Raivola

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Raivolan kunta Viipurin piirin kartalla. Raivolan taajama sijaitsee kunnan kaakkoisosassa etelärajalla.

Raivola eli Roštšino (ven. Рощино) on kaupunkikunta ja sen keskuksena toimiva kaupunkityyppinen taajama Venäjällä, aiemmin Suomeen kuuluneella Karjalankannaksella. Raivola kuuluu Leningradin alueen Viipurin piiriin. Se sijaitsee Leningradin alueen ja Pietarin kaupungin rajalla, Viipurin rautatien varrella 60 km Pietarin keskustasta ja 10 km Terijoelta luoteeseen. Kunnassa on noin 8500 asukasta (2010).

Suomeen kuuluessaan Raivola oli Kivennavan kuntaan kuulunut kylä ja rautatieasema. Nykyiseen Raivolan kuntaan kuuluu osia entisistä Suomen Kivennavan, Muolaan, Kanneljärven ja Uudenkirkon kunnista.

Taajamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Raivola - Roštšino (kaupunkimainen taajama, hallintokeskus)

Lintulan lehtikuusimetsä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raivolan varuskunnan päävartio 1930-luvun puolivälissä tai loppupuolella

Raivola on tunnettu Lintulan lehtikuusimetsästä, joka aikanaan oli Suomen suurin lehtikuusikko. Metsä istutettiin 1700-luvulla Pietari Suuren aloitteesta laivanrakennuspuun tuottamiseksi. Puusto on siperianlehtikuusta (Larix sibirica), joka oli lähtöisin Uralin ja Arkangelin alueilta. Nykyään metsä on säilynyt suojelutoimien ansiosta. Pisimmät puut ovat yli 50 m pitkiä, ja parhaimmillaan puuta on yli 1000 kuutiometriä hehtaarilla. Raivolan nykyinen, vuonna 1948 annettu venäläinen nimi Roštšino viittaa tähän metsään (Lindulovskaja roštša). Suomeen kuuluessaan metsä oli Uudenkirkon kunnassa, Lintulan kylä taas Kivennavalla.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raivolassa toimi järvimalmia käyttänyt rautaruukki vuosina 1800–1874.[1] Rautaruukin työntekijöiksi tuotiin venäläisiä maaorjia. Heistä kehittyi Raivolan huomattava venäläisvähemmistö, joka asutti omaa kylänosaansa. Raivolaan rakennettiin Raivolan ortodoksinen kirkko, ja se oli ortodoksisen Raivolan seurakunnan keskus vuoteen 1931.

Raivola on tunnettu siellä varttuneesta ja kuolleesta modernistirunoilija Edith Södergranista (1892-1923), jolle on pystytetty muistokivi (W. ja M. Aaltonen, 1960).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tietoaineistot/Suomen kaivosteollisuus GTK. Viitattu 21. huhtikuuta 2006. (suomeksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]