HMS Hermes (1898)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo ensimmäisessä maailmansodassa palvelleesta Hihgflyer-luokan risteilijästä ja vesitasokoneiden emälaivasta. Muita samannimisiä aluksia, katso HMS Hermes.
HMS Hermes
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Fairfield Shipbuilding and Engineering Company, Govan, Skotlanti
Kölinlasku 30. huhtikuuta 1897
Laskettu vesille 7. huhtikuuta 1898
Palveluskäyttöön lokakuu 1899
Palveluskäytöstä Saksan laivaston sukellusveneen U-27 upottama 31. lokakuuta 1914
Tekniset tiedot
Uppouma 5 600 t
Pituus 110 m
Leveys 16 m
Syväys 6,7 m
Koneteho 10 000 shp
Nopeus 20 solmua
Miehistöä 450
Aseistus 11 × QF 6" tykkiä
9 × QF 12-paunaista tykkiä
6 × QF 3-paunaista tykkiä
2 × 18" torpedoputkea
3 lentokonetta

HMS Hermes oli Britannian Kuninkaallisen laivaston Highflyer-luokan risteilijä. Alukselle huhti-toukokuussa 1913 tehdyt muutostyöt ovat historiallisesti merkittäviä, koska tuloksena oli Kuninkaallisen laivaston ensimmäinen (kokeellinen) vesilentokoneiden emälaiva. Ranskan laivaston La Foudre oli otettu palveluskäyttöön lähes vuotta aiemmin.

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Risteilijä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Hermes otettiin ensimmäisen palveluskäyttöön lokakuussa 1899. Alus määrättiin Itä-Intian aseman lippulaivaksi. Alus siirrettiin 1907 Hyväntoivonniemen asemalle lippulaivaksi ja vapauttamaan tehtävästä HMS Hyacinth. Alus oli huollettavana Simonstownissa lokakuussa 1908 ja Ascensionissa joulukuussa 1910. HMS Hermeksen vapautti Hyväntoivonniemen aseman lippulaivan tehtävistä HMS Hyacinth maaliskussa 1913. HMS Hermes purjehti Englantiin ja poistettiin palveluksesta Chathamissa tehtävien muutostöiden vuoksi huhtikuussa 1913 ja liitettiin nimellisesti 3. laivastoon Noren asemalle.[1]

Vesilentokoneiden emälaiva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Short S.64 konetta nostetaan HMS Hermekselle

Toukokuussa 1913 alus otettiin Chathamissa uudelleen palvelukseen vesilentokoneiden emälaivana. Muutostöissä aluksen takaosaan rakennettiin halli ja etuosaan lentoonlähtöalusta. Lentokoneet nousivat alukselta ilmaan pyörälavetilta ja laskeutuivat veteen, mistä ne nostettiin nostureilla takaisin alukseen. Alukselle oli sijoitettu koeajojen aikana kaksi lentokonetta.[1] Alukselle oli sijoitettuna kaksi lentokonetta Short Folder vesilentokone perässä ja Caudron GIII lentovene keulassa. Kolmas lentokone olisi myös sijoitettu taakse.[2]

Ensimmäinen Shorts yhtiön 160 hevosvoiman moottorilla varustettu merilentokone (S.63 sarjanumero 81) hyväksyttiin 17. heinäkuuta 1913 Charles Samsonin suorittamien testilentojen jälkeen ja siirrettiin HMS Hermeksen kannelle Sheerneesissä. Samson oli 24. heinäkuuta - 1. elokuuta lentäjänä laivaston testien ajan ja koneen tähystäjänä oli Fitzmaurice. HMS Hermes piti tukikohtanaan Great Yarmouthia ja Shorts S.63 laskettiin mereen aina kuin merenkäynti mahdollisti lentokoneen käytön. Koelentoja suoritettiin ainakin 26., 27. ja 31. heinäkuuta. Koneen ollessa 1. elokuuta koelennolla sen moottori pysähtyi kesken lennon ja se joutui tekemään pakkolaskun. HMS Hermes nouti koneen ja lentäjät mereltä.[3] Etukannelle sijoitettu Caudron todettiin merilentokoneeksi liian pieneksi.[4]

Koeajojen päätyttyä joulukuussa 1913 lentokoneiden vaatimat rakenteet poistettiin ja alus palautettiin risteilijäksi. Alus kuitenkin siirrettiin reserviin.[1]

Ensimmäinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen maailmansodan puhjetessa alus muutettiin uudelleen vesilentokoneiden emälaivaksi. Muutostöiden jälkeen alus palasi palvelukseen 31. elokuuta 1914. Alus liitettiin Noresta toimivaan osastoon ja se kuljetti lentokoneita Ranskaan.[1]

HMS Hermes saapui 30. lokakuuta Dunkirkiin mukanaan lasti lentokoneita. Seuraavana aamuna alus lähti paluumatkalle, josta se kuitenkin kutsuttiin takaisin sukellusvenehavainnon vuoksi. Mutta ennen kuin käsky ehdittiin toteuttaa saksalainen sukellusvene U-27 torpedoi HMS Hermeksen Ruylingenin matalikolla Doverin salmessa. Aluksen upotessa 22 miehistönjäsentä menetti henkensä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Chesneau Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present - an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9.
  • Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906-1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
  • Barnes C H: Shorts Aircraft since 1900. Lontoo, Englanti: Naval Institute Press, 1989. ISBN 0-87021-662-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Conway's s. 16
  2. Chesneau s. 79
  3. Barnes s. 92
  4. Barnes s. 100