HMS Centurion (1911)
| HMS Centurion | |
|---|---|
 HMS Centurion |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Devonportin telakka |
| Kölinlasku | 16. tammikuuta 1911 |
| Laskettu vesille | 18. marraskuuta 1911 |
| Palveluskäyttöön | toukokuu 1913 |
| Palveluskäytöstä | 1924 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 25 500 t |
| Pituus | 182,1 m |
| Leveys | 27 m |
| Syväys | 8,7 m |
| Koneteho | 31 000 shp |
| Nopeus | 21 solmua |
| Miehistöä | 782 |
| Aseistus | 10 × 13,5" (342,5 mm) BL Mk V (5 x 2) -tykkiä 16 × 4" (101,6 mm) BL Mk VII -tykkiä 4 × 47 mm tykkiä 3 × 21" (533 mm) torpedoputkea |
HMS Centurion oli Britannian kuninkaallisen laivaston King George V -luokan taistelulaiva. Alus rakennettiin Devonportin telakalla. Ollessaan koeajolla joulukuussa 1912 se upotti törmäyksessä italialaisen kauppalaivan. Törmäyksessä saatujen vaurioiden korjaaminen viivästytti käyttöönottoa maaliskuulle 1913, minkä jälkeen se liitettiin Kotilaivastoon[1][2]
Sisällysluettelo |
Ensimmäinen maailmansota[muokkaa]
Ensimmäisen maailmansodan alussa elokuussa 1914 HMS Centurion liitettiin osaksi Suuren laivaston 2. Taistelulaivaviirikköä (2nd Battle Squadron, Grand Fleet), joka koottiin HMS Centurionin sisaraluksista sekä Orion-luokan taistelulaivoista. Se otti osaa Skagerrakin taisteluun 1916, missä se ei kärsinyt vaurioita.[1][2]
HMS Centurion palveli Pohjanmerellä partiotehtävissä, kunnes se lähetettiin itäiselle Välimerelle yhdessä HMS Superbin kanssa ottamaan vastaan Osmanien valtakunnan antautuminen 1918. Se lähetettiin Mustalle merelle 1919 tukemaan Venäjän sisällissodan valkoisia tukevaa liittouman maihinnousua.[1][2]
Sotien välinen aika ja toinen maailmansota[muokkaa]
Washingtonin laivastosopimuksen seurauksena HMS Centurion poistettiin käytöstä ja siirrettiin maalialukseksi korvaamaan HMS Agamemnon. Alus oli radio-ohjattavana maalialuksena Portsmouthin satamassa aina vuoteen 1941, jolloin sen ulkoasu muutettiin muistuttamaan HMS Ansonia, joka oli rakennettavana telakalla.[1][2]
Amiraliteetti teki päätöksen Tripolin pommittamisesta mereltä. Tehtävä piti suorittaa Välimeren laivaston raskailla aluksilla ja pommituksen jälkeen satama piti sulkea sulkualuksella. Sulkualukseksi valittiin HMS Centurion. Suunnitelmasta luovuttiin Välimeren laivaston komentajan amiraali Andrew Cunninghamin vastustuksen vuoksi. Cunningham vetosi heikkoon ilmasuojaan ja käytössään olevien alusten hitauteen. Alus kuitenkin lähti purjehtimaan toukokuussa 1941 Hyväntoivonniemen kautta Bombayhin, jossa se oli toukokuuhun 1942, jolloin se lähti kohti Aleksandriaa.[1]
Aleksandriassa HMS Centurioniin asennettiin ilmatorjunta-aseistusta, ja sitä käytettiin pääasiassa Suezin kanavan eteläpäässä ilmatorjunta-aluksena. HMS Centurion otti osaa operaatio Vigorousiin kesäkuussa 1942 itäisellä Välimerellä esittämällä käytössä olevaa taistelulaivaa. Aluksen (puiset 13,5" tykit) läsnäolo Suezin kanavan alueella piti Italian laivaston poissa kanava-alueelta.[1][2]
HMS Centurion palasi Englantiin toukokuussa 1944 ja upotettiin sulkualukseksi Normandian rannikolle maihinnousun jälkeen rakennettuun Mulberryn satamaan 9. kesäkuuta 1944.[1][2]
Lähteet[muokkaa]
- Coward B R: Battleships & Battlecruisers of the Royal Navy since 1861. Runnymede, Englanti: Ian Allan Ltd, 1986. ISBN 0-7110-1573-2. (englanniksi)
- Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906-1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa]
Kuvia[muokkaa]
|
HMS King George V – HMS Ajax – HMS Centurion – HMS Audacious |
| Edeltäjä: Orion-luokka – Seuraaja: Iron Duke -luokka |
