QF 3 naulan Hotchkiss

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
QF 3 naulan Hotchkiss
QF3pdrHotchkissRN1915.jpeg
Tyypillinen Britannian kuninkaallisen laivaston tykin asennustapa ensimmäisen maailmansodan aikana

Aseen tyyppi yksiputkinen laiva- ja rannikkotykki
Alkuperämaa Ranskan lippu Ranska
Palvelushistoria
Palvelusvuodet vuodesta 1886 aina 1950-luvulle saakka
Valtion käytössä Ranskan lippu Ranska
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Venäjän lippu Venäjä
Sodissa Ensimmäinen maailmansota
Valmistushistoria
Suunnittelijat Hotchkiss et Cie
Suunniteltu 1885
Valmistajat Hotchkiss
Elswick Ordnance Company
Vickers
Valmistettu yhteensä 2950 kpl Britteinsaarilla
Tekniset tiedot
Piipun pituus 1,88 m (40 pituuskaliiperia)

Patruuna kranaatti
Kaliiperi 47 mm
Tulinopeus 30 laukausta minuutissa
Lähtönopeus 571 m/s
Maksimikantama 3657 m

QF 3 naulan Hotchkiss tai Canon Hotchkiss à tir rapide de 47 mm oli kevyt 47 millimetrin laivatykki, joka esiteltiin 1886 torjumaan keveiden ja nopeiden alusten kuten torpedoveneiden hyökkäykset raskaampia pinta-aluksia vastaan. Myöhemmin tykkiä käytettiin sukellusveneiden torjuntaan. Tykkimallia käytettiin myös rannikkotykkinä ja ensimmäisen maailmansodan lopulla myös ilmatorjunta-aseena.

Ranska[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdistynyt kuningaskunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amiraliteetti tilasi ensimmäiset tykit huhtikuussa 1895 Hotchkissilta. Tykki otettiin laivasto käyttöön 1886 nimettynä Ordnance QF 3 pounder Hotchkissiksi. Elswick Ordnance Company aloitti tykin lisenssivalmistuksen ja yhtiö vastaanotti ensimmäisen tilauksensa Amiraliteetilta tammikuussa 1898.[1]

Tykin Mk I mallia valmistettiin 3133 kappaletta, joista 209 oli alikaliiperisia koulutusaseita. Mk II oli maavoimille tarkoitettu pyörälavetille asennettu malli. Tätä mallia toimitettiin laivastolle 17 kappaletta. Mk III ja Mk IV olivat Japaniin ja Venäjälle toimitettuja aseita.[1]

Ensimmäisesssä maailmansodassa tykkimalli oli jo vanhentunut ja pääosin se oli korvattu tehokkaammalla Vickersin suunnittelemalla 3 naulan tykillä. Runsaasti tykkejä kuitenkin palautettiin palvelukseen vielä toisessa maailmansodassa ja ne asennettiin apualuksina käytettyihin kauppalaivoihin. Lisäksi tykkejä asennettiin suojaamaan satamia nopeilta mereltä tulleilta iskuilta ennen uuden 6 naulan 10 cwt tykin käyttöön ottoa. Pieni määrä oli käytössä vielä 1950-luvulla ampumakoulutusaseina.[1]

Venäjän keisarikunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tykkimallia tilattiin ensimmäisen kerran 1888 ja 1. tammikuuta 1901 mennessä laivasto oli vastaanottanut kaikkiaan 963 tykkiä, joista suuri osa oli valmistettu lisenssillä Obuhovin tehtaalla. Jalustana käytettiin Hotchkissin jalustaa ja olkatukea suuntaamiseen. Tykkiä käytettiin Venäjän–Japanin sodassa 1905, jossa se osoittautui tehottomaksi keisarillisen Japanin laivaston torpedoveneiden torjunnassa. Tykki korvattiin Canetin 75 millimetrin M1891 tykillä, joita valmistettiin myös Obuhovin tehtaalla lisenssillä.[2]

Yhdysvallat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvalloilla oli käytössään tykki, joka nimettiin 3 pdr Mk I Mod 1:ksi, joka oli alkuperäinen Hotchkissin toimittama tykkimalli. Sama tykki teräsvalmisteisena sai merkinnän Mod 2. Mod 0 oli koekäytössä ollut tykkimalli. Yhdysvaltain mallinumerointi oli Mk I:stä eteenpäin seuraava[3]:

  • Mk II Driggs-Schroederin Mk I
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:QF 3 pounder Hotchkiss

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta QF 3 naulan Hotchkiss.
  • Friedman, Norman: Naval Weapons of World War One - Guns, Torpedoes, Mines and ASW Weapons of All Nations. Barnsley: Seaforth Publishing, 2011. ISBN 978-1-84832-100-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Friedman, Norman s. 118
  2. Friedman, Norman s. 265
  3. Friedman, Norman s. 197