Admiral-luokka (taisteluristeilijä)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
HMS Hoodin profiili

Admiral-luokan taisteluristeilijöihin kuului neljä taisteluristeilijää, joista ainoastaan yksi HMS Hood rakennettiin. Luokka palveli Britannian Kuninkaallisessa laivastossa toisessa maailmansodassa.

Amiraliteetti kutsui suunnittelijat marraskuussa 1916 tekemään ehdotusta uudeksi kokeelliseksi taistelulaivaluokaksi. Suunnitelmien piti perustua pienimpään mahdolliseen uppoumaan ja siinä tuli ottaa huomioon viimeisin tietämys vedenalaisesta suojauksesta. Suunnittelunpohjaksi tuli ottaa Queen Elizabeth -luokan taistelulaivat. Kun suunnitelmat esitettiin laivastonkomentajalle amiraali John Jellicoelle, hän esitti suunnitelmien muuttamista 30 solmun taisteluristeilijäksi.[1]

Suunnitelmat muutettiin vastaamaan 36 300 tonnin 32 solmun nopeusluokan taisteluristeilijää, jonka suojana oli 8 tuuman panssarivyö. Samana päivänä kuin luokan ensimmäisen aluksen köli laskettiin telakalla Skagerrakin taistelussa menetettiin kolme taisteluristeilijää. Tämän seurauksena kaikki työt keskeytettiin. Suunnitelmat tarkastettiin ja esitettiin korjattuna elokuussa 1916 37 500 tonnin aluksena, jonka panssarivyötä oli kasvatettu. Myöhemmin elokuussa laivastonsuunnittelutoimisto esitti vielä yhden ehdotuksen, jossa uppouma oli kasvanut 40 600 tonniin kasvattaen panssarivyön paksuuden 12 tuumaan.[1]

Lisäksi pohdittiin uusia aseistamisratkaisua kuten kolmitykkisiä 15 tuuman tykkitorneja siten että edessä ja takana olisi kolmi- ja kaksiputkinen torni tai sitten eteen kaksi kolmiputkista ja taakse yksi. Nämä vaihtoehdot olisivat kasvattaneet uppoumaa 40 900 - 43 500 tonniin pudottaen nopeuden samalla hieman yli 30 solmuun. Lopulta kahdeksan tykkinen ratkaisu hyväksyttiin ja samalla palattiin alkuperäiseen ideaan, jonka mukaan piti saada aikaiseksi Queen Elizabeth -luokkaa suurempi ja nopeampi alus.[1]

Selkein ensimmäisen maailmansodan opeista laivanrakennukseen liittyen oli apuaseiden sijoittaminen riittävän ylös ja siten 5,5 tuuman tykit sijoitettiin pääosin kansirakenteiden yläosaan. Apuaseina oli kaksi yksiputkista etummaisen savupiipun kahtapuolin.[1]

Toisaalta merikelpoisuutta sekä aluksen suojaa paransi uudelleen muotoiltu viistompi runkorakenne, joka myös takasi, että alukseen osuvat kranaatit eivät tulisi 90 asteen kulmassa. Tällöin todellinen suoja oli suurempi kuin teoreettinen panssarin paksuus.[1]

Sotakabinetti teki 8. helmikuuta 1917 päätöksen rakentaa vain yhden aluksen HMS Hoodin, koska tiedustelu oli selvittänyt saksalaisten lopettaneen uusien raskaiden alusten rakentamisen. Muiden luokkaan kuuluvien alusten Rodney, Howe ja Anson työt keskeytettiin 9. maaliskuuta. Alukset kuitenkin säilyivät telakoilla varastoituna odottamassa mahdollisia jatkotoimia lokakuuhun 1918, jolloin telakoille annettiin lupa tehdä aluksille mitä haluavat. Alusten panssarien ja koneiden myyminen jatkui aina elokuulle 1919.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Admiral-luokka (taisteluristeilijä).
  • Whitley M J: Battleships of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1998. ISBN 1-85409-386-X. (englanniksi)
  • Coward, B. R.: Battleships & Battlecruisers of the Royal Navy since 1861. Runnymede, Englanti: Ian Allan Ltd, 1986. ISBN 0-7110-1573-2. (englanniksi)
  • Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906-1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Conway's s. 41

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]