Scapa Flow
Wikipedia
Scapa Flow on vesialue Skotlannissa, Orkneysaarten keskellä. Se on laaja, pohjois-eteläsuunnassa 15 mailia pitkä ja itä-länsisuunnassa 8 mailia leveä, paikka paikoin yli 90 metriä syvä merialue, jota rajoittavat Orkney-saarten pääsaari Pomona pohjoisessa, South Ronandsay idässä ja Hoy lännessä. Näiden saarten välissä on joukko pienempiä. Varsinainen sisääntuloväylä aukeaa etelän puolelta Pentland Firthiin, joka erottaa Orkneyt ja Skotlannin mantereen. Saarten väliset kapeikot ovat karikkoisia ja äärimmäisen vaikeakulkuisia, joten sota-aikana niiden sulkeminen miinoilla, upotushylyillä ja verkoilla oli äärimmäisen yksinkertaista ja varmaa. Saarilla on muutama asutuskeskus, suurimmat ovat Kirkwall ja Stromness.
[muokkaa] Historia
Aluetta on käytetty laivastotukikohtana viikinkien ajoista asti. Ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa se oli Ison-Britannian laivaston tärkein tukikohta, koska sijaintinsa johdosta se oli portinvartijan asemassa Atlantille pääsyyn nähden.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen 74 Saksan keisarillisen laivaston alusta internoitiin Scapa Flow'hun odottamaan rauhansopimuksen allekirjoittamista. 21. kesäkuuta 1919 amiraali Ludwig von Reuter määräsi laivat upotettaviksi, jotteivät ne jäisi brittien käsiin. 51 laivaa upposi ja toimenpiteessä kuolleet yhdeksän merimiestä olivat sodan viimeiset uhrit.
[muokkaa] Alueella olevia hylkyjä
Saksalaisten alusten hylyistä korjattiin suurin osa eli 43 hylkyä pois vuosina 1922–1946, mutta yhteensä kymmenen erikokoista alusta sai jäädä hylyiksi. Niistä kolme eli Markgraf, König ja Kronprinz Wilhelm ovat 26 000 tonnin Dreadnought-luokan taisteluristeilijöitä ja Brummer, Dresden, Karlsruhe ja Köln taas kevyitä 5 000 tonnin risteilijöitä. Lisäksi syrjemmällä on kolme torpedohävittäjää: S-36, S-54 ja V-83.
14. lokakuuta 1939 saksalainen sukellusvene U-47, päällikkönään Günther Prien, teki uhkarohkean teon ajamalla pinta-ajossa brittien nenän alta tukikohtaan ja torpedoimalla taistelulaiva HMS Royal Oakin. Sukellusvene selvisi vielä ehjin nahoin takaisin kotiin.
Royal Oak makaa suhteellisen matalassa vedessä miltei oikeassa asennossa. Sen ylärakenteisiin on alle kymmenen metriä ja ne voi nähdä kirkkaan veden läpi pinnalta käsin. Alus on ja pysyy sukelluskiellossa. Siihen on kytketty poiju, jossa palaa ikuinen tuli, ja kerran vuodessa Royal Navyn omat sukeltajat käyvät vaihtamassa aluksen mastoon uuden White Ensign -sotalipun. Alus on samassa asemassa kuin Pearl Harborin satamassa uponnut taistelulaiva USS Arizona, jonka päälle on rakennettu muistomerkki lipputankoineen. Kuten Arizonankin, myös Royal Oakin säiliöistä nousee silloin tällöin iso kupla mustaa polttoöljyä.
.jpg)
|
|
Koordinaatit:
