HMS Rodney (29)
| HMS Rodney | |
|---|---|
 HMS Rodney 1940 |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Cammell Laird, Birkenhead |
| Kölinlasku | 28. joulukuuta 1922 |
| Laskettu vesille | 17. joulukuuta 1925 |
| Palveluskäyttöön | 10. marraskuuta 1927 |
| Poistui palveluskäytöstä | 1946 |
| Loppuvaihe | romutettu 1947 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
36 000 t (standardi) 41 250 t (kuormattu) |
| Pituus | 220 m |
| Leveys | 32 m |
| Syväys | 10 m |
| Koneteho | 45 000 shp (34 MW) |
| Nopeus | 23,8 solmua |
| Miehistöä | 1 640 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
9 × BL 16" (406 mm) Mk I -tykkiä 12 × 6" (152 mm) Mk XXII -tykkiä 8 × 4,7" (119 mm) Mk VIII -ilmatorjuntatykkiä 48 × QF 2 naulan ilmatorjuntatykkiä 20 × Oerlikon 20 mm -ilmatorjuntatykkiä 2 lentokonetta |
HMS Rodney (viirinumero 29) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Nelson-luokan taistelulaiva.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Nelson-luokka (taistelulaiva)
Alus tilattiin Birkenheadistä Cammell Lairdilta, missä köli laskettiin 28. joulukuuta 1922. Alus laskettiin vesille 17. joulukuuta 1925 ja otettiin palvelukseen 10. marraskuuta 1927.
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Palvelukseen otettaessa alus liitettiin Atlantin laivaston 2. taistelulaivaviirikköön. Alus ei kuitenkaan liittynyt viirikköön ennen kuin kolme kuukautta myöhemmin pitkittyneiden koeajojen vuoksi. Alus kuljetti 1930 parlamentin edustajaryhmän Islantiin Islannin parlamentin Althingin 1000-vuotisjuhliin. Aluksen miehistö osallistui 1931 Invergordonin mellakkaan. Syyskuusta marraskuuhun 1938 alus oli huollettavana Portsmouthissa.[1]
Toisen maailmansodan alettua alus osallistui marraskuussa 1940 Saksan laivaston taisteluristeilijöiden Scharnhorstin ja Gneisenaun etsimiseen, näiden upotettua aseistetun kauppalaivan HMS Rawalpindin. Operaatiosta vapauduttuaan alus kuitenkin joutui ohjausjärjestelmässä havaitun vian vuoksi telakalle.[1]
Palvelukseen palatessaan alus vapautti HMS Warspiten Kotilaivaston lippulaivan tehtävästä. Rodney oli Kotilaivaston lippulaivana Norjan taisteluiden aikana. Lähellä Bergeniä alukseen osui 9. huhtikuuta 1940 500 kilon lentopommi, joka läpäisi kannen, mutta ei räjähtänyt. Alus siirrettiin 13. syyskuuta 1940 Scapa Flowsta Rosythiin mahdollisen saksalaisten maihinnousun torjumiseksi. Vuoden lopun alus suojasi Pohjois-Atlantilla Halifaxin ja Englannin välisiä saattueita.[1]
HMS Jervis Bayn upottua marraskuussa Rodney lähetettiin Islannin ja Färsaarten väliin valvomaan merenkulkua. Tammikuussa 1941 alus yritti tuloksetta tavoittaa Islannin eteläpuolelta Saksan laivaston taisteluristeilijät Scharnhorstin ja Gneisenaun. Atlantilla saattuetta HX114 suojatessaan alus kohtasi 16. maaliskuuta taisteluristeilijät, mutta taistelua ei syntynyt saksalaisten väistäessä.[1]
Taistelulaiva Bismarckin metsästys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toukokuussa 1941 amiraali Frederick Dalrymple-Hamiltonin komennossa ollut Rodney sekä kaksi hävittäjää olivat saattamassa joukkojenkuljetusalus RMS Britannicia, joka kuljetti pakolaisia Britteinsaarilta Kanadaan ja paluumatkalla oli tarkoitus kuljettaa sotilaita Kanadasta Britteinsaarille. Mutta 24. toukokuuta alus kutsuttiin taisteluristeilijä HMS Hoodin tuhouduttua osallistumaan taistelulaiva Bismarckin etsimiseen. Alus liittyi 26. toukokuuta amiraali Sir John Toveyn lippulaivan HMS King George V:n ympärille muodostettuun laivasto-osastoon. Amiraali Tovey kuitenkin lähetti hävittäjät Englantiin niiden vähäisen polttoaineen vuoksi. Seuraavana päivänä osasto tavoitti Bismarckin.[1]
Amiraali Toveyn laivasto, jossa olivat taistelulaivat King George V ja Rodney ja risteilijät HMS Norfolk ja HMS Dorsetshire sekä näiden saattajina toimivat hävittäjät, tavoitti varhain aamulla 27. toukokuuta Bismarckin, jonka ohjausjärjestelmä oli edellisenä päivänä osuneen torpedon vaurioittama. Kun Bismarckin pääaseet oli saatu käyttökelvottomiksi siirtyi Rodney lähemmäs, jotta kranaattien lentorata olisi suora ja tulenjohtajat voisivat seurata ammusten lentoratoja. Taistelun lopulla Rodney sai käskyn lähteä Englantiin vähäisen polttoaineen vuoksi, mutta ei ennen kuin oli laukaissut torpedonsa kohti Bismarckia. Taistelussa Rodney ampui 375 laukausta 16 tuuman pääaseillaan, mistä ainakin 40 osui Bismarckiin. Alus käytti myös runsaasti 6 tuuman apuaseidensa kranaatteja. Alukseen ei taistelussa osuttu, mutta sen omien tykkien aiheuttamat painevauriot olivat merkittäviä.[1]
Välimerellä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus siirrettiin propulsiojärjestelmän huoltoon Bostoniin Yhdysvaltain laivaston telakalle, mistä alus poistui elokuussa. Syyskuusta alkaen alus kuului Gibraltarille sijoitettuun Force H:n. Alus osallistui Välimeren saattueiden suojaamiseen, joista ensimmäinen oli 24.-30. syyskuuta operaatio Halberd. Aluksesta tehtiin Force H:n lippulaiva torpedon osuttua HMS Nelsoniin. HMS Malaya vapautti marraskuussa tehtävästä Rodneyn, joka sai käskyn palata Englantiin. Alus sijoitettiin suojaamaan saattueita Islantiin, mistä se palasi helmikuussa 1942. Alus oli modernisoitavana Liverpoolissa telakalla, mistä se palasi toukokuussa.[1]
Alus lähti 31. toukokuuta Clydestä Itäiseen laivastoon. Alus sai Freetownissa käskyn palata takaisin ja liittyä Force H:hon suojaamaan Maltan saattuetta. Tehtävän jälkeen alus sai määräyksen palata Scapa Flowhun, jonne se saapui 26. heinäkuuta. Elokuun alussa alus oli suojaamassa Maltan saattuetta operaatio Pedestalissa 10.-15. elokuuta.[1]
Rodney palasi Kotilaivastoon, jossa se sai lokakuussa määräyksen siirtyä Force H:hon Pohjois-Afrikan maihinnousuun, jonka aikana alus tulitti rannikkotykistön linnakkeita ja erillisiä pattereita. Alus palasi toukokuussa Scapa Flowhun valmistautumaan Sisilian maihinnousuun. Alus lähti 17. kesäkuuta Scapa Flowsta liittyäkseen Force H:hon ja osallistuakseen Sisilian maihinnousuun. Se tulitti elokuun lopulla Calabriaa valmistauduttaessa operaatio Baytowniin. Alus tuki syyskuussa Force H:n lippulaivana Salernon maihinnousua.[1]
Lokakuussa 1943 alus lähti Välimereltä Englantiin liittyäkseen Kotilaivastoon, jossa se oli sodan loppuun. Alus tuki kesä-heinäkuussa Normandian maihinnousua (operaatio Overlordia). Alus kävi useaan otteeseen tulitaistelua rannikkopattereiden kanssa ja tulitti joukkojen ja ajoneuvojen keskittymiä. Pääaseistuksen tehoa joukkojen keskityksiä vastaan kuvaa tilanne, jossa 42 km:n päähän ammutun 406:mm kranaatin räjähdyksen paineaalto ilman suoraa osumaa heitti yli 40 000 kg:n painoisen Panther-panssarivaunun kyljelleen.[2]
Alus tulitti elokuussa Alderneyn tykistöasemia. Normandian maihinnousun jälkeen alus suojasi Murmanskiin meneviä saattueita syyskuusta vuoden loppuun. Siirron yhteydessä HMS Duke of York vapautti aluksen lippulaivan tehtävistä.[1]
Aluksen pitkittynyt huoltoon pääsy oli muuttanut aluksen lähinnä staattiseksi uhaksi, joka pysyi marraskuusta alkaen Scapa Flowssa johtamassa saattueita. Rodneyn toistuvat propulsiojärjestelmässä havaitut ongelmat aiheuttivat aluksen sijoittamisen Scapa Flowhun reserviin marraskuussa 1945. Alus sijoitettiin 1948 poistolistalle ja myytiin BISCOlle maaliskuussa 1948. Alus saapui 26. maaliskuuta T. A. Wardille Inverkeithingiin romutettavaksi.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Whitley, M. J.: Battleships of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1998. ISBN 1-85409-386-X. (englanniksi)
- Coward, B. R.: Battleships & Battlecruisers of the Royal Navy since 1861. Runnymede, Englanti: Ian Allan Ltd, 1986. ISBN 0-7110-1573-2. (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
- Bauer, Eddy: Toinen maailmansota 3. koko sarja 6.osaa. WSOY, 1973. ISBN 951-005841-8.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maritimequestin kuvagalleria HMS Rodney (englanniksi)
| Edeltäjä: N3-luokka – Seuraaja: King George V -luokka |