HMS Vindictive (1918)
| HMS Vindictive | |
|---|---|
 HMS Vindictive |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Harland and Wolff, Belfast |
| Kölinlasku | 26. kesäkuuta 1916 |
| Laskettu vesille | 17. tammikuuta 1918 |
| Palveluskäyttöön | 1. lokakuuta 1918 |
| Loppuvaihe | romutettu 1946 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
9 394 t (tyhjä) 11 500 t (kuormattu) |
| Pituus | 172 m |
| Leveys | 17 m |
| Syväys | 5,3 m |
| Koneteho | 60 000 hp |
| Nopeus | 29,5 solmua |
| Miehistöä | 700 |
| Aseistus | |
| Aseistus | 12 lentokonetta |
HMS Vindictive oli Britannian kuninkaallisen laivaston vuonna 1918 valmistunut Hawkins-luokan raskaasta risteilijästä HMS Cavendishistä muutettu lentotukialus. Alukselle tehtiin sen uran aikana useampia muutoksia ja siten sen ura oli melko vaihteleva ennen lopullista romuttamista 1946.
Valmistus ja muutostyöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Hawkins-luokka (risteilijä)
Alus oli viides ja viimeinen Hawkins-luokan risteilijöistä. Alus tilattiin huhtikuussa 1916 Harland and Wolffilta Belfastista, missä köli laskettiin 26. kesäkuuta 1916. Alus laskettiin vesille 17. tammikuuta 1918 ja otettiin palvelukseen 1. lokakuuta. Aluksen nimi oli kunnianosoitus Elisabet I:n aikaiselle merenkulkijalle Thomas Cavendishille. Alus nimettiin kesäkuussa HMS Vindictiveksi, koska Arrogant-luokan risteilijällä käytössä ollut nimi haluttiin ottaa uudelleen käyttöön.[1]
HMS Furiousin koeajoista saadut kokemukset 1917 aiheuttivat sen, että Amiraliteetti määräsi Cavendishin muutettavaksi lentotukialukseksi. Alukselle suunniteltiin rakennettavaksi etuosaan lentokonesuoja kuudelle koneelle, jotka voitiin siirtää nosturilla kannella olevasta luukusta lentoonlähtöalustalle. Samalla risteilijään suunniteltua aseistusta kevennettiin neljään 7,5 tuuman tykkiin.[2]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vindictiven koeajot saatiin päätökseen 21. syyskuuta 1918 ja alus saavutti niiden aikana 29,12 solmun (63600 hp) nopeuden. Alus varustettiin Scapa Flowssa. Alus aloitti palveluksensa Forthin vuonossa vain muutamaa päivää ennen aselevon astumista voimaan. Ensimmäinen ja viimeinen laskeutuminen alukselle tehtiin marraskuussa.
Itämerellä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Heinäkuussa 1919 alus liitettiin Itämerelle lähetettyyn brittiläiseen laivasto-osastoon. Aluksella oli kaksitoista lentokonetta ja sen tehtävänä oli tukea Venäjän valkoisten joukkojen sotatoimia sekä itsenäisiä Baltian valtioita. Alus ajoi karille 15 solmun nopeudella 6. heinäkuuta Tallinnan edustan matalikolla. Toista viikkoa myöhemmin alus irrotettiin matalikolta hinaajan ja kahden risteilijän avustuksella. Vindictiveltä lähteneet kahdeksan lentokonetta pommittivat ja rynnäköivät 17.–18. elokuuta Kronstadtin tykki- ja valonheitinasemia vastaan. Hyökkäys mahdollisti kuninkaallisen laivaston keveiden moottoritorpedoveneiden hyökkäämisen satama-alueelle. Hyökkäyksessä vaurioitui Venäjän laivaston taistelulaiva Andrei Pervozvannyi. Lisäksi taistelulaiva Petropavlovsk sekä sukellusveneiden emälaiva Pamjat Azova upposivat.[3]
Joulukuuhun Vindictive oli Itämerellä vesilentokoneiden ja moottoritorpedoveneiden emälaivana. Alus siirrettiin reserviin 24. joulukuuta ja huoltoon Portsmouthiin, missä telakalla korjattiin aluksen karille ajossa saamat vauriot. Lisäksi Amiraliteetti oli päättänyt luopua aluksista, joissa oli erilliset nousu- ja laskeutumisalustat ja pitäytyä täyskantisissa tukialuksissa. Tämän vuoksi Vindictive päätettiin palauttaa myöhemmin risteilijäksi.
Paluu risteilijäksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lentokannet poistettiin 1924 ja Vindictive palautettiin risteilijäksi. Alus palasi palvelukseen 27. tammikuuta 1925 koeajoja varten. Alus kuitenkin poikkesi muista Hawkins-luokan aluksista suuren neljän lentokoneen hangaarin, lentokoneiden siirtoon tarvittavan nosturin ja yhden 7,5 tuuman tykin puuttumisen vuoksi.[4]
Aluksesta tuli syksyllä 1925 ensimmäinen katapultilla varustettu Kuninkaallisen laivaston risteilijä, kun katapultti asennettiin B-tykin paikalle. Ensimmäinen lentoonlähtö katapultilta tehtiin 31. lokakuuta.[4]
Alus määrättiin palvelukseen 16. huhtikuuta Kiinan laivastoasemalle, jonne se saapui 22. helmikuuta 1926 purjehdittuaan Välimeren ja Suezin kanavan kautta. Alus siirrettiin Atlantin laivastoon elokuussa 1928. Alus suoritti Itämeren purjehduksen kesällä 1929, minkä aikana se kävi muun muassa Helsingissä 25.-30. kesäkuuta.
Aluksen ollessa Chathamissa telakalla 23. heinäkuuta 1929 aluksella tapahtui putkiräjähdys, jossa kuoli yksi mies. Alus siirrettiin reserviin 30. joulukuuta 1929, jolloin katapultti poistettiin. Vuosien 1930 ja 1933 välillä alus otettiin uudelleen palvelukseen neljästi kuljettamaan joukkoja Hong Kongiin. Kukin matkoista kesti kuusi kuukautta, minkä jälkeen alus palasi reserviin.
Koululaiva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vindictive muutettiin 1936–1937 kadettien koululaivaksi. Telakalla aluksesta poistettiin kaksi moottoreista sekä taempi savupiippu. Lisäksi rakennettiin majoitustilat sekä koulutustilat 200 hengelle. Lentokonenosturi säilytettiin ja aseista jätettiin ainoastaan kaksi 4,7 tuuman tykkiä. Tässä muodossa aluksen uppouma oli 9 100 tonnia ja enimmäisnopeus 24 solmua.[4]
Laivaston korjausalus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kesästä 1939 maaliskuuhun 1940 alus koki seuraavan muutoksen laivaston korjausalukseksi. Tähän päätökseen olivat johtaneet lentokonenosturi sekä suurehkot majoitus- ja opetustilat, jotka oli helposti muunnettavissa työpajoiksi. Alukseen asennettiin kuusi 4 tuuman ilmatorjuntatykkiä. Näin muutettuna aluksen uppouma kasvoi 10 060 tonniin (12 250 tonnia täysin kuormattuna).[4] Alus oli Norjan sotaretken aikana Kotilaivastossa ja siirrettiin heinäkuussa 1942 Freetowniin palvelemaan Etelä-Atlantilla joulukuuhun saakka, jolloin alus siirrettiin Mers-el-Kebiriin tukemaan Välimeren laivastoa vuoteen 1944.
Hävittäjien emälaiva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vindictive koki 1944 Maltalla viimeisen muutoksensa. Alus saapui Maltalle 15. lokakuuta 1944 ja joulukuusta alkaen se oli Kotilaivaston hävittäjälaivueita Scapa Flowssa. Alus siirrettiin reserviin kesäkuussa 1945 ja romutettiin Blythissä helmikuussa 1946.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Whitley, M. J.: Cruisers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1996. ISBN 1-86019-874-0. (englanniksi)
- Chesneau, Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present – an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9. (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
- Taylor, H. A.: Fairey Aircraft since 1915. Lontoo, Englanti: Naval Institute Press, 1974. ISBN 0-87021-208-7. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
|
Edeltäjä: Courageous-luokka |
Royal Navyn Lentotukialukset | Seuraaja: HMS Eagle |
|
HMS Effingham – HMS Frobisher – HMS Hawkins – HMS Raleigh – HMS Vindictive |
| Edeltäjä: Danae-luokka – Seuraaja: Emerald-luokka |