HMS Agincourt (1914)
| HMS Agincourt | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Armstrong Whitworth |
| Kölinlasku | 14. syyskuuta 1911 |
| Laskettu vesille | 22. tammikuuta 1913 Rio de Janeirona |
| Palveluskäyttöön | 7. elokuuta 1914 |
| Palveluskäytöstä | myyty 1922 romutettu 1924 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 27 528 t (kuiva) 30 860 t (koeajot) |
| Pituus | 203,6 m (kokonaispituus) |
| Leveys | 27,1 m |
| Syväys | 8,2 m |
| Koneteho | 32 000 shp (25,354 MW) |
| Nopeus | 22 solmua (41 km/h) |
| Miehistöä | 1 268 |
| Aseistus | 14 × 12"/L45 (305 mm) Mk XIII BL tykkiä kaksoistykkitorneissa 20 × 6"/L50 Mk XIII QF tykkiä 10 × 3" (76 mm) ilmatorjuntatykkiä 4 × kolminaulaista kunnialaukaustykkiä 3 × 21" (533 mm) torpedoputkea |
HMS Agincourt oli Britannian kuninkaallisen laivaston taistelulaiva ensimmäisessä maailmansodassa. Alus osallistui Skagerrakin taisteluun.
Sisällysluettelo |
Hankinta [muokkaa]
Brasilian hallitus tilasi Armstrongin Elswickin telakalta aluksen nimellä Rio de Janeiro. Sen köli laskettiin jo marraskuussa 1906, mutta tehdyt muutokset keskeyttivät rakentamisen. Aluksen köli laskettiin toistamiseen 10. tammikuuta 1910 ja vielä muutettujen J. R. Perrettin tekemien suunnitelmien pohjalta 14. syyskuuta 1911 telakkanumerolla 792. Alus laskettiin vesille 22. tammikuuta 1913 ja se valmistui 25. elokuuta 1914.[1]
Kumista saatujen tulojen romahtaessa ja Argentiinan kanssa olevien kiistojen lientyessä alus asetettiin myyntiin. Brasilian hallituksen edustajajn Rotschildin saatua ohjeet aluksen myynnistä Venäjä, Italia, Ranska, Kreikka ja Ottomaanivaltakunta esittivät kiinnostuksensa. Ottomaanivaltakunta osti aluksen 1,2 miljoonalla punnalla sekä lupauksella maksaa aluksen viimeistelyn, mikä nosti lopullisen hinnan noin 3 miljoonaan puntaan. Se nimettiin samalla Sultan Osman I:ksi. Aluksen valmistuessa juuri ennen ensimmäistä maailmansotaa Britannia pakkolunasti sen 2. elokuuta 1914 ainoastaan vuorokautta ennen luovutusta estääkseen aluksen joutumisen mahdollisen vihollisen haltuun.[1]
Alus nimettiin HMS Agincourtiksi' ja se liitettiin Suureen laivastoon. Alukselta poistettiin P ja Q tornien välinen siltarakenne ja samalla vähennettiin veneiden määrää etukannella. Taaempi kolmajalkainen masto muutettiin yksijalkaiseksi 1916 ja se poistettiin seuraavana vuonna kokonaan.[1]
Palvelus [muokkaa]
HMS Agincourt liitettiin 7. syyskuuta 1914 Suuren laivaston 4. taistelulaivalaivueeseen. Skagerrakin taistelussa alus kuului 1. taistelulaivalaivueen 6. viirikköön ampuen 144 laukausta 12 tuuman pääaseillaan ja 111 laukausta kuuden tuuman apuaseillaan. Alukseen ei taistelussa osunut. Alus siirrettiin 2. taistelulaivalaivueeseen. Sodan päätyttyä alus oli 1919-1921 poistolistalle, mutta se palautettiin 1921 palvelukseen koetehtäviin Rosythissa.[2]
Alukselta poistettiin aseet ja se muutettiin liikuteltavaksi tukikohdaksi. Poiston yhteydessä aluksen torneista poistettiin muut lukuunottamatta 1 ja 2 tornia. Samalla tehtiin lisäpolttoaine- ja ammussäiliöt. Työt kuitenkin keskeytettiin myöhemmin samana vuonna Washingtonin laivastosopimuksen nojalla. Alus myytiin romutettavaksi 19. joulukuuta 1922 Rosyth Shipbreaking Companylle.[2]
Lähteet [muokkaa]
- Coward, B. R.: Battleships & Battlecruisers of the Royal Navy since 1861. Runnymede, Englanti: Ian Allan Ltd, 1986. ISBN 0-7110-1573-2. (englanniksi)
- Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906-1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
- Hore, Peter: Battleships of World War I. Lontoo, Englanti: Anness Publishing Ltd, 2006. ISBN 1-84476-377-3. (englanniksi)
- Brook, Peter: Warships for Export Armstrong Warships 1867-1927. Kent, Englanti: World Ship Society, 1999. ISBN 0-905617-89-4. (englanniksi)
Viitteet [muokkaa]
|
Edeltäjä: HMS Erin |
Royal Navyn taistelulaivaluokat | Seuraaja: Iron Duke -luokka |
| X peruutettu C valmistunut sodan päätyttyä |
