Almirante Latorre (1913)
| Almirante Latorre | |
|---|---|
 Almirante Latorre 1930 |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Armstrong Whitworth |
| Kölinlasku | 27. marraskuuta 1911 |
| Laskettu vesille | 27. marraskuuta 1913 |
| Palveluskäyttöön |
Britannian kuninkaallisessa laivastossa 15. lokakuuta 1915 Chilen laivastossa 1. elokuuta 1920 |
| Poistui palveluskäytöstä |
Britannian kuninkaallisesta laivastosta maaliskuu 1919 Chilen laivastosta lokakuu 1958 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
25 401 t (standardi) 32 514 t (kuormattu) |
| Pituus | 191 m |
| Leveys | 28,2 m |
| Syväys | 10 m |
| Koneteho | 37 000 shp (28 MW) |
| Nopeus | 22,75 solmua |
| Miehistöä | 834 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
10 × BL 14"/L45 -tykkiä 12 × 6" tykkiä 2 × 3" ilmatorjuntatykkiä 4 × kolmen naulan tykkiä 4 × 21" torpedoputkea |
Almirante Latorre oli Chilen laivaston Almirante Latorre -luokan taistelulaiva, joka oli ensimmäisessä maailmansodassa Britannian Kuninkaallisessa laivastossa nimellä HMS Canada.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Marraskuussa 1911 alus tilattiin Britanniasta Armstrong Whitworthilta, missä köli laskettiin 27. marraskuuta. Britannia lunasti 9. syyskuuta 1914 lähes valmiin aluksen ja liitti sen laivastoonsa HMS Canadaksi nimettynä.
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus liitettiin palvelukseen otettaessa 15. lokakuuta 1915 Suuren laivaston 4. taistelulaivaviirikköön, jossa se oli koko sodan ajan. Se osallistui toukokuussa 1916 laivaston mukana Skagerrakin taisteluun, jossa alus ampui 42 laukausta pääaseillaan eikä kärsinyt itse vaurioita.[1]
Alus myytiin huhtikuussa 1920 takaisin Chilelle, joka lunasti aluksen toukokuussa. Sen nimeksi palautettiin 20. elokuuta 1920 palvelukseen otettaessa Almirante Latorre.[1]
Taistelulaiva saapui 20. helmikuuta Valparaísoon, jossa seuraavana päivänä maan presidentti tutustui alukseen. Seuraavat kahdeksan vuotta se oli Chilen aluevesillä ennen suunniteltua modernisointia Britteinsaarilla. Alus lähti 15. toukokuuta 1929 Balboaan ja läpäisi Panaman kanavan 24. toukokuuta. Alus tankattiin 28. toukokuuta Trinidadissa Port of Spainissa, mistä se jatkoi matkaansa Azoreille. Alus saapui 24. kesäkuuta Plymouthiin, josta se siirrettiin Devonportin telakalle modernisoitavaksi.[2]
Modernisointi valmistui 5. maaliskuuta 1931. Alus saapui 12. huhtikuuta Valparaísoon. Aluksen kansirahtina oli kuljetettu kaksi 33 tonnin satamahinaajaa Intrepido ja Montezuma, jotka sijoitettiin Punta Arenasiin ja Valparaísoon. Alus jatkoi palvelustaan rauhan ajan kadettien koululaivana.[3]
Aluksen miehistö nousi 1. syyskuuta 1931 maan heikon taloustilanteen seurauksena kapinaan vangiten aluksen upseerit. Chilen ilmavoimat teki 6. syyskuuta tehottoman iskun alusta vastaan, minkä jälkeen kapinallisten rivit hajosivat keskinäiseen kahakointiin ja hallitus sai laivaston alukset jälleen hallintaansa.[3]
Japanilaisten hyökättyä Pearl Harboriin Yhdysvallat teki epävirallisen tarjouksen Almirante Latorresta sekä muutamasta hävittäjästä. Chilen hallitus oli kuitenkin haluton myymään aluksiaan. Almirante Latorre oli laivastossa vuoteen 1951, jolloin sen kunto oli jo heikko. Aluksen konehuoneessa tapahtui vakava onnettomuus, kun syöpyneet höyryputket repesivät surmaten kolme miehistön jäsentä.[3]
Alus oli 1950-luvun puolivälissä Talcahuanossa kelluvana polttoainevarastona, kunnes se virallisesti poistettiin palveluksesta 1. elokuuta 1958. Vanhentunut taistelulaiva myytiin 25. elokuuta romutettavaksi Mitsubishi Heavy Industriesille Jokohamaan Japaniin. Hinaaja Cambrian Salvor vei aluksen 29. toukokuuta 1959 Talcahuanosta Callaon ja Havaijin kautta Jokohamaan, jonne ne saapuivat 30. elokuuta.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Coward, B. R.: Battleships & Battlecruisers of the Royal Navy since 1861. Runnymede, Englanti: Ian Allan Ltd, 1986. ISBN 0-7110-1573-2. (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906-1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
- Hore, Peter: Battleships of World War I. Lontoo, Englanti: Anness Publishing Ltd, 2006. ISBN 1-84476-377-3. (englanniksi)