Admiral Graf Spee

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Admiral Graf Spee
Uppoava Admiral Graf Spee
Ura
Rakentaja: Reichsmarinewerft, Wilhelmshaven
Valmistus aloitettu: 1. lokakuuta 1932
Laskettu vesille: 30. kesäkuuta 1934
Astui palvelukseen: 6. tammikuuta 1936
Kohtalo: Oma miehistö upotti La Plata -joen suulla käydyn taistelun jälkeen
Tekniset tiedot:
Uppouma: 12 100 t tyhjänä
16 200 t täynnä
Pituus: 186 metriä
Leveys: 21,6 metriä
Syväys: 7,4 metriä
Työntövoima: 52 050 hevosvoimaa (40 MW)
Nopeus: 28.5 solmua (53 km/h)
Miehistöä: 1 150
Panssari: •108 mm vesirajassa

•51–140 mm tykkitorneissa

•38–76 mm kannessa

•51–127 mm ohjaustornissa

Aseistus: •6 × 279 mm (3×2)

•8 × 150 mm (1×8)

•6 × 104 mm IT

•8 × 37 mm IT

•10 × 20 mm IT

•8 × 533 mm torpedoputkea

Lentokoneet: •2 × Arado 196

•1 × katapultti

Admiral Graf Spee oli saksalainen Deutschland-luokan taskutaistelulaiva, joka valmistui 6. tammikuuta 1936 ja upposi 17. joulukuuta 1939 oman miehistönsä upottamana Montevideon sataman edustalla.

Admiral Graf Spee on yksi kuuluisimmista saksalaisista sota-aluksista Bismarckin ohella. Se oli nimetty Maximilian von Speen mukaan ja oli toinen saksalainen alus, joka oli saanut tuon nimen (ensimmäinen oli valmistumaton ensimmäisen maailmansodan aikainen taisteluristeilijä SMS Graf Spee).

Admiral Graf Spee oli ensimmäinen alus maailmassa, joka oli varustettu etäisyydenmittaustutkalla. Ylin osa siitä on nähtävissä nykyään Montevideon satamassa. Kuvassa voi ko. osan havaita ylimpänä aluksen keskitornissa.

Ennen sotaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Välittömästi Admiral Graf Speen valmistuttua alkoi miehistön kouluttaminen. Koulutus, testaus ja koeammunnat kestivät toukokuuhun asti, jolloin laiva liittyi Saksan laivaston lippulaivaksi. Admiral Graf Spee oli huollossa Deutsche Werken telakalla 9. lokakuuta 1936 – 11. helmikuuta 1937, minkä jälkeen alus toukokuussa edusti Saksaa Coronation Spithead Review näyttelyssä.[1]

Admiral Graf Spee operoi Espanjan sisällissodassa viidesti muun muassa 27. kesäkuuta – 7. elokuuta 1937 ja 7.–18.helmikuuta 1938. Vuonna 1938 alus edusti Saksaa Kielin laivastonäyttelyssä ja teki laivastovierailuja Norjaan ja Ruotsiin. Alus oli myös saattamassa Legion Condoria 1939 Espanjan sisällissodasta takaisin Saksaan.[1]

Toinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Admiral Graf Spee purjehti 22. elokuuta 1939 Wilhelmshavenista Etelä-Atlantille, jonne se jäi odottamaan toimintaohjeita. Aluksen tukilaiva Altmark oli lähtenyt jo 5. elokuuta kohti Yhdysvaltoja, josta sen oli tarkoitus ostaa polttoöljyä alusten polttoaineeksi.[2] 26. syyskuuta alus sai käskyn upottaa liittoutuneiden kauppalaivoja. Se upotti 30. syyskuuta ensimmäisen aluksen Brasilian rannikolla (09.05°S, 034.05°W), liverpoolilaisen Booth Steamship Companyn rahtialuksen Clementin (5051 brt).[3]

5. lokakuuta Graf Spee valtasi brittiläisen rahtilaiva Newton Beachin ja otti sen miehistön vangiksi. Myöhemmin se upotti vielä kolme brittien alusta (Ashlea, Huntsman ja Trevanion 19°14′S, 004°02′E) ennen siirtymistään Intian valtamerelle.[4]

Intian valtamerellä Graf Spee upotti marraskuun aikana ainoastaan yhden aluksen, joten laivan kapteeni kommodori Hans Langsdorff päätti palata Atlantille. 6. joulukuuta Admiral Graf Spee sai tarvikkeita saksalaiselta kaapparilaiva Altmarkilta ja samalla siirrettiin 167 vangittua brittimerimiestä tukilaivaan. Admiral Graf Speen upottamia aluksia:

Tuhoutuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

13. joulukuuta alus kohtasi Kuninkaallisen laivaston risteilijät HMS Ajax, HMS Exeter ja HMS Achilles La Plata -joen suulla. Toisen maailmansodan ensimmäisessä meritaistelussa Admiral Graf Spee vaurioitti pahoin yhtä brittien risteilijöistä, mutta kärsi itsekin vaurioita ja menetti 36 miestä kaatuneina ja 59 haavoittuneina. Brittien vetäydyttyä taistelusta Admiral Graf Spee suuntasi Montevideoon Uruguayn pääkaupunkiin korjattavaksi. Langsdorffille annettiin vain kolme vuorokautta aikaa korjata alus, joten hän päätti upottaa laivansa, sillä aika ei olisi riittänyt korjauksiin, jotka hän arveli pakollisiksi, jos olisi haluttu laivan pääsevän takaisin Saksaan. Sataman ulkopuolella odotti aluksi kaksi, myöhemmin kolme, englantilaista risteilijää. Saksalaiset saatiin kuitenkin uskomaan, että siellä oli lisäksi taistelulaiva ja lentotukialus. Admiral Graf Spee räjäytettiin sataman edustalle 17. joulukuuta ja Hans Langsdorff teki itsemurhan 20. joulukuuta.

Mielenkiintoisena lisänä aluksen historialle on että Uruguay on suunnitellut koko hylyn nostamista museoitavaksi. Useita osia aluksesta on jo nostettu meren pohjasta joskin pahasti ruostuneina. Millä aikataululla nosto tapahtuisi ja mistä rahoitus saataisiin on kynnyskysymys operaatiolle.

Admiral Graf Speen matkoja 1939.
Admiral Graf Spee vuonna 1936.


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bekker, Cajus: Kirottu meri – Saksan laivasto toisessa maailmansodassa. Suom. Honkasalo, Juhani. K. J. Gummerus osakeyhtiö, 1973. ISBN 951-20-0239-6.
  • Powell, Michael: Graf Spee. Suom. ?. Tammi, 1957.
  • Whitley, M. J.: Battleships of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1998. ISBN 1-85409-386-X. (englanniksi)
  • Slader, John: The Red Duster at War – A History of the Merchant Navy During the Second World War. Bristol: William Kimber, 1988. ISBN 0-7183-0679-1. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Whitley s. 72
  2. Slader s. 19
  3. Slader s. 25
  4. Slader s. 26
  5. Slader s. 31–32

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]