HMS Erin (1913)
| HMS Erin | |
|---|---|
 HMS Erin |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Vickers, Barrow-on-Furness |
| Kölinlasku | 1. elokuuta 1911 |
| Laskettu vesille | 3. syyskuuta 1913 |
| Palveluskäyttöön | elokuu 1914 |
| Loppuvaihe | myyty romutettavaksi joulukuussa 1922 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 22 780 t (kuormattuna) |
| Pituus | 170,5 m (kokonaispituus) |
| Leveys | 27,9 m |
| Syväys | 8,7 m |
| Koneteho | 26 500 shp |
| Nopeus | 21 solmua |
| Miehistöä | 1 070 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
10 × BL 13,5" Mk V -tykkiä 16 × QF 6" Mk XI -tykkiä 6 × QF 6 naulan -tykkiä 2 × 3" 20 cwt -ilmatorjuntatykkiä 4 × 21" torpedoputkea |
HMS Erin oli Britannian kuninkaallisen laivaston taistelulaiva, jonka Ottomaanit tilasivat 1911 nimellä Reshadieh ja Britannia takavarikoi ja liitti laivastoonsa ensimmäisen maailmansodan alkaessa elokuussa 1914.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Turkki tilasi 1911 Vickers Limitediltä Barrow-in-Furnessista taistelulaivan, joka sai nimen Reshad V:ksi ja myöhemmin Reshadiehiksi. Köli laskettiin vielä samana vuonna 1. elokuuta. Alus laskettiin vesille 3. syyskuuta 1913. Elokuussa ensimmäisen maailmansodan puhjetessa alus oli melkein valmis, kun Britannia ensimmäisen merilordin Winston Churchillin määräyksestä pakko-otti aluksen liittäen sen laivastoonsa. Alus valmistui elokuussa 1914.[1]
Aluksen suunnitteli Vickersin pääsuunnittelija Thurston perustuen HMS King George V:n piirustuksiin, joihin oli liitetty HMS Iron Duken ominaisuuksia. Aluksen runko oli lyhyempi ja leveämpi kuin aiemmilla aluksilla ja sen keskilaivaan sijoitettu 13,5 tuuman tykein varustettu Q-torni oli sijoitettu yhtä kantta korkeammalle.[1]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus liitettiin syyskuussa 1914 Suuren laivaston 2. taistelulaivueeseen. Se osallistui laivueensa mukana Skagerrakin taisteluun, jossa alus ei kärsinyt miehistötappioita. Sodan päätyttyä alus sijoitettiin 1919 Noren sijoitetun reserviosaston lippulaivaksi. Se myytiin romutettavaksi 1922 Washingtonin laivastosopimuksen nojalla.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Coward, B. R.: Battleships & Battlecruisers of the Royal Navy since 1861. Runnymede, Englanti: Ian Allan Ltd, 1986. ISBN 0-7110-1573-2. (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
- Hore, Peter: Battleships of World War I. Lontoo, Englanti: Anness Publishing Ltd, 2006. ISBN 1-84476-377-3. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
|
Edeltäjä: King George V -luokka |
Royal Navyn taistelulaivaluokat | Seuraaja: HMS Agincourt |
| X peruutettu C valmistunut sodan päätyttyä |