Duncan-luokka (taistelulaiva)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Duncan
kaavakuva luokan aluksesta
kaavakuva luokan aluksesta
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Tekniset tiedot
Uppouma 13 270 t (palvelus)
14 900 t (max)
Pituus 132 m
Leveys 23 m
syväys 7,85 m
Koneteho 18 000 ihp (13 MW)
Nopeus 19 solmua
Miehistöä 720
Aseistus
Ilmatorjunta 14 × 12 naulan tykkiä
14 × 3 naulan tykkiä
2 × Maxim konekivääriä
Meritorjunta 4 × 12"/L40 BL Mk IX tykkiä
12 × 6"/L45 BL Mk VII tykkiä
10 × 12 naulan QF tykkiä
6 kolminaulaista QF tykkiä
2 konekivääriä
4 × 18" torpedoputkea

Duncan-luokka oli Britannian Kuninkaallisen laivaston kuuden taistelulaivan muodostama alusluokka, joka laskettiin vesille vuosina 1900-1903. Vuonna 1889 Britannian merimahdin perusta oli Välimerelle sijoitetuissa taistelulaivoissa, joiden kyky arvioitiin kestämään Venäjän ja Ranskan laivastojen yhteenlaskettu taisteluarvo. Maa teki hyökkäämättömyyssopimuksen Ranskan kanssa 1904 ja seuraavana vuonna Venäjän laivasto tuhoutui Tsushiman taistelussa. HMS Dreadnoughtin vesillelasku 1906 aiheutti alusluokan vanhenemisen yhdessä yössä.

Luokka tilattiin täydentämään vuoden 1898 laivasto-ohjelmaa, kun todettiin Ranskan ja Venäjän laivasto-ohjelmien ylittävän kuninkaallisen laivaston kapasiteetin. Luokan kaksi viimeistä alusta lisättiin vuosien 1899-1900 laivasto-ohjelmaan. Alukset olivat pienennettyjä Fromidable-luokan aluksia, ja niiden panssarointia oli kevennetty nopeusvaatimuksien saavuttamiseksi. Alusten tuli olla nopeampia kuin Venäjän keisarilliselle laivastolle valmistuvien alusten. Suunnitellun uppouman tuli olla kuitenkin 14000 tonnia.[1]

Alukset suunniteltiin kuitenkin vastaamaan lähinnä London-luokan aluksia ja tuon luokan suojaa lisäävät keksinnöt otettiin käyttöön. Niiden vyön ja tornien paksuus oli kuitenkin pienempi. Seitsemän tuumainen vyö oli 238 jalkaa pitkä ja se oli 15 jalkaa veden pinnan alapuolella. Se jatkui keulaan oheten portaittain kolmeen tuumaan.[1]

Alusten nopeustarpeen vuoksi koneiden tehoa kasvatettiin 3000 hevosvoimalla 18000 hevosvoimaan. Samalla rungonmuotoa muutettiin vastaamaan 19 solmun huippunopeutta ja 18 solmun todellista nopeutta. Aluksen nelisylinteriset TE moottorit otettiin ensimmäistä kertaa käyttöön, ja ne kytkettiin kahteen akseliin. Moottoreihin oli kytkettynä 24 Belleville kattilaa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Duncan-luokka (taistelulaiva).
  • Coward, B. R.: Battleships & Battlecruisers of the Royal Navy since 1861. Runnymede, Englanti: Ian Allan Ltd, 1986. ISBN 0-7110-1573-2. (englanniksi)
  • Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1860-1905. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-133-5. (englanniksi)
  • Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906-1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
  • Hore Peter: The Ironclads. Lontoo, Englanti: Anness Publishing Ltd, 2006. ISBN 1-84476-299-8. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Conway's 1860-1905 s. 37