HMS Ben-my-Chree

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
HMS Ben-my-Chree
HMS Ben-my-Chree
HMS Ben-my-Chree
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Vickers, Sons and Maxim, Barrow-in-Furness
Kölinlasku 1907
Laskettu vesille 23. maaliskuuta 1908
Palveluskäyttöön 1. tammikuuta 1915
Palveluskäytöstä uponnut 11. tammikuuta 1917 Turkin rannikkotykistön tulessa
Tekniset tiedot
Uppouma 3950 t
Pituus 114,3 m
Leveys 14,0 m
Syväys 4,9 m
Koneteho 3 akselia 3 höyryturbiinia ja 4 kattilaa tuottaen 14 500 shp (10,8 MW)
Nopeus 24,5 solmua (45,4 km/h)
Miehistöä 250
Aseistus 4 x QF 12 naulan (76 mm) -tykkiä
2 x QF 3 naulan -ilmatorjuntatykkiä
4-6 x lentokonetta

HMS Ben-my-Chree oli matkustajalautta ja ensimmäisessä maailmansodassa Britannian kuninkaallisen laivaston vesilentokoneidenemälaiva. Aluksen valmisti 1907 Vickers, Sons and Maxim nopeaksi matkustaja-alukseksi Isle of Man Steam Packet -yhtiölle kuljettamaan matkustajia pääsaaren ja Manin välillä. Alukselta noussut lentokone teki ensimmäisenä alukselta nousseena koneena torpedoiskun alusta vastaan 12. elokuuta 1915. Aluksen nimi tarkoittaa Man saarten kielellä sydämeni naista.

Isle of Man Steam Packet Company[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isle of Man Steam Packet Company tilasi 1907 Vickers, Sons and Maximilta Barrow-in-Furnessista SS Ben-my-Chreen, jonka tilaushinta oli 112000 puntaa. Aluksen voimanlähteenä oli kolme Vickersin suoravetoista höyryturbiinia, jotka oli kytketty kukin omaan akseliinsa. Alus saavutti 11. heinäkuuta 1908 koeajoissa 73,9 merimailin matkalla Cumbaesta Scull Martinin majakkalaivalle. Merelle aluksella oli 8 solmun vastatuuli sekä kahden solmun luode ja paluumatkalle tuuli tyyntyi. Kahdella yrityksellä aluksen keskinopeudeksi mitattiin 25,34 solmua ja alus kykeni kaksi tuntia matkaamaan 26,83 solmun nopeudella. Ulommat turbiinit pyörivät 480 kierrosta minuutissa ja keskimmäinen korkeapaineturbiini 460 kierrosta minuutissa. Värinä maksiminopeudella ei ollut häiritsevää. Alus kykeni paikaltaan kiihdyttämään maksiminopeuteen 66 sekunnissa.[1]

Koeajot kestivät vain päivän, jonka jälkeen alus palasi Greenockiin laskemaan maihin tilaajan edustajat ja hiilestämään. Alus jatkoi matkaansa Liverpooliin, jossa se siirrettiin telakalle lopullista tarkastusta varten ennen tilaajalle luovuttamista. Isle of Man Steam Packet Company vastaanotti uuden lippulaivansa sekä maksoi lopun kauppahinnasta telakalle 14. heinäkuuta 1908.[1]

Kattiloissa poltettiin 95 tonnia hiiltä päivässä, mikä teki siitä kalliin käyttää jopa täydellä matkustajamäärällä. Sen seurauksensa alus oli yhdeksän kuukautta vuodessa satamassa. Aluksella oli 119 hengen miehistö ja sen oli luvallista kuljettaa kerrallaan 2549 matkustajaa.

Laivastopalveluksessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuninknaallinen laivasto lunasti aluksen 1. tammikuuta 1915 ja seuraavana päivänä aloitettiin Cammell Lairdin telakalla Birkenheadissä aluksen muuttaminen vesilentokoneidenemälaivaksi HMS Ben-my-Chreeksi. Aluksen jälkimmäisen savuhormin takana olleet kansirakenteet poistettiin ja niiden tilalle rakennettiin lentokonehangaari kuudelle lentokoneelle. Koneiden siirtämiseksi asennettiin nosturi. Aluksen etukannelle rakennettiin 18 metrinen lentoonlähtöalusta. Lisäksi alus aseistettiin neljällä kahdentoista naulan tykillä ja kahdella kolminaulaisella ilmatorjuntatykillä. Toukokuussa 1916 alukselle asennettiin lisää kahdentoistanaulan tykkejä sekä kahden naulan ilmatorjuntatykkejä.

Alus liitettiin aluksi Harwichiin sijoitettuihin yksiköihin päällikkönään Cecil L'Estrange Malone. Se osallistui 3. toukokuuta Norddeichiin tehtyyn ilmaiskuun, jolloin aluksen Sopwith Schneider laukaistiin lentoonlähtöalustalta kelkkaa käyttäen. Isku kuitenkin keskeytettiin tiheän sumun vuoksi ja alus palasi satamaan seuraavana päivänä. Hävittäjä HMS Lennox törmäsi tiheässä sumussa alukseen 6. toukokuuta, mutta onneksi vauriot jäivät vähäisiksi. Seuraava yritys iskeä Norddeichiin tehtiin 11. toukokuuta, mutta sekin peruutettiin onnettomien yhteensattumien vuoksi muun muassa aluksen lentokoneen moottori ei käynnistynyt.

Toukokuun lopulla alus oli matkalla Dardanelleille, jossa sen lentokoneiden tehtävänä oli toimia tykistöntulenjohtajina.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Chesneau, Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present – an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906-1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
  • Burns, Ian M.: Ben-my-chree Woman of My heart Isle of Man Packet Steamer and Seaplane Carrier. Leicester, Englanti: Colin Huston, 2008. ISBN 978-0-9501868-1-8. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Burns, Ian M. s. 11