HMS Hood (51)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo vuonna 1920 valmistuneesta Kuninkaallisen laivaston Admiral-luokan taisteluristeilijästä. Muita saman nimisiä aluksia, katso HMS Hood.
HMS Hood noin 1932

HMS Hood noin 1932

RN Ensign
Tilattu 7. huhtikuuta 1916
Kölinlasku 1. syyskuuta 1916
Vesillelasku 22. elokuuta 1918
Käyttöönotto 15. toukokuuta 1920
Käytössä 1920–1941
Kohtalo Saksan laivaston taistelulaiva Bismarck upotti aluksen Tanskan salmen taistelussa 24. toukokuuta 1941.
Ominaisuudet
Uppouma
  • 49 140 tonnia täydessä lastissa (1940)
Mitat
  • Pituus 262,3 m
  • Leveys 31,8 m
  • Syväys 10,1 m
Aseistus (1941)
  • 8 × 15-tuuman (381 mm) tykki (neljässä tykkitornissa)
  • 14 × 4-tuuman (102 mm) tykki (seitsemässä tykkitornissa)
  • 24 × 40 mm ilmatorjuntatykki (kolmessa tornissa)
  • 20 × 0,5 tuuman (12,7 mm) tykki (viidessä tykkitornissa)
  • 5 × 20 putken ilmamiinoituslaite
  • 4 × 21 tuuman (533 mm) torpedoputki vesirajan yläpuolella
Panssarointi
  • Kylki: 5–12 tuumaa (127–305 mm)
  • Kansi: 0,75–3 tuumaa (19–76 mm)
  • Tykkitornit: etuosa 15 tuumaa (381 mm)
Koneisto
  • Kattilat: 24
  • Turbiinit: 4 höyryturbiinia
  • Teho: 151 300 hevosvoimaa (113 megawattia)
  • Nopeus: 29 solmua (54 km/h) (1941)
Toimintamatka
  • 5 332 merimailia (10 000 km) 20 solmun (37 km/h) nopeudella (1931)
Miehistö
  • 1 418 (1941)

HMS Hood (viirinumero 51) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston Admiral-luokan taisteluristeilijä.

HMS Hood oli yksi neljästä Admiral-luokan taisteluristeilijästä, jotka tilattiin vuoden 1916 hätävarusteluohjelmassa. Sisaraluksia ei rakennettu valmiiksi, joten Hood jäi Britannian viimeiseksi taisteluristeilijäksi. Maailmansotien välisen ajan suurin sotalaiva HMS Hood nimettiin 1700-luvulla eläneen amiraali Samuel Hoodin mukaan.

Saksan laivaston taistelulaiva Bismarck upotti HMS Hoodin Pohjois-Atlantilla 24. toukokuuta 1941. Vain kolme 1 418 hengen miehistöstä jäi henkiin.

Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun kolme Kuninkaallisen laivaston taisteluristeilijää (HMS Indefatigable, HMS Queen Mary ja HMS Invincible) menetettiin Skagerrakin taistelussa, alukseen lisättiin 5 000 tonnia lisää panssarointia kestämään 15 tuuman tykkien osumia, mikä nosti aluksen oikean taistelulaivan tasolle.

Aseistukseksi tuli 15"/L42 (381 mm) vuosimallia 1912, jollaiset tykit oli asennettu myös Queen Elizabeth- ja Revenge-luokkien taistelulaivoihin sekä Renown-luokan taisteluristeilijöihin. Tykinammus painoi 870 kg, ja kantomatka oli 32 km. HMS Hood toimi Kuninkaallisen laivaston lippulaivana ja kiersi runsaasti Britannian siirtomaissa. Aluksella palveli yli 10 000 merimiestä ja upseeria sen historian aikana.

Toinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyskuussa 1939 HMS Hood oli Kotilaivaston 1. taisteluristeilijäviirikön komentajan kontra-amiraali W. J. Whitworthin lippulaiva. Sodan alkaessa 3. syyskuuta alus oli partiossa Pohjanmerellä Skagerrakin edustalla HMS Repulsen ja suojaolleiden HMS Ashantin, HMS Eskimon, HMS Mashonan, HMS Matabelen, HMS Punjabin ja HMS Tartarin kanssa, mistä osasto palasi 6. syyskuuta Scapa Flowhun. Alus lähti uudelleen merelle 8. syyskuuta valvoakseen Islannin ja Färsaarten välistä merialuetta, mistä se palasi 12. syyskuuta satamaan. Alus siirtyi 14. syyskuuta Loch Eween, jonne se saapui seuraavana päivänä. Winston Churchill vieraili vielä samana päivänä aluksella.[1]

Operaatio Catapult[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Operaatio Catapult

Ensimmäisen kerran HMS Hood laukaisi tykkinsä taistelutilanteessa Kuninkaallisen laivaston estäessä Mers-el-Kebirissä 3. heinäkuuta 1940 Ranskan laivastoa joutumasta saksalaisten käsiin. Taistelussa HMS Hoodin kranaatit osuivat taistelulaiva Bretagneen, joka räjähti ja upposi. HMS Hood palveli Välimerellä ja Atlantilla ja oli huollossa tammikuusta huhtikuuhun 1941. Sille oli suunniteltu peruskorjaus 1942.

Taistelu Tanskansalmessa 1941[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Tanskansalmen taistelu

Bismarck ja Prinz Eugen lähtivät liikkeelle toukokuussa 1941 tehtävänään saattueiden tuhoaminen Atlantilla (operaatio Rheinübung). Tämän estämiseksi ja alusten tuhoamiseksi britit lähettivät runsaasti aluksia Atlantille estämään saksalaisalusten pääsyä Norjanmereltä Grönlannin, Islannin ja Britteinsaarten välistä (GIUK gap) pohjois-Atlantille.

Bismarck ja Prinz Eugen havaittiin lopulta Tanskansalmessa ja niitä vastaan lähetettiin HMS Hood, HMS Prince of Wales ja hävittäjiä. Osasto oli amiraali Sir Lancelot Hollandin alaisuudessa ja HMS Prince of Wales oli kontra-amiraali Leachin komennossa. Hollandin osasto saavutti Bismarckin ja Prinz Eugenin Grönlannin ja Islannin välisessä salmessa (Tanskansalmessa) 24. toukokuuta aamuyöstä.

J.C. Schmitz-Westerholtin maalaus HMS Hoodin tuhosta. Prince of Wales edustalla.

HMS Hood tulitti aluksi Prinz Eugenia Bismarckin sijaan. Kun saksalaiset saivat mitattua HMS Hoodin etäisyyden, siihen osui ensin Prinz Eugenin 8-tuumainen ammus, joka sytytti ilmatorjuntatykistön ammukset ja raketit, muttei uhannut laivaa. Kun HMS Hood kääntyi saadakseen kaikki tykkinsä Bismarckia kohti, alukseen osuivat kello 06:00 Bismarckin 380 mm päätykistön ammukset, jotka nostivat tulipatsaan aluksen peräosasta. Tämän jälkeen räjähdys tuhosi aluksen takaosan. Miehistön 1 418 jäsenestä kolme miestä, Ted Briggs, Bob Tilburn ja Bill Dundas, pelastettiin hävittäjä HMS Electralle.

Tutkintalautakunnan mukaan Bismarckin kranaatit olivat osuneet HMS Hoodin ajopanosvarastoon. 15 tuuman kordiittipanokset olivat räjähtäneet, ja syntynyt räjähdysliekki oli levinnyt laivan käytäviä pitkin ympäriinsä, sytyttänyt aluksen sisältä tuleen, levinnyt edelleen X-tykkitornin ammusvarastoon ja räjäyttänyt sen. Syntynyt katastrofaalinen räjähdys oli tuhonnut aluksen keskilaivan ja katkaissut aluksen. Asiasta saatiin varmuus aluksen hylyn löydyttyä vuonna 2002 noin 3 000 metrin syvyydestä. Oli ironista, että laiva, joka oli suunniteltu Skagerrakin opetusten pohjalta, menetettiin samalla tavoin kuin kolme taisteluristeilijää Skagerrakin taistelussa.

HMS Hood on suurin milloinkaan tykkitulella upotettu laiva.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Whitley M J: Battleships of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1998. ISBN 1-85409-386-X. (englanniksi)
  • Jurens, W. J.: The Loss of HMS Hood - A Re-Examination. Warship International, 1987, XXIV. vsk, nro 2, s. 122-180. Toledo, Ohio, USA: International Naval Research Organization, INRO. ISSN 0043-0374. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta HMS Hood (51).