Orinansavotta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Orinansavotta
Дружная Горка, Družnaja Gorka

Orinansavotta

Koordinaatit: 59°16′48″N, 30°7′26″E

Valtio Venäjä
Alue Leningradin alue
Piiri Hatsinan piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi kaupunkimainen taajama
 – Hallinnon tyyppi kaupunkikunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 195,03 km²
Väkiluku (2011) 6 000

Orinansavotta[1] (myös Orinansavota,[2] ven. Дру́жная Го́рка, Družnaja Gorka) on kaupunkimainen taajama ja kaupunkikunta Leningradin alueen Hatsinan piirissä Venäjällä[3]. Se sijaitsee Orinanjärven pohjoispuolella 35 kilometriä[4] Hatsinasta etelään. Taajamassa on 3 700 ja kunnassa 6 000 asukasta (vuonna 2011)[5].

Maantiede ja asutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Orinansavotan kunnan pinta-ala on 195,03 neliökilometriä[6]. Se rajoittuu lännessä Hatsinan piirin Possatan, pohjoisessa Siiverskan ja idässä Viiritsan kuntiin sekä etelässä Leningradin alueen Lugan piiriin[3]. Pinta-alasta 80,4 % on metsää, 11,5 % maatalousmaata ja 4,7 % asuinaluetta[7].

Pinnanmuodostukseltaan alue on kaakkoon viettävää loivasti kumpuilevaa moreenitasankoa[8]. Siellä virtaavat Ortesjoen sivujoet Orlinka ja Rakitinka, Jaštšeran sivujoki Lutinka sekä Orinanjärveen laskeva Divenka. Vesistöistä suurin on 2,2 neliökilometrin laajuinen Orinanjärvi (ven. Orlinskoje).[9] Hyötykaivannaisiin kuuluvat dolomiitti, hiekka, savi, turve ja sapropeeli[10]. Kunnassa sijaitsee 777 hehtaarin laajuinen Rakitinkan rauhoitusalue[11].

Orinansavotan taajaman lisäksi kuntaan kuuluu Stroganovon asemanseudun asutus sekä 10 kylää: Iisaro (ven. Izora), Jänikselä (Zaitsevo), Kurkela (Kurgino), Lamppula, Läsänmäki (Ljazevo), Orinankylä (Orlino), Ostrova (Ostrov), Protasovka, Saasari tai Saaseri (Zaozerje) ja Simankkova (Simankovo)[3]. Keskustaajaman jälkeen suurin asutuskeskus on noin 1 500 hengen Lamppula[12]. Lähes puolet kylien taloista on pietarilaisten omistuksessa[13]. Kunnan alueella sijaitsee lisäksi kolme laajaa puutarha-aluetta, joissa on yhteensä 5 500 puutarha- ja huvilapalstaa[14].

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Novgorodin Vatjan viidenneksen Kaprion kihlakuntaan kuulunut Orinan (Orlinon) pogosta mainitaan ensimmäisen kerran vuoden 1499/1500 verokirjassa[15]. Ruotsalaisten vallattua Inkerin 1600-luvun alussa se autioitui täydellisesti, ja tilalle muutti uudisasukkaita Suomesta[16]. Inkerinsuomalaiset kuuluivat Koprinan luterilaiseen seurakuntaan, jolla oli vielä 1700-luvun vaihteessa kappeli Lamppulassa[17]. Myöhemmin seudulla asui myös vanhauskoisia venäläisiä[18].

Kunnan keskustaajama on syntynyt 1800-luvun alussa perustetun Ritingin lasitehtaan ympärille. Sen yhteydessä toimi koulu, kirjasto, teatteri sekä Koprinan seurakuntaan kuulunut luterilainen kirkko,[19] jossa pidettiin jumalanpalveluksia suomeksi ja saksaksi[20]. Laboratoriolasia ja -laitteita valmistanut tehdas kansallistettiin vuonna 1919, ja vuonna 1927 Orinansavota sai kaupunkimaisen taajaman statuksen. Toisen maailmansodan aikana seutu oli saksalaisten miehittämä.[19]

Liikenne, talous ja palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnan läpi kulkee Pietarin, Lugan ja Pihkovan välinen rautatie, jonka länsipuolella on Pietarin, Pihkovan ja Valko-Venäjän rajan välinen valtatie M20. Rautatiellä on varsinkin kesäaikaan vilkasta paikallisjunaliikennettä Pietarin Baltian asemalta Lugaan. Stroganovon asemalta haarautuu Orinansavotaan sivurata, jolla on vain tavaraliikennettä. Tärkein maantieyhteys johtaa Siiverskaan, johon on linja-autoreitit Orinansavotasta, Iisarosta ja Simankkovasta. Siiverskan Polssovan lounaispuolella on käytöstä poistettu pienkoneiden kiitorata.[21]

Yli puolet työvoimasta käy päivittäin töissä kunnan ulkopuolella, lähinnä Pietarissa[22]. Paikallisista elinkeinoista tärkeimpiä ovat liikenne (18,5 %), maatalous (16,0 %), kauppa (15,5 %) ja erilaiset julkiset palvelut[23] Kunnassa toimii maidon ja lihan tuotantoon erikoistunut maatalousyritys Orlinskoje, 37 yksityistilaa, lähes 1 800 asukkaiden palstaviljelmää sekä Siiverskan Pielilään sijoittunut Venäjän maatalousakatemian tutkimusinstituutti. Lamppulassa keskuspaikkaansa pitävävällä maatalousyrityksellä on karjatilat Lamppulan ja Polssovan lähellä. Teollisuutta edustaa pesusieniä valmistava, Orinansavotassa toimiva Tekos-industrija. Orinansavotan lasitehdas on vararikon partaalla ja käytännössä lopettanut tuotantonsa. Taajamaan suunnitellaan TehnoEnergoPromin muuntajatehdasta.[24]

Kunnan keskustaajaman julkisiin palveluihin kuuluvat lastentarha, keskikoulu, kulttuuri- ja urheilukeskus, kirjasto, pieni poliklinikka ja postikonttori. Entinen sairaala on lopettanut toimintansa. Taajamassa on joukko kauppoja, ruokala ja kaksi kahvilaa. Eräitä palveluja on myös Lamppulassa ja muissa kylissä.[25] Orinankylässä on ortodoksinen kirkko, Saasarissa tsasouna ja Lamppulassa vanhauskoisten rukoushuone[26].

Nähtävyydet ja matkailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Orinansavotan taajaman nähtävyyksiä ovat vuonna 1801 perustettu lasitehdas, jonka rakennuksista suurin osa on raunioina, muutama vanha asuinrakennus sekä asuintalona toimiva entinen luterilainen kirkko, jonka alkuperäisestä asusta on jäljellä hyvin vähän. Kunnan rakennusmuistomerkeistä suurin osa on Lamppulan kylässä, joka on tunnettu puuleikkauksin koristelluista vanhoista asuintaloistaan. Orinankylässä on entisen Stroganovin kartanon puistoalue, jolla sijaitsee vuonna 1809 rakennettu Kristuksen kirkastumisen kirkko.[27] Orinanjärven rannat ovat pietarilaisten suosima virkistäytymiskohde. Matkailupalveluja ei kunnassa ei ole.[28]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Venäjän federaation paikannimiä, s. 51. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2.
  2. Eesti Keele Instituudi kohanimeandmebaas Viitattu 10.1.2014.
  3. a b c Projekt, s. 11.
  4. Projekt, s. 43.
  5. Projekt, s. 25.
  6. Projekt, s. 20.
  7. Projekt, s. 20–21.
  8. Projekt, s. 17.
  9. Projekt, s. 15.
  10. Projekt, s. 19.
  11. Projekt, s. 24.
  12. Projekt, s. 25–26.
  13. Projekt, s. 69.
  14. Projekt, s. 41.
  15. Projekt, s. 67.
  16. Inkeri: historia, kansa, kulttuuri, s. 68, 72–73, 80. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1991. ISBN 951-717-668-6.
  17. Mustonen, Juuso: Inkerin suomalaiset seurakunnat, s. 51–52. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1931.
  18. Etnokonfessionalnaja karta Leningradskoi oblasti sopredelnyh territori - 2, s. 18–20. Sankt-Peterburg: Jevropeiski dom, 2009. ISBN 978-5-8015-0265-6.
  19. a b Kultura Leningradskoi oblasti: Družnaja Gorka Viitattu 10.1.2014. (venäjäksi)
  20. Luther, Georg: Herdaminne för Ingermanland II: De finska och svenska församlingarna och deras prästerskap 1704–1940, s. 162. Helsingfors: Svenska litteratursällskapet i Finland, 2000. ISBN 951-583-052-4.
  21. Projekt, s. 43–44.
  22. Projekt, s. 27–28.
  23. Projekt, s. 29.
  24. Projekt, s. 31–32.
  25. Projekt, s. 33–36.
  26. Projekt, s. 37.
  27. Projekt, s. 56–57, 139–143.
  28. Projekt, s. 40.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]