä ISBN 951-717-344-X

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Mikko Uola: ”Karimo, Aarno (1886 - 1952)”, Suomen kansallisbiografia, osa 4, s. 816–817. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-445-2. Teoksen verkkoversio.
  2. a b Varpu Wilska: Aarno Karimon Kalevalainen kansa Tampereen Suomalainen Klubi
  3. Ylönen 2001, s. 167.
  4. Sydämessä Kalevalainen kansa. s.23
  5. Sydämessä Kalevalainen Kansa. s.24
  6. Ylönen 2001, s. 167–168.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]