HMS Agincourt (1914)
| HMS Agincourt | |
|---|---|
 HMS Agincourt |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Armstrong Whitworth |
| Kölinlasku | 14. syyskuuta 1911 |
| Laskettu vesille | 22. tammikuuta 1913 Rio de Janeirona |
| Palveluskäyttöön | 7. elokuuta 1914 |
| Poistui palveluskäytöstä | myyty 1922 |
| Loppuvaihe | romutettu 1924 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
27 528 t (standardi) 30 860 t (koeajot) |
| Pituus | 203,6 m (kokonaispituus) |
| Leveys | 27,1 m |
| Syväys | 8,2 m |
| Koneteho | 32 000 shp (25,354 MW) |
| Nopeus | 22 solmua (41 km/h) |
| Miehistöä | 1 268 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
14 × BL 12"/L45 (305 mm) Mk XIII -tykkiä kaksoistykkitorneissa 20 × QF 6"/L50 Mk XIII -tykkiä 10 × 3" (76 mm) ilmatorjuntatykkiä 4 × 3 naulan kunnialaukaustykkiä 3 × 21" (533 mm) torpedoputkea |
HMS Agincourt oli Britannian kuninkaallisen laivaston taistelulaiva ensimmäisessä maailmansodassa, jonka aikana se osallistui muun muassa Skagerrakin taisteluun.
Hankinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Brasilian hallitus tilasi aluksen nimellä Rio de Janeiro Armstrongin Elswickin telakalta, missä köli laskettiin jo marraskuussa 1906. Suunnitelmiin tehdyt muutokset keskeyttivät kuitenkin rakentamisen. Köli laskettiin toistamiseen 10. tammikuuta 1910 ja vielä muutettujen J. R. Perrettin tekemien suunnitelmien pohjalta 14. syyskuuta 1911 telakkanumerolla 792. Alus laskettiin vesille 22. tammikuuta 1913 ja valmistui 25. elokuuta 1914.[1]
Kumista saatujen tulojen romahtaessa ja Argentiinan kanssa olevien kiistojen lientyessä alus asetettiin myyntiin. Brasilian hallituksen edustajan Rotschildin saatua ohjeet aluksen myynnistä Venäjä, Italia, Ranska, Kreikka ja Osmanien valtakunta esittivät kiinnostuksensa. Viimeksi mainittu osti aluksen 1,2 miljoonalla punnalla sekä lupauksella maksaa aluksen viimeistelyn, mikä nosti lopullisen hinnan noin 3 miljoonaan puntaan. Se nimettiin samalla Sultan Osman I:ksi. Aluksen valmistuessa juuri ennen ensimmäistä maailmansotaa Britannia pakkolunasti 2. elokuuta 1914 aluksen ainoastaan vuorokautta ennen luovutusta estääkseen siirron mahdollisen vihollisen haltuun.[1]
Alus nimettiin HMS Agincourtiksi ja se liitettiin Suureen laivastoon. Alukselta poistettiin P- ja Q-tornien välinen siltarakenne ja samalla vähennettiin veneiden määrää etukannella. Taaempi kolmijalkainen masto muutettiin yksijalkaiseksi 1916 ja se poistettiin seuraavana vuonna kokonaan.[1]
Brasilia suunnitteli 1914 korvaavansa myymänsä aluksen samoin Armstrong Whitworthilta tilattavalla aluksella nimeltä Riachuelo, jonka rakennustyötä ei kuitenkaan koskaan edes aloitettu.[2]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Agincourt liitettiin 7. syyskuuta 1914 Suuren laivaston 4. taistelulaivalaivueeseen. Skagerrakin taistelussa alus kuului 1. taistelulaivalaivueen 6. viirikköön ampuen 144 laukausta 12 tuuman pääaseillaan ja 111 laukausta kuuden tuuman apuaseillaan. Alukseen ei taistelussa osunut. Alus siirrettiin 2. taistelulaivalaivueeseen. Sodan päätyttyä alus oli 1919–1921 poistolistalle, mutta se palautettiin 1921 palvelukseen koetehtäviin Rosythissa.[3]
Alukselta poistettiin aseet ja se muutettiin liikuteltavaksi tukikohdaksi. Poiston yhteydessä aluksen tykkitornit poistettiin lukuun ottamatta 1 ja 2 tornia. Samalla tehtiin lisäpolttoaine- ja ammussäiliöt. Työt kuitenkin keskeytettiin myöhemmin samana vuonna Washingtonin laivastosopimuksen nojalla. Alus myytiin romutettavaksi 19. joulukuuta 1922 Rosyth Shipbreaking Companylle.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Coward, B. R.: Battleships & Battlecruisers of the Royal Navy since 1861. Runnymede, Englanti: Ian Allan Ltd, 1986. ISBN 0-7110-1573-2. (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
- Hore, Peter: Battleships of World War I. Lontoo, Englanti: Anness Publishing Ltd, 2006. ISBN 1-84476-377-3. (englanniksi)
- Brook, Peter: Warships for Export Armstrong Warships 1867–1927. Kent, Englanti: World Ship Society, 1999. ISBN 0-905617-89-4. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
|
Edeltäjä: HMS Erin |
Yhdistyneen kuningaskunnan merivoimien taistelulaivaluokat | Seuraaja: Iron Duke -luokka |
| X peruutettu C valmistunut sodan päätyttyä |