Kriegsmarine

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kriegsmarine
War Ensign of Germany 1938-1945.svg
Natsi-Saksan sotalippu ja laivaston lippu.
Toiminnassa 1935–1945
Valtio Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Natsi-Saksa
Aselajit Merivoimat
Sodat ja taistelut Toinen maailmansota
Komentajat
Tunnettuja komentajia Erich Raeder
Karl Dönitz
Alfred Saalwächter

Kriegsmarine (suom. sotalaivasto) oli natsi-Saksan laivasto. Se perustettiin toukokuussa 1935 suoritetun kansallisten asevoimien uudelleenorganisoinnin yhteydessä, mikä rikkoi ensimmäisen maailmansodan rauhansopimuksen Saksalle asettamia rajoituksia. Sen edeltäjä oli Reichsmarine, Weimarin tasavallan aikainen laivasto. Kriegsmarine oli Saksan asevoimien Wehrmachtin osa, samaan tapaan kuin maavoimat, Heer ja ilmavoimat, Luftwaffe.

Kriegsmarine koostui yksittäisistä isommista laivoista, useampia laivoja sisältävistä laivasto-osastoista ja erilaisista maalla sijaitsevista huoltosatamista ja muusta kalustosta. Toisen maailmansodan aikana Kriegsmarinessa palveli 1,5 miljoonaa sotilasta ja sen menetykset sodan aikana olivat 65 000 kuollutta, 105 000 kadonnutta ja 21 000 haavoittunutta.

Kriegsmarinen pääalukset olivat taistelulaivat Bismarck ja Tirpitz, ”taskutaistelulaivat” Lützow, Admiral Scheer ja Admiral Graf Spee, taisteluristeilijät Scharnhorst ja Gneisenau, kolme raskasta risteilijää, kuusi kevyttä risteilijää, sukellusveneet ja muut pienemmät alukset. Kahta ensimmäisen maailmansodan aikaista taistelulaivaa käytettiin pääasiassa koulutukseen.

Taistelulaivat olivat kooltaan ja tulivoimaltaan verrattavissa Ison-Britannian kuninkaallisen laivaston suurimpiin aluksiin, mutta kuninkaallisen laivaston valtava toimintakapasiteetti ja alusten lukumäärä ylittivät Kriegsmarinen koon monin verroin. Bismarck ja Tirpitz olivat bruttovetoisuudeltaan yli 50 000 tonnia ja aseistuksena niissä oli kahdeksan 380 mm tykkiä. Lisäksi niissä oli erikoisteräksestä lisäpanssarointi vesirajassa, mikä teki 1941-malliset torpedot tehottomiksi.

Kriegsmarinen sodanaikaiset pääoperaatiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Operaatio Weserübung (1940) — Maihinnousut Tanskaan ja Norjaan
  • Operaatio Nordseetour (joulukuu 1940) — Ensimmäinen Admiral Hipperin suorittama Atlantin-tehtävä
  • Operaatio Juno (1940) — Hyökkäys liittoutuneiden Norjan sotavoimien huoltoyhteyksiä vastaan. Operaation aikana upotetaan englantilainen tukialus HMS Glorious.
  • Operaatio Wikinger (1940) — Hävittäjien suorittama tuhoamisretki Pohjanmerellä
  • Operaatio Berlin (tammi-maaliskuu 1941) — Scharnhorstin ja Gneisenaun suorittama operaatio Atlantin kauppalaivasaattueita vastaan
  • Operaatio Rheinübung (1941) — Bismarckin ja Prinz Eugenin läpimurtoyritys Atlantille
  • Operaatio Doppelschlag (1942) — Admiral Scheerin ja Admiral Hipperin kauppalaivaston vastainen operaatio Novaja Zemljalla
  • Operaatio Sportpalast (1942) — Peruutettu operaatio jossa olisi ollut mukana muun muassa Tirpitz. Tarkoituksena oli ollut hyökätä arktisia saattuereittejä vastaan.
  • Operaatio Rösselsprung (1942) — Keskeytetty hyökkäysoperaatio (mukana Tirpitz) arktista saattuetta PQ 17:ta vastaan.
  • Operaatio Wunderland (1942) — Laivue Wunderlandin suorittama tärkeiden satamien tuhoamis-tehtävä Karanmerellä.
  • Operaatio Paukenschlag (1942) — U-veneiden suorittama operaatio Yhdysvaltain itärannikon laivaliikennettä vastaan
  • Operaatio Regenbogen, myös nimellä Barentsinmeren taistelu (Schlacht in der Barentssee) (1942) — Admiral Hipperin ja Lützowin suorittama epäonnistunut hyökkäys arktista saattuetta JW-51B:tä vastaan
  • Operaatio Cerberus (11.–13. helmikuuta 1942) — Scharnhorstin, Gneisenaun ja Prinz Eugenin suorittama Englannin kanaalin läpiajo, tarkoituksena siirtää suuret pinta-alukset Brestistä Ranskasta kotisatamiinsa Saksaan
  • Operaatiot Domino, Fronttheater ja Paderborn (1943) — Scharnhorstin ja Prinz Eugenin operaatioita Norjanmerellä tammi- ja maaliskuussa 1943
  • Operaatio Zitronella (tai Sizilien) (1943) — maihinnousu liittoutuneiden hallussa oleville Huippuvuorille. Operaatiossa mukana Tirpitz ja Scharnhorst
  • Operaatio Ostfront (1943) — Scharnhorstin viimeinen operaatio, tarkoituksena hyökätä saattuetta JW-55B vastaan. Scharnhorst upotetaan Nordkapin luona.
  • Koko alkuvuoden 1945 Kriegsmarine suorittaa useita evakuointi- sekä maavoimien tulitukitehtäviä itärintamalla
  • Operaatio Deadlight (1945) — U-veneiden sodanjälkeinen upottaminen jotta ne eivät joutuisi liittoutuneiden sotasaaliiksi

Muita merkittäviä taisteluita olivat Admiral Graf Speen tuho Río de la Platalla ja Taistelu Atlantista. Pienempiin yhteenottoihin kuuluivat HMS Royal Oakin, Bismarckin ja HMS Hoodin upotukset.

Ylin sodanjohto ei juurikaan arvostanut Kriegsmarinen toimintakykyä, ja se taistelikin liittoutuneiden suurta ylivoimaa vastaan. Sodan loppupuolella vihollisen ilmavoimat olivat nujertaneet suurimman osan sen yksiköistä, mutta pienemmät alukset operoivat aina sodan viimeisiin hetkiin saakka.

Komentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kriegsmarinen olemassaolon aikana sen kolme komentajaa (Oberbefehlshaber des Marine) olivat:

Kriegsmarinen alukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taisteluristeilijä Gneisenau vuonna 1939.
Raskas risteilijä Admiral Hipper koematkalla vuonna 1939.

Taistelulaivat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taisteluristeilijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taskutaistelulaivat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raskaat risteilijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kevyet risteilijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Emden, 1925 (6 000 tonnia, 8×150 mm)
  • Königsberg, 1927 (7 200 tonnia, 9×150 mm)
  • Karlsruhe, 1927 (7 200 tonnia, 9×150 mm)
  • Köln, 1928 (7 200 tonnia, 9×150 mm)
  • Leipzig, 1929 (8 000 tonnia, 9×150 mm)
  • Nürnberg, 1934 (8 000 tonnia, 9×150 mm)

Hävittäjät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tyyppi 1934: Z1-Z4
  • Tyyppi 1934A: Z5 - Z16
  • Tyyppi 1936: Z17 - Z22
  • Tyyppi 1936A: Z23 - Z30
  • Tyyppi 1936A (Mob): Z31 - Z34 ja Z37 - Z42, kolmen viimeisen rakentamista ei aloitettu
  • Tyyppi 1936B: Z35 - Z36 ja Z43 - Z45, kaksi viimeistä ei valmistunut
  • Tyyppi 1940/41: rakentamista ei aloitettu
  • Tyyppi 1936C: Z46 - Z50 rakentamista ei aloitettu
  • Tyyppi 1942: Z51 (ex- T43) rakentamista ei aloitettu
  • Tyyppi 1944: rakentamista ei aloitettu

Yhteensä 51 hävittäjää suunniteltu, joista ainoastaan 40 saatiin sodan aikana palveluskäyttöön. Lisäksi palveluskäytössä oli kolme sotasaalisalusta:

  • ZH1 (ex-Gerard Callenburgh) hollantilainen Isaac Sweers -luokan hävittäjä
  • ZF2 (ex-L’Opiniatre) ranskalainen hävittäjä
  • ZG3 (ex-Vasilefs Georgios) alun perin brittiläinen G/H-luokan hävittäjä, joka palveli Kreikan laivastossa, kunnes saksalaiset valtasivat aluksen

Muut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 11 apuristeilijää
  • torpedoveneitä tyyppejä
    • Tyyppi 1923: Möwe, Greif, Seeadler, Albatros, Kondor ja Falke
    • Tyyppi 1924: Wolf, Iltis, Jaguar, Leopard, Luchs, Tiger
    • Tyyppi 1935: T1-T12
    • Tyyppi 1937: T13-T21
    • Tyyppi 1939: T22-T36
    • Tyyppi 1940: T61-T72
    • Tyyppi 1941: T37-T51
    • Vallattuja aluksia TA1-TA48 (ei kaikkia numeroita käytössä)
  • miinalaivoja, miinanraivaajia, tykkiveneitä, vartioveneitä ja Schnellbooteja.
  • 57 U-venettä sodan alussa. Yhteensä Kriegsmarinella ehti olla käytössä yli 1150 sukellusvenettä toisen maailmansodan aikana.

Vuonna 1936 Kriegsmarine ryhtyi rakentamaan Saksan ensimmäistä lentotukialusta Graf Zeppeliniä, mutta sen rakennustyöt keskeytettiin myöhemmin.

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kriegsmarine.