King Edward VII -luokka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
King Edward VII
kaavakuva luokan aluksesta
kaavakuva luokan aluksesta
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Tekniset tiedot
Uppouma 16 300 t (palvelus)
17 500 t (max)
Pituus 138,03 m (kokonaispituus)
Leveys 24 m
syväys 7,72 m
Koneteho 18 000 hv (13 MW)
Nopeus 18,5 solmua
Miehistöä 777
Aseistus
Meritorjunta 4 × 12" BL Mk IX tykkiä
4 × 9,2" BL Mk X tykkiä
10 × 6" Mk VII tykkiä
14 × QF 12 naulan 12 cwt laivatykkiä
14 × QF 3 naulan Hotchkiss -tykkiä
5 × 18" torpedoputkea

King Edward VII -luokka oli Britannian Kuninkaallisen laivaston kahdeksan taistelulaivan muodostama alusluokka, joka laskettiin vesille vuosina 1903-1905.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosien 1892-1893 laivasto-ohjelmasta alkaen aina vuosien 1900-1901 laivasto-ohjelmaan asti oli Britannian kuninkaallisen laivaston suurta rakennuskautta. Kaikki Sir William Whiten suunnittelemien ensimmäisen luokan taistelulaivojen alusten pääaseina oli neljä 12 tuuman (305 mm) tykkiä perään- ja keulaan sijoitetuissa kaksoistykkitorneissa tai oikeammin katetuissa barbeteissa. Alusten apuaseina oli kaksitoista kuuden tuuman (152 mm) tykkiä keskilaivaan pää- ja yläkansille sijoitetuissa kasemateissa. Alukset olivat siten yhdessä maailmanmerien valtiaita ja useat ulkovaltojen suunnittelijat kopioivat niissä toteutettuja innovaatioita. Ulkoisesta samankaltaisuudesta huolimatta alusluokissa toteutettiin erilaisia parannuksia kuten viimeiset Majestic-luokan alukset kykenivät lataamaan tykkinsä ilman latausasemaan siirtämistä, vuosien 1896-1897 Canopus-luokka varustettiin Krupp-panssaroinnilla sekä vesiputkihöyrykonein ja vuosien 1897-1898 Formidable-luokassa otettiin käyttöön paksumpi panssari sekä parannellut tykkimallit.[1]

Vuonna 1897 ulkovallat saivat kurottua etumatkan kiinni. 1890-luvun lopulla Ranskan merivoimien alusten 12 tuumaiset oli sijoitettu torneihin, mutta alukset olivat pienempiä kuin brittien vastaavat ja niiden apuaseet olivat keveämpiä. Venäjä valmisti joitakin loistavia aluksia lukuisten heikompien ohella. Yhdysvallat ei ollut muodostanut aluksistaan yhtä kiinteitä luokkia kuin britit, mutta he pyrkivät luomaan laivastolleen riittävän määrän vahvasti panssaroituja ja aseistettuja aluksia. Italia, jolla oli käytössään runsaasti brittiteknologiaa, kärsi rahoitusvaikeuksista kyeten valmistamaan ainoastaan kaksi hidasta toisen luokan taistelulaivaa 1890-luvun alussa. Maa teki kuitenkin 1896-1897 aiemmasta politiikastaan poiketen päätöksen kahdesta suuresta, erittäin raskaasti aseistetusta ja nopeasta taistelulaivasta. Periaattessa Benedetto Brin ja Regina Margherita olivat vain hieman suurempia kuin Canopus-luokan alukset, mutta nopeampia, raskaammin panssaroituja sekä samoin aseistettuja lisättynä neljällä 8 tuuman tykillä.[1]

Hankinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helmikuussa 1899 (lähes budjettikauden lopulla) Amiraliteetti tilasi Vickersiltä koeammuntoihin prototyypin 7,5 tuuman tykistä. Kaliiperi oli laivastolle uusi ja se vastasi Ranskan merivoimien käytössä olevaa 194 millimetrin tykkiä. Kahdeksan tuuman tykkiin nähden suunnitellulla tykillä oli etunaan se, että sillä voitiin korvata kuusituumaiset yhden suhde kahteen. Samoin ammusten kuljettaminen oli mahdollista kahdella miehellä.[1]


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta King Edward VII -luokka.
  • Coward, B. R.: Battleships & Battlecruisers of the Royal Navy since 1861. Runnymede, Englanti: Ian Allan Ltd, 1986. ISBN 0-7110-1573-2. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1860-1905. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-133-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906-1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
  • Hore, Peter: The Ironclads. Lontoo, Englanti: Anness Publishing Ltd, 2006. ISBN 1-84476-299-8. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c McBride, Keith s. 63