Kalastajasaarento
Wikipedia
Kalastajasaarento (pohjoissaameksi Giehkirnjárga, ven. Полуостров Рыбачий, Poluostrov Rybatši) on Petsamossa sijaitseva niemimaa, jonka länsiosa kuului Suomelle Tarton rauhasta (1920) Moskovan rauhaan (1940) asti. Kalastajasaarennolla sijaitsi useita suomalaisia kalastajakyliä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Läntinen Kalastajasaarento
Kalastajasaarennon Suomen puoleiset kylät Maattivuono, Pummanki, Kervanto ja Vaitolahti.
Maattivuonon ja Pummangin kalastajakylät sijaitsivat Kalastajasaarennon eteläosan eli Keskisaarennon (ven. Полуостров Средний, Poluostrov Srednyi) länsirannalla Pummankiniemellä. Kalastajasaarennon pohjoisosassa sijaitsivat Kervanto ja Vaitolahti. Vaitolahdessa oli Suomen silloin pohjoisin kansakoulu, joka sijaitsi vain muutaman sadan metrin päässä rajasta samassa rakennuksessa rajavartioston kanssa. Toinen Kalastajasaarennon kansakouluista oli Pummangissa.
[muokkaa] Itäinen Kalastajasaarento
Kalastajasaarennon itäosassa, joka jäi Tarton rauhassa 1920 Neuvosto-Venäjälle, oli useita kalastajakyliä joiden asukkaat olivat joko venäläisiä tai Ruijasta alueelle Aleksanteri II 1862 kutsumia kveenejä tai norjalaisia.
Neuvostoliitto rakensi 1930-luvulla maantien Valaslahden eli Titovkan kylästä Kutovajan kalastajakylän kautta Oserkeen ja edelleen Vaitolahdelle.
Muita kalastajakyliä Kalastajasaarennon itäosassa olivat Supohka (Supukka) Supohkan lahden rannalla Kalastajasaarennon pohjoisrannalla, Sabbenjarga eli Tsypnavolok (Taipniemi), jonka nimi keisarivallan aikana oli Karabelnoje Kalastajasaarennon itäkärjessä sekä Muotsi ja Eina Kalastajasaarennon etelärannalla.
Saarella toimi myös keisarivallan aikana pieni luostari Luostarinnemellä lähellä Muotkan kalastajakylää Muotkavuonon pohjoisrannalla Kalastajasaarennon etelärannalla.
Nykyisin Kalastajasaarennolla on vakituista asutusta Suur-Ozerkon, Tsypnavolokin (Taipniemen) ja Vaitolahden kylissä ja Pummangin niemellä Pummangin kylässä. Maattivuonon kylä on talvisin asumaton. Kervanto on täysin hävitetty. Kylästä ei ole mitään jäljellä. Alueen kveeneillä oli taajat yhteydet Norjan puolelle Varankivuonon asutuskeskuksiin Vesisaareen, Vuoreijaan ja Kirkkoniemeen. Alueen ei-venäläiset asukkaat karkotettiin Kalastajasaarennolta Stalinin määräyksestä vuonna 1940. Pääosa päätyi Tšeljabinskin alueen pakkotyöleireille Uralille.
Suomelle 1920–40 kuuluneen Kalastajasaarennon yhteys Petsamoon (Liinahamariin) hoidettiin pääsääntöisesti Merenkulkuhallituksen ylläpitämällä postilaivayhteydellä jota varten hankittiin moottorilaiva "Jäämeri". Se liikennöi kaksi kertaa viikossa Liinahamarista Maattivuonolle, Vaitolahdelle, Kervantoon ja Pummankiin. Alus poikkesi kerran viikossa myös Heinäsaarilla. Liinahamarista oli myös kerran viikossa Merenkulkuhallituksen ylläpitämä laivayhteys Vuoremin kautta Kirkkoniemeen.
[muokkaa] Kalastajasaarennon kyliä
[muokkaa] Lähteet
E.Kuussaari Taistelu Petsamosta. Helsinki 1939.
Merenkulkuhallituksen arkisto. Helsinki
Suomen Kulkuneuvot (usealta vuodelta)
Velhagen & Klasing: Kleiner Weltatlas Leipzig 1922
Atlas Murmanskoi Oblasti 1:200.000. 2003–2004.
Tavitieva, Helka-Helena: Petsamon kunnan Vaitolahden supistetun kansakoulun opettajana 1929-1939 (kirjassa Koulun kello soi, Gummerus 1980)
