HMS Glorious

Wikipedia
Ohjattu sivulta HMS Glorious (77)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo ensimmäisen maailmansodan risteilijästä ja siitä muutetusta toisen maailmansodan lentotukialuksesta. HMS Glorious oli myös Britannian Kuninkaallisen laivaston 74-tykkinen kolmannen luokan alus.
HMS Glorious
HMS Glorious
HMS Glorious
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Harland and Wolff, Belfast
Kölinlasku 1. toukokuuta 1915
Laskettu vesille 20. huhtikuuta 1916
Palveluskäyttöön tammikuu 1917
Palveluskäytöstä Scharnhorst ja Gneisenau upottivat 8. kesäkuuta 1940
Tekniset tiedot
Uppouma 22 360 t (taisteluristeilijä)
26 518 t (tukialus)
Pituus 239,7 m
Leveys 24,8 m
Syväys 7,6 m
Koneteho 91 195 shp (67 MW)
Nopeus 31,4 solmua
Miehistöä 829 (taisteluristeilijä)
1 200 (lentotukialus)
Aseistus taisteluristeilijä:
2 lentokonetta
4 × BL 15" kaksoistykkitorneissa
18 × BL 4" Mk IX
-tykkiä
2 × 3" ilmatorjuntatykkiä
14 × 21" torpedoputkea
lentotukialus:
48 lentokonetta
16 × 4,7" tykkiä
24 × 2-paunaista QF-tykkiä
14 × .50" konekivääriä

HMS Glorious oli alun perin Courageous-luokan raskaasti aseistettu kevyt risteilijä, joka valmistui tammikuussa 1917 taisteluristeilijäksi, mutta 1920 ja 1930-lukujen vaihteessa alus muutettiin lentotukialukseksi kuten sisaraluksensakin.

Rakentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Glorious (1917)

Glorious ja sen sisaralukset Courageous sekä Furious suunniteltiin amiraali Fisherin suunnitelmien pohjalta iskuihin Saksan Itämeren satamiin. Tämän vuoksi ne oli rakennettu normaalia pienemmiksi syväykseltään, jotta ne pystyisivät kulkemaan matalasta Ison-Beltin salmesta.

Glorious rakennettiin Harland and Wolffin telakalla Belfastissa. Suunnittelun pohjana käytettiin keveitä risteilijöitä, mutta sen aseistukseksi määritettiin taisteluristeiijän aseistus ja siten aluksia usein kutsutaankin keveiksi taisteluristeilijöiksi. Sen köli laskettiin 1. toukokuuta 1915 ja alus otettiin laivaston käyttöön tammikuussa 1917.

Ensimmäinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Glorious ennen muutostöitä 1918

Glorious otettiin käyttöön tammikuussa 1917 ja liitettiin Suuren laivaston 3. kevyeen risteilijäviirikköön lippulaivaksi. Myöhemmin alus siirrettiin yhdessä sisaraluksensa Courageousin kanssa 1. kevyeen risteilijäviirikköön. Glorious taisteli yhdessä HMS Repulsen ja sisaraluksensa Courageousin kanssa Helgolandin taistelussa 17. marraskuuta, missä se käytti 57 15 tuuman kranaattia.[1]

Alukselle asennettiin 1918 lentokoneiden lähtöalusta kummankin 15 tuuman tykkitornin päälle sekä muut tarvittavat tilat kahden lentokoneen kuljettamiseen. Alus oli vastaanottamassa antautuvaa Saksan laivastoa 21. marraskuuta 1918.

Sotien välinen aika ja muutostyöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Glorious pian lentotukialukseksi muuntamisensa jälkeen

Glorious siirrettiin sodan päätyttyä 1919 tykistökouluksi Devonportiin ja myöhemmin reservin lippulaivaksi.

Washingtonin laivastosopimuksen mukaan Glorious laskettiin taisteluristeilijäksi ja siten siitä tuli ylimääräinen. Toisaalta aseistuksen ja panssarointinsa puolesta se oli sopimaton risteilijäksi, joten Amiraliteetti päätti muuttaa sen lentotukialukseksi helmikuussa 1924. Aluksen laaja runko ja suuri nopeus tekivätkin siitä lähes parhaan mahdollisen lentotukialusehdokkaan.[1]

Gloriousin muuttaminen aloitettiin Rosythin telakalla vuonna 1924, mutta telakan lopetettua toimintansa 1929 alus siirrettiin Devonportiin viimeisteltäväksi. Alus luovutettiin muutettuna laivaston käyttöön 10. maaliskuuta 1930. Muutostöiden aikana alukselle rakennettiin kaksi lentokantta. Toinen, niin kutsuttu päälentokansi, sijaitsi aluksen perässä ja keulassa oli pienempi lentoonlähtökansi. Vuosina 1935 ja 1936 tehdyn muutostyön aikana etummainen lentokansi muutettiin tykkikanneksi ja sinne sijoitettiin ilmatorjuntatykkejä ja pääkannelle sijoitettiin kaksi katapulttia.

Lisäksi Gloriousille rakennettiin kaksikerroksinen lentokonesuoja, jonka pituus oli 168 metriä ja kummankin kerroksen korkeus 7,3 metriä. Aluksella kyettiin kuljettamaan maksimissaan 40 lentokonetta. Aluksella oli alun perin kuusitoista Fairey Flycatcher, kuusitoista Fairey IIIF -tulenjohto- ja tiedustelukonetta No 441 Flight ja kuusitoista Blackburn Ripon -torpedopommittajaa No460 Flight.selvennä Koneet vaihdettiin muutamaan otteeseen ja upotessaan aluksen koneina olivat Fairey Swordfishit sekä Gloster Gladiatorit.

Glorious liitettiin koeajojen jälkeen osaksi Välimeren laivastoa. Se törmäsi ranskalaisen linjalaiva Floridan kanssa 1. huhtikuuta 1931 60 merimailia Gibraltairilta. Ranskalaisalus sai pahan vuodon ja sen matkustajat pelastettiin tukialukseen. Matkustajien siirron jälkeen Glorious hinasi vaurioituneen aluksen Malagaan. Onnettomuudessa kuoli yli 30 henkeä, joista yksi Gloriousilla.

Toinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan syttyessä Glorious palveli Välimeren laivastossa. Alus siirrettiin Suezin kanavan kautta Intian valtamerelle lokakuussa 1939 ottamaan osaa saksalaisen Admiral Graf Speen metsästykseen.

Norjan operaatiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Taistelu Norjasta
Viimeinen kuva aluksesta

Taistelun Norjasta alkaessa huhtikuussa 1940 Glorious kutsuttiin Britannian kotivesille. Alus saapui yhdessä Ark Royalin kanssa Englantiin 23. huhtikuuta ja seuraavana päivänä Glorious lähti kohti Norjan vesiä. Aluksen Blackburn Skua ja Gloster Gladiator koneet tukivat liittoutuneiden maavoimia hyökkäämällä saksalaisten joukkojen asemiin. Alus lähti paluumatkalle Englantiin 27. huhtikuuta huollettavaksi ja palasi Norjaan 1. toukokuuta jatkamaan maavoimien tukemista. Palattuaan alus siirsi osan Gloster Gladiator koneistaan toimimaan järven jäälle tehdyltä kentältä, mutta saksalaiset tuhosivat koneet melko pian.

Glorious toimitti 28. toukokuuta Hawker Hurricane laivueen Bardufossin kentälle. Laivueen tehtävänä oli suojata joukkojen evakuointia. Tämä matka jouduttiin tekemään ilman tavanomaista hävittäjäsaattuetta, koska hävittäjiä ei ollut saatavilla. Gloriousin omat lentokoneet suojasivat myös evakuointia 2. kesäkuuta ja alus otti osaa 5. kesäkuuta alkaneeseen liittoutuneiden joukkojen evakuointiin Norjasta (operaatio Alphabet).

Glorious otti kannelleen 8. kesäkuuta vastaisena yönä Royal Air Forcen 46. laivueen kymmenen Gloster Gladiator hävittäjää sekä 263. laivueen kahdeksan Hawker Hurricanea. Tämä oli ensimmäinen kerta kun laskeutumiskoukuttomat lentokoneet laskeutuivat aluksen kannelle. Koneet pyrittiin ennemmin evakuoimaan kuin tuhoamaan maassa ennen miehistöjen evakuoimista.

Glorious lähti kohti Scapa Flow'ta osana saattuetta, mutta jo muutaman tunnin purjehduksen jälkeen aluksen kapteeni Guy D'Oyly-Hughes pyysi lupaa mennä edeltä käyttäen aluksen suurempaa nopeutta hyväkseen. Alukselle annettiin lupa ja sen saattueeksi lähtivät hävittäjät Acasta ja Ardent.

Glorious saattajineen joutui 8. kesäkuuta Norjan merellä Saksan laivaston taisteluristeilijöiden Gneisenaun ja Scharnhorstin yllättämäksi. Glorious saattajineen upposi kahdessa tunnissa noin 315 kilometriä Halstadista länteen. Aluksen kannella olleista hukkui noin 1519 miestä ja pelastui ainoastaan 45. Acastan miehistöstä pelastui vain yksi mies norjalaiseen höyrylaivaan Borgundiin, joka oli aiemmin pelastanut 38 Gloriousin miestä pelastusveneestä. Borgundin pelastamat merimiehet laskettiin maihin Fär-saarille 14. kesäkuuta.

Taistelussa Scharnhorst vaurioitui pahoin saatuaan osuman Acastan laukaisemasta torpedosta ja saksalaiset hakeutuivat Trondheimin satamaan tutkimaan saamiaan vaurioita.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta HMS Glorious.
  • Coward B R: Battleships & Battlecruisers of the Royal Navy since 1861. Runnymede, Englanti: Ian Allan Ltd, 1986. ISBN 0-7110-1573-2.
  • Chesneau Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present - an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9.
  • Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906-1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
  • Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Coward s. 93

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]