Wehrmacht

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Saksan sotavoimia. Wehrmacht on myös yhdysvaltalainen yhtye 1980-luvun loppupuolelta.
Wehrmacht
Balkenkreuz.svg
Wehrmachtin ja Luftwaffen tunnus, tyylitelty rautaristi.
Toiminnassa 19351945
Valtio Natsi-Saksan lippu Natsi-Saksa
Aselajit Maavoimat
Ilmavoimat
Merivoimat
Koko Yhteensä 18,2 miljoonaa sotilastalähde?
Sodat ja taistelut Toinen maailmansota
Komentajat
Tunnettuja komentajia Heinz Guderian
Wilhelm Keitel
Ludwig Beck
Franz Halder
Adolf Hitler

Wehrmacht (Loudspeaker.svg kuuntele ääntämys?) on kansallissosialistisen Saksan sotavoimien nimi vuodesta 1935-1945. Wehrmacht perustettiin Saksan sotavoimista säädetyllä lailla 16 maaliskuuta 1935 alkaen vanhan Reichswehrin tilalle. Wehrmacht virallisesti lakkautettiin sodan jälkeen elokuussa 1946, jolloin suurinosa sen jäsenistä oli liittoutuneiden sotavankeina. [1] Nykyisen Saksan liittotasavallan sotavoimien nimi on Bundeswehr.

Wehrmactin perustaminen liittyy Versailles’n rauhansopimusta rikkovaan päätökseen ottaa Saksassa käyttöön yleinen asevelvollisuus. Myöhemmin Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska sopeutuivat fait accompli -tilanteeseen ja käytännössä hyväksyivät Saksan toimet.

Toiminta ennen toista maailmansotaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reininmaan miehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Reininmaan palautus

7. maaliskuuta 1936 Wehrmacht suoritti pienellä joukolla Reininmaan miehityksen. Saksa oli kuitenkin valmistautunut perääntymään, mikäli Ranskan armeija olisi ryhtynyt vastatoimiin. Mihinkään vastatoimiin ei kuitenkaan ryhdytty ja näin Reininmaan demilitarisointi, joka oli määrätty Versailles’n rauhassa, purkaantui Locarnon sopimusten vastaisesti.

Espanjan sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Espanjan sisällissota

Ennen toista maailmansotaa Wehrmachtin kouluttamat joukot osallistuivat Espanjan sisällissotaan italialaisten rinnalla. Reichswehrin aikainen yhteistyö, jota oli jatkunut Rapallon sopimuksesta alkaen katkesi lähinnä poliittiseen vastakkainasetteluun Neuvostoliiton kanssa.

Organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wehrmacht muodostui kolmesta puolustushaarasta:

Armeijan ylipäällikkönä toimi koko Wehrmachtin olemassaolon ajan Adolf Hitler. Hitlerin apuna toimi sotilasesikunta Oberkommando der Wehrmacht (OKW).

Wehrmachtin osuus toisen maailmansodan sotarikoksiin on kaksijakoinen. Toisaalta Wehrmachtin johtohenkilöstö koostui lähinnä vanhan saksalaisen sotilasperinteen konservatiivisista seuraajista, jotka eivät varsinaisesti olleet muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta kansallissosialisteja. Toisaalta preussilaiseen sotilasperinteeseen kuului uskollisuus ylemmille, joka takasi lojaalisuuden hallintoa kohtaan sodan loppumetreille asti.

Sotavuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyvin organisoidut panssari- ja ilmavoimat mahdollistivat uudenlaisen taktiikan käytön, salamasodan. Sodan alkuvaiheessa maa toisensa jälkeen valloitettiin ja miehitettiin viikkojen sisällä. Tämä vakuutti sotajohtajat uudesta ideasta, laaja-alaisesta aseistuksesta. Joka tapauksessa vihollisvoimien aloittaessa sinnikkään vastarintansa salamasotataktiikoita ei kyetty enää käyttämään ja reservien vähyydestä tuli ongelma Wehrmachtille.

Wehrmachtin sotilaallinen vahvuus oli johtaa taktiikoitaan tehtäväpohjaisesti (käskypohjaisen sijasta) ja miehistön keskuudessa vallitsi hyvä mieliala. Nykyään Wehrmachtia pidetään toisinaan huipputeknisenä armeijana, sillä monet sen toisen maailmansodan aikana kehittämät aseteknologiat olivat aikansa moderneimpia, kuten esimerkiksi V1- ja V2-ohjukset, V3-tykki, Messerschmitt Me 262 -suihkuhävittäjä, raskas panssarivaunu Maus ja sen sukellusvenelaivasto. Wehrmachtin varustelutaso oli kuitenkin epätasainen ja yleisesti matalalla tasolla, esimerkiksi vain 40 prosenttia joukoista oli motorisoitu, joten huoltokuljetukset olivat usein riippuvaisia hevosista ja useat sotilaat liikkuivat jalan tai toisinaan polkupyörillä.

Wehrmachtissa palveli myös useita ulkomaalaisia toisen maailmansodan aikana. Heihin kuuluivat etnisiä saksalaisia, hollantilaisia, baltteja, pohjoismaalaisia ja heitä tuli jopa Balkanin niemimaalta. Venäläiset palvelivat erityisessä Venäjän vapautusarmeijassa ja muut neuvostokansat muodostivat Ostlegionenin. Nämä yksiköt olivat kenraali Ernst August Köstringin alaisuudessa ja muodostivat noin viisi prosenttia Wehrmachtin miesvoimasta.

Sodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksan ehdoitta antautumisen jälkeen 8. toukokuuta 1945, siltä kiellettiin modernin armeijan pitäminen. Virallisesti armeija lakkautettiin vasta 1946. Kymmenen vuoden päästä kylmän sodan jännitteiden vuoksi Saksan liittotasavallassa ja Saksan demokraattisessa tasavallassa (DDR) luotiin omat erilliset asevoimansa. Saksan liittotasavallan asevoimat ottivat nimekseen Bundeswehr ja DDR:n vastaava nimettiin Nationale Volksarmeeksi. Kumpikaan puoli ei pärjännyt ilman kokeneita sotilaita, joten molempien armeijoiden joukossa oli lukuisia upseereita, jotka olivat palvelleet Wehrmachtissa.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lähde