Ulkokallan majakka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ulkokallan majakka
Sijainti Ulkokalla, Perämeri
Koordinaatit 19.88|N|23|26.75|E|type:landmark_region:FI-OL primary |name= }}
Suunnittelija Axel Hampus Dahlström
Rakennettu 1856, 1871
Automatisoitu 1974
Valon korkeus 16,8 m
Valon kanto 12,0 km (6,5 mpk)
Kunta Kalajoki
Valtio Suomi
Merenkulkulaitos: Ulkokalla

Ulkokallan majakka on majakka parinkymmenenkilometrin päässä Kalajoen kaupungista, Kallankareihin kuuluvalla Ulkokallan saarella Perämerellä. Saarella on ollut majakka jo vuodesta 1856, jolloin rannikkopitäjien kalastajille annettiin lupa pitää saaressa merkkitulta. Saari on noin 400 metriä pitkä, ja noin 200 metriä leveä. Sen korkein kohta on vain noin 4 metriä merenpinnasta. Nykyisen, vuonna 1871 valmistuneen tiilisen majakkatornin on suunnitellut Axel Hampus Dahlström. Majakan yhteydessä on majakanvartijoiden rakennus. [1]

Ulkokallan majakan rakentaminen on osa Luotsilaitoksen Pohjanlahden majakanrakennusohjelmaa. Ensin majakka aiottiin rakentaa läheiselle Maakallan saarelle, mutta monien vastustuksesta johtuen se lopulta päätettiin rakentaa Ulkokallaan, joka oli lähempänä laivareittejä. Majakkaan asennettiin Fresnellin järjestelmän mukainen linssilaitteisto, jonka valonlähteenä oli petroliliekki. Majakan valo sytytettiin ensimmäisen kerran 1872. Sähköinen valolaite asennettiin 1961 ja samalla majakkaan asennettiin suuntaamaton radiomajakka. [1]

Majakan henkilökuntaan kuului majakkamestari ja kolme majakanvartijaa. Heidän asuinpaikkana oli hirsiset virkatalot. Saarella oli jo ennestään rakennuksia, sillä kalastajat olivat rakentaneet sinne pieniä harmaita mökkejä. Asukkaat joutuivat keräämään sadevettä, sillä Ulkokallalle ei voinut rakentaa kaivoa. Keväällä ja syksyllä henkilökunta voi joutua olemaan jopa yli 3 kuukautta eristyksissä ulkomaailmasta. Kesällä taas saarella oli jopa ruuhkaakin, sillä joskus 1800-luvulla saarella ja sen mökeissä saattoi yöpyä jopa yli satakin kalastajaa. [1]

Ulkokallan majakka oli miehitetty vielä 1970-luvun alussa. Tuolloin saarella asui neljä majakanvartijaa, jotka työskentelivät pareittain kahden viikon vuoroissa. Miehitys lopetettiin 1974, kun majakka automatisoitiin viimeisenä Perämeren majakoista. Sumusireeni ja radiomajakka poistettiin 1976 ja majakka varustettiin tutkamajakalla 1979.

Vuoden 1944 tulipalo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikuussa vuonna 1944 saarella syttyi majakkamiesten asuintalossa tulipalo. Luoto oli silloin tyhjillään, ja voimistunut tuuli voimisti tulipaloa. Kun viimein jäiltä tullut palokunta pääsi paikalle, rakennus oli palanut jo maan tasalle. Sinä talvena koko saari oli tyhjillään, ja vielä monta seuraavaakin vuotta majakkaväki joutui asumaan sijaisrakennuksissa. Vasta vuonna 1958 rakennettiin uusi asuinrakennus, joka oli selvästi edellistä parempi ja mukavampi. [1]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Seppo Laurell: Suomen majakat, s. 96. Kustannusosakeyhtiö nemo ja Merenkulkulaitos, 2001. ISBN 952-5180-21-2.