Gneisenau (1936)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo Saksan laivaston toisessa maailmansodassa palvelleesta taisteluristeilijästä. Muita saman nimisiä aluksia katso Gneisenau.
Gneisenau
Gneisenau
Gneisenau
War Ensign of Germany 1938-1945.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Deutsche Werke, Kiel
Kölinlasku maaliskuu 1936
Laskettu vesille 8. joulukuuta 1936
Palveluskäyttöön 21. toukokuuta 1938
Tekniset tiedot
Uppouma 31 552 tonnia (vakio)
38 900 tonnia (täysi lasti)
Pituus Suurin: 235,4 m
Vesilinjassa: 229,8 m
Leveys 30 m
Syväys 9,91 m
Koneteho Deschimag-höyryturbiinit 12 Wagner korkeapainehöyrykattilaa
3 kolmilapaista potkuria, halk. 4,8 m
165 000 hv (120,18 MW)
Toimintasäde:
10 000 meripeninkulmaa 17 solmun nopeudella
Nopeus 31.3 solmua (nopeuskokeissa 1939)
Miehistöä 1 968 (60 upseeria, 1 909 merimiestä)
Aseistus 9 × 280 mm (3 × 3)
12 × 150 mm (4 × 2, 4 × 1)
14 × 105 mm AA (7 × 2)
16 × 37 mm AA (8 × 2)
38 × 20 mm AA
6 × 533 mm torpedoputket
Lentokoneet:
3 × Arado Ar196A-3, 1 katapultti

Gneisenau oli 31 500 tonnin kokoinen Saksan laivaston Scharnhorst-luokan taistelulaiva, joka oli nimetty preussilaisen kenraalisotamarsalkan ja armeijan uudistajan August Neidhardt von Gneisenaun mukaan ja kunnioittaen ensimmäisen maailmansodan taisteluristeilijä SMS Gneisenauta.

Palveluksessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen purjehdus 21.–27. marraskuuta 1939[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gneisenau lähti sisaraluksensa Scharnhorstin kanssa merelle 22. marraskuuta vastaisena yönä. Taisteluristeilijät purjehtivat kohti Färsaarten vesiä ja niiden saattajina alkumatkasta olivat kevyet risteilijät Leipzig ja Köln sekä hävittäjät Bernd von Arnim, Erich Giese ja Karl Galster. Retken tarkoituksena oli Etelä-Atlantilla olevan Admiral Graf Speen toiminnan tukeminen vetämällä Britannian laivaston raskaat yksiköt Pohjois-Atlantille.[1]

Scharnhorst havaitsi 23. marraskuuta 1939 kello 16.07 aseistetun kauppalaivan Rawalpindin (16697 brt). Seuranneessa yhteenotossa Rawalpindi upposi.[2] Taisteluristeilijät poistuivat englantilaisten kevyiden risteilijöiden HMS Newcastlen ja HMS Delhin saapuessa kello 19.15.[3]

Taisteluristeilijät palaavat Wilhelmshaveniin 27. marraskuuta kierrettyään niitä jahtaavan Britannian Kotilaivaston Shetlannin ja Bergenin välistä.[4]

Operaatio Nordmark 20. helmikuuta 1940[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taisteluristeilijät Gneisenau, sen sisaralus Scharnhorst ja raskas risteilijä Admiral Hipper sekä kaksi hävittäjää suorittavat Britannian kauppamerenkulkuun kohdistetun iskun Pohjanmerelle 20. helmikuuta 1940. Retki ulottuu aina Shetlannin ja Norjan väliselle alueelle saakka, mutta se ei tuota merkittäviä tuloksia.[5]

Norja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Taistelu Norjasta

Operaatio Weserübung 9. huhtikuuta 1940[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Operaatio Weserübung

Gneisenau ja Scharnhorst muodostivat Narvikiin matkaavien Ryhmien 1 ja 2 suojaosaston. Ryhmä 1 koostui kymmenestä hävittäjästä, joissa kussakin oli 200 vuoristojääkäriä. Ryhmä 2:ssa oli raskas risteilijä Admiral Hipper ja neljä hävittäjää. Suojaosasto kohtasi 9. huhtikuuta englantilaisen taisteluristeilijä HMS Renownin Vestvuonon edustalla. Kohtaamisen aikana saksalaiset osuvat HMS Renowniin kahdesti, mutta kranaatit eivät räjähdä. Gneisenauhun osuu kolme kranaattia, mutta vahingot jäävät vähäisiksi. Taisteluristeilijät palaavat vihollista kohtaamatta takaisin Wilhelmshaveniin saatettuaan ryhmät tavoitteisiin.[6]

Operaatio Juno 4.–10. kesäkuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Operaatio Junoon osallistui taisteluristeilijät Gneisenau ja Scharnhorst, raskas risteilijä Admiral Hipper ja hävittäjät Karl Garlster, Hans Lody, Erich Steinbrink ja Hermann Schoemann. Alusten tehtävänä oli Dietlin joukkojen tukeminen häiritsemällä liittoutuneiden merikuljetuksia Narvikin ja Harstadin väliselle alueelle ja sieltä pois.[7]

Saksan radiotiedustelu ilmoitti 7. kesäkuuta merellä tapahtuvan vilkasta radioliikennettä brittien Harstadin tukikohdan ja merellä olevan laivasto-osaston välillä. Saksalaisalukset siirtyvät Harstadin korkeudelle kaukana rannikosta ja tankkaavat kohtaamastaan merivoimien säiliölaivasta tankkinsa täyteen.[7]

Osasto upotti matkalla operaatioalueelle 8. kesäkuuta Narvikista pohjoiseen joukkojenkuljetusalus Orient Linen Oraman (kapteeni Sherburne, 19840 t), British Oil Shipping Companyn Oil Pioneerin (5666 brt) (67°44′N, 003°52′E)[8], Van Dyck sekä sukellusveneentorjuntatroolari HMS Juniperin. Evakuointiin liittyvien joukkojenkuljetusten jäätyä löytymättä osasto jakautuu kahtia. Taisteluristeilijät purjehtivat kohti pohjoista ja Admiral Hipper hävittäjien tukemana kohti Trondheimia tukemaan Dietlin vuoristojääkäreitä taistelussa.[7]

Scharnhorstin tähystäjä havaitsee 8. kesäkuuta iltapäivällä taivaanrannassa lentotukialus HMS Gloriousin saattajineen. Taisteluristeilijöiden raskaat tykit upottavat lentotukialuksen, joka ei kyennyt lähettämään lentokoneitaan ilmaan. Saattajina toimineet hävittäjät HMS Acasta ja HMS Ardent upotetaan niiden yrittäessä estää lentotukialuksen tuhoamisen.[7]

Operaatio Berlin 22. tammikuuta – 22. maaliskuuta 1941[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Operaatio Berlin

Gneisenau ja Scharnhorst livahtivat 22. tammikuuta 1941 Skagerrakin läpi Atlantille[9] Saksan laivaston komentajan amiraali Erich Raederin käskystä (operaatio Berlin). Alusten tehtävänä oli häiritä liittoutuneiden meriliikennettä sekä vetää peräänsä brittien taisteluyksiköitä, jotta kaapparit muilla alueilla saisivat paremmat toimintamahdollisuudet.[10]

Gneisenau ja Scharnhorst havaitsivat saattueen HX106 8. helmikuuta Newfoundlandin itäpuolella, mutta eivät hyökänneet havaittuaan saattajana olevan taistelulaivan HMS Ramilliesin. Amiraali Lütjens mieluummin vetäytyi kuin riskeerasi aluksensa. Saksalaiset alukset purjehtivat kohti etelää, mutta neljätoista päivää myöhemmin 22. helmikuuta alukset palasivat pohjoiseen kohdaten 24 tuntia aiemmin hajaantuneen saattueen OB283 jäännökset (47.12°N, 040.13°W).[11][12]

Jo edellisenä päivänä oli saksalaisten tiedustelulentokone havainnut alukset. Saattuesta upposivat:

  • J&C Harrisonin Harlesdan 5483 brt – seitsemän kuoli
  • tankkeri Lustrous 6156 brt
  • Hain Steamshipin Trelawney 4689 brt
  • Kantara 3237 brt
  • A.D.Huff 6219 brt[11]

Upotusten jälkeen taisteluristeilijät poistuivat lounaaseen, missä viettivät seuraavat kolme viikkoa aiheuttaen huolta Britannian Amiraliteetissa.[11]

Gneisenau ja Scharnhorst kohtasivat saattueen SL67 350 mailia koilliseen Cap Verdestä, mutta havaittuaan taistelulaiva HMS Malayan sekä hävittäjät HMS Faulknorin ja HMS Foresterin vetäytyivät pois. Saksalaiset ilmoittivat saattueen sijainnin alueella oleville sukellusveneille U-105 (kapteeniluutnantti Schewe) ja U-124 (kapteeniluutnantti Mohr), jotka upottivat 8. maaliskuuta vastaisena yönä saattueesta viisi alusta (Harmodius, Nardana, Hindpool, Tielbank ja Lahore yhteensä 28488 brt). Samanaikaisesti taisteluristeilijät suuntasivat pohjoiseen kohden Halifaxin reittiä.[13][14]

Gneisenau ja Scharnhorst törmäsivät 15. maaliskuuta seitsemään ilman saattajia kulkevaan kauppalaivaan, jotka kuuluivat hajaantuneeseen länteen kulkeneeseen saattueeseen OB295. Seuraavana päivänä kahdeksan muuta kauppalaivaa, jotka kuuluivat Cjilean Reeferiä lukuun ottamatta hajaantuneeseen saattueeseen OB296. Taisteluristeilijät upottivat tai kaappasivat aluksista 16, joista 12 oli brittiläisiä.[15][16]

Saksalaiset taisteluristeilijät palasivat 22. maaliskuuta Brestiin vaurioitta.[17][15]

Operaation aikana saksalaiset pinta-alukset yhteensä upottivat 22 alusta yhteensä 115622 brt. Toiminta-alueella olivat Britannian aluksista taistelulaivat HMS Rodney (saattue HX114), taistelulaiva HMS King George V (saattue HX115) sekä HMS Nelson, risteilijä HMS Nigeria ja kaksi hävittäjää. Gibraltarilta käskettiin HMS Ark Royal ja Force H (HMS Renown, HMS Sheffield sekä 2 hävittäjää) 8. maaliskuuta Kanariansaarten vesille etsimään saksalaisia taisteluristeilijöitä ja suojaamaan Yhdysvalloista tulevia saattueita.[18]

Operaatio Cerberus 11.–12. helmikuuta 1942[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Operaatio Cerberus
RAF:n ilmakuva Kielistä. Kuvassa Scharnhorst telakalla 1942

Taisteluristeilijät Gneisenau ja Scharnhorst sekä risteilijä Prinz Eugen lähtevät merelle 11. helmikuuta kello 23.00 Brestistä. Alusten suojana on 5. Hävittäjälaivueen kuusi hävittäjää ja Le Havresta saapuneet 2. Torpedovenelaivueen viisi torpedovenettä sekä Dunkerquesta saapuneet 3. Torpedovenelaivueen neljä torpedovenettä. Myöhemmin saattueeseen liittyy vielä 5. Torpedovenelaivueen viisi venettä. Lisäksi alusten suojana oli runsaasti pienempiä aluksia kuten miinanraivaajia ja E-veneitä. Alusten ilmasuojana oli 250 yksi- ja kaksimoottorista hävittäjää.[19]

Alukset ennättivät ohittaa Seinen suun ennen kuin englantilaiset havaitsivat jotain tapahtuvan. Vasta kello 11.00 alukset havaitaan, mutta lentäjän tiedustelutietoja ei uskota. Englannin amiraaliteetti sai vahvistetun tiedon läpimurrosta vasta kello 12.25 toisen tiedustelulennon jälkeen.[20] Doverin kapeikon oheitettuaan saksalaiset havaitsevat kello 13.16 suuliekkejä rannikkopatterien avatessa tulen.[21]

Englantilaisten ilmahyökkäykset eivät vaurioita suojattavia raskaita yksiköitä. Samoin käy laivaston hävittäjien yrittäessä hyökkäystä. Tuloksena ainoastaan hävittäjän HMS Worcesterin vakava vaurioituminen ja muiden lievä.[22]

Gneisenau ajaa miinaan Texelin pohjoispuolella kärsien vain lieviä vaurioita. Alus kiinnittyy 12. helmikuuta noin kello 21.00 Elben suulle yhdessä Prinz Eugenin kanssa.[23]

Loppu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gneisenau siirretään 14. helmikuuta Kieliin Deutsche Werken uivalle telakalle korjattavaksi. Alus saa 27. helmikuuta ilmapommituksessa osuman, joka aiheuttaa suurta tuhoa aluksella. Aluksella päätettiin tehdä korjausten yhteydessä muutostöitä ja se siirrettiin Gotenhafeniin muutostöitä varten.[24]

Toinen valkovenäläinen rintama aloittaa 7. maaliskuuta 1945 hyökkäyksensä Marienwerderin läheltä. Samana päivänä materiaaleista riisuttu Gneisenaun hylky siirrettiin Gotenhafenin sataman suulle sulkulaivaksi ja upotettiin paikalleen.[25] Aluksen runko nostettiin 12. syyskuuta 1951 ja romutettiin.[26]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Gneisenau (1936).
  • Nauroth Holger (suom. Hannu Väisänen): Taisteluristeilijät Scharnhorst & Gneisenau. Hämeenlinna: Koala-Kustannus, 2006. ISBN 952-5186-71-7.
  • Whitley M J: Battleships of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1998. ISBN 1-85409-386-X. (englanniksi)
  • Cajus Bekker: Kirottu meri. Gummerus, 1973. ISBN 951-20-0239-6. (englanniksi)
  • Slader John: The Red Duster at War – A History of the Merchant Navy During the Second World War. Bristol: William Kimber, 1988. ISBN 0-7183-0679-1. (englanniksi)
  • Adolf Galland: Ensimmäiset ja viimeiset. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1956. (suomeksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Nauroth s. 40
  2. Slader s. 29
  3. Nauroth s. 40–41
  4. Nauroth s. 41
  5. Nauroth s. 62
  6. Nauroth s. 63
  7. a b c d Nauroth s. 64
  8. Slader s. 48
  9. Slader s. 105
  10. Nauroth s. 90
  11. a b c Slader s. 116
  12. Nauroth s. 91
  13. Nauroth s. 91–92
  14. Slader s.118–119
  15. a b Nauroth s. 92
  16. Slader s.119
  17. Slader s.118
  18. Nauroth s. 90–92
  19. Nauroth s. 119
  20. Galland: s. 186–190
  21. Nauroth s. 120
  22. Nauroth s. 120–121
  23. Nauroth s. 121
  24. Nauroth s. 122
  25. Nauroth s. 186
  26. Nauroth s. 187