HMS Anson (79)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo vuonna 1942 valmistuneesta Kuninkaallisen laivaston King George V -luokan taistelulaivasta. Muita merkityksiä täsmennyssivulla Anson.
HMS Anson
HMS Anson
HMS Anson
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Swan Hunter, Wallsend
Kölinlasku 20. heinäkuuta 1937
Laskettu vesille 24. helmikuuta 1940
Palveluskäyttöön 22. kesäkuuta 1942
Palveluskäytöstä marraskuu 1951
Tekniset tiedot
Uppouma 36 727 t (tyhjä)
42 076 t (kuormattu)
Pituus 227,1 m
Leveys 31,4 m
Syväys 10,5 m
Koneteho 110 300 shp
Nopeus 29,25 solmua
Miehistöä 1 553-1 558 rauhanaikana
1 900 sodanaikana
Aseistus 10 × BL 14" (355,6 mm) Mk VII -tykkiä
16 × QF 5,25" (133,4 mm) MK I -tykkiä
4 × 2 paunaista (40 mm) kahdeksanputkistatykkiä
8 × 40 mm Bofors-ilmatorjuntatykkiä
65 × 20 mm Oerlikon-ilmatorjuntatykkiä
2 lentokonetta

HMS Anson (viirinumero 79) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston King George V-luokan taistelulaiva. Se laskettiin vesille 24. helmikuuta 1940. Alun perin aluksen nimeksi piti tulla HMS Jellicoe, mutta aluksen nimi vaihdettiin Ansoniksi helmikuussa 1940.[1] Anson oli ainoa alus luokassaan, joka ei laukaissut pääaseitaan vihollisen alusta vastaan.

Ansonin rakentaminen keskeytettiin toukokuussa 1941 samoin kuin sisaraluksensa HMS Howen, kun telakoilla keskityttiin kauppa-alusten ja saattoalusten rakentamiseen ja töitä jatkettiin vasta kuusi kuukautta myöhemmin.[2]

Ansonilla oli valmistuessaan kuusi kaksinaulaista Mk VI -ilmatorjuntatykkiä ja 18 yksiputkista 20 millimetrin ilmatorjuntatykkiä. Alukseen oli asennettu myös tyyppien 271, 281, 282, 284 sekä 285 tutkat.[3]

Toinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjois-Atlantti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käyttöönoton jälkeen Anson liitettiin osaksi Kotilaivastoa Scapa Flowssa. Aluksen ensimmäinen tehtävä oli toimia saattueen PQ18 kaukosuojauksen lippulaivana syyskuussa 1942. Alus oli vastaavassa tehtävässä joulukuun lopulla saattueessa JW51B/RA51, jolloin käytiin Barentsinmeren taistelu saattueen lähisuojauksen ja saksalaisten risteilijöiden Lützowin ja Admiral Hipperin välillä. Kaukosuojaus ei kerennyt mukaan taisteluun.[2]

Anson suojaamassa Jäämeren saattueita

HMS Anson oli seuraavan kerran osana kaukosuojausta saattueessa JW52/RA52 tammikuussa 1943. Alukseen lisättiin 18 (sekä mahdollisesti 4 vielä lisääkin) 20 millimetrin ilmatorjuntatykkiä.[3] Heinäkuussa HMS Anson purjehti pitkin Norjan rannikkoa yhdessä Yhdysvaltain taistelulaivojen USS Alabama ja USS South Dakota sekä saattueen kanssa. Alus oli osana Yhdysvaltalaisen tukialuksen USS Rangerin kaukosuojausta sen tehdessä rynnäkön Bodön alueen laivaliikennettä vastaan 4. lokakuuta.[2]

Marraskuussa Jäämeren saattueet aloitettiin uudelleen ja Anson oli taas saattueen JW54/RA54 kaukosuojaosaston lippulaivana. Saattueen JW57 kaukosaattueeseen osallistuessaan Anson osallistui HMS Furiousin helmikuussa 1944 Norjan rannikolle tekemän rynnäkön (Operaatio Bayleaf) suojaamiseen.[2]

Anson purjehti seuraavaan kaukosuojatehtävään 30. maaliskuuta suojatessaan saattuetta JW58. Tehtävän suoritettuaan alus 3. huhtikuuta liittyi osaksi laivasto-osastoa, jossa oli kaksi tukialusta ja neljä saattuetukialusta ja jonka tehtävänä oli tuhota Altavuonosta paikannettu saksalainen taistelulaiva Tirpitz (Operaatio Tungsten). Operaatio saattoi Tirpitzin joksikin aikaa toimintakyvyttömäksi.[2]

HMS Anson ampuu Pohjanmerellä

Anson suojasi toista tukialusosastoa yrityksessä Tirpitzin tuhoamiseksi 21.huhtikuuta, mutta ilmahyökkäykset 24. ja 25. huhtikuuta eivät onnistuneet huonon sään vuoksi. Seuraava ilmahyökkäys 26. huhtikuuta tehtiin Bodön meriliikennettä vastaan. Anson oli mukana suojausosastossa tehtäessä seuraavat yritykset Tirpitzin tuhoamiseksi 12. ja 28. toukokuuta. Kesäkuussa alukselle annettiin käskyä siirtyä telakalle Tyynelle valtamerelle siirtymiseksi. Anson oli telakalla Devonportissa heinäkuusta 1944 7. maaliskuuta 1945 saakka.[4]

Telakalla alukseen lisättiin kaksi neliputkista 40 millimetrin, neljä kahden naulan neliputkista Mk VII -ilmatorjuntatykkiä ja kaksi kahdeksanputkista Mk VI -ilmatorjuntatykkiä. Näiden lisäksi asennettiin vielä kahdeksan kaksiputkista sähköisesti ohjattua Mk V -tykkiä ja kahdeksan yksiputkista 20 millimetrin tykkiä. Kaksi 20 millimetrin ilmatorjuntatykkiä signaalikannelta korvattiin kahdella kaksinaulaisella neliputkisella Mk VII tykillä.[3]

Aluksen ilmatorjunnan etäisyysmittari (HACS Mk V) korvattiin HACS Mk VI -järjestelmällä. Samoin tutkajärjestelmää uudistettiin lisäämällä tyyppien 262, 271, 275, 277, 281B ja 291 tutkat samoin lisättiin ohjusten häirintäjärjestelmä 651. Tutkat tyypit 274, 281, 282, 285 poistettiin. Lentokoneisiin liittyvät rakenteet poistettiin.[3]

Tyyni valtameri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palvelukseen palattuaan Anson aloitti 25. huhtikuuta 1945 purjehduksen Sydneyyn yhdessä sisaraluksensa HMS Duke of Yorkin kanssa.[4]

Anson liittyi osaksi Tyynenmeren laivastoa Sydneyssä heinäkuussa eikä siten osallistunut taistelutoimiin alueella. Anson toimi lippulaivana miehitettäessä Hongkong 29. elokuuta ja alueen japanilaisten antautumisasiakirja allekirjoitettiin aluksen kannella 16. syyskuuta. HMS Anson toimi tukikohta-aluksena Hongkongissa (lukuun ottamatta marraskuussa ollutta lyhyttä komennusta Tokioon vartioalukseksi) joulukuuhun. Anson vapautti lokakuussa sisaraluksensa HMS King George V:n 1. Taistelulaivaviirikön lippulaivan tehtävästä. Ansonin vapautti tehtävistään Duke of York joulukuussa, minkä jälkeen Anson purjehti Sydneyyn telakalle. [4]

Telakalla aluksesta poistettiin kaikki muut paitsi kaksi 20 millimetrin tykkiä sekä puolikannen kaksinaulaiset Mk VII -tykit.[5]

Sodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Telakalta paluun jälkeen Anson palasi miehitysvalvontaan Japanin aluevesille ennen paluutaan Hongkongiin, mistä alus aloitti kotimatkansa 21. kesäkuuta 1946. Anson purjehti 1946 Sydneystä Hobartiin noutamaan Gloucesterin herttuan ja herttuattaren ja kuljetti heidät Sydneyyn. Anson saapui Englantiin 29. heinäkuuta.[4]

Anson oli telakalla huollossa heinäkuusta lokakuuhun, minkä jälkeen se liittyi Koulutuslaivastoon 19. lokakuuta. Jäljelle jääneet ilmatorjuntatykit poistettiin aluksesta, mutta kuusi yksiputkista 40 millimetrin Bofors-ilmatorjuntatykkiä sekä jostakin kummasta syystä yksi 20 millimetrin ilmatorjuntatykki asennettiin takakannelle.[5] Alus valmisteltiin reserviin marraskuussa 1949 ja siirrettiin reserviin elokuussa 1950 ja alus ankkuroitiin Clydeen. Anson laitettiin poistolistalle 30. huhtikuuta 1957 ja myytiin Shipbreaking Industries yhtiölle romutettavaksi. Alus saapui Faslaneen romutettavaksi 17. joulukuuta 1957.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Whitley M J: Battleships of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1998. ISBN 1-85409-386-X. (englanniksi)
  • Coward, B. R.: Battleships & Battlecruisers of the Royal Navy since 1861. Runnymede, Englanti: Ian Allan Ltd, 1986. ISBN 0-7110-1573-2. (englanniksi)
  • Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Conway's s. 15
  2. a b c d e Whitley s. 150
  3. a b c d Whitley s. 142
  4. a b c d e Whitley s. 151
  5. a b Whitley s. 143

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta HMS Anson (79).