USS Ranger (CV-4)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo Yhdysvaltain laivaston lentotukialuksesta. Muita saman nimisiä aluksia on täsmennyssivulla.
USS Ranger
USS Ranger 1930-luvulla
USS Ranger 1930-luvulla
US Naval Jack 48 stars.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Newport News Shipbuilding and Drydock Company, Newport News, Virginia
Kölinlasku 26. elokuuta 1931
Laskettu vesille 25. helmikuuta 1933
Palveluskäyttöön 4. kesäkuuta 1934
Palveluskäytöstä 18. lokakuuta 1946
Loppuvaihe myyty romuksi
Tekniset tiedot
Uppouma 14 576 – 17 577 t
Pituus 234 m
Leveys 24,4 m
lentokansi 33,4 m
Syväys 6,83 m
Koneteho 53 500 shp
Nopeus 29,25 solmua
Miehistöä 2 148 (1941)
Aseistus 8 × 127 mm tykkiä
40 × 12,7 mm konekivääriä
86 lentokonetta

USS Ranger (runkonumero CV-4) oli Yhdysvaltain laivaston ensimmäinen alusta lähtien lentotukialukseksi rakennettu alus. Alus palveli toisessa maailmansodassa pääasiassa Atlantilla ja osallistui liittoutuneiden maihinnousuun Pohjois-Afrikkaan. Vuoden 1944 kesällä alus siirtyi Tyynellemerelle, jossa toimi koulutustehtävissä.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sen köli laskettiin 26. elokuuta 1931 Newport News Shipbuilding and Drydock Companyllä Newport Newsissä Virginiassa. Alus laskettiin vesille 25. helmikuuta 1933 kumminaan Herbert Hooverin puoliso. Se otettiin palveluskäyttöön 4. kesäkuuta 1934 Norfolkin laivastontelakalla ensimmäisenä päällikkönään Arthur L. Bristol ja se poistettiin palveluskäytöstä 18. lokakuuta 1946.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

USS Rangerin lentotoiminta aloitettiin 6. elokuuta 1934 ja se lähti 17. elokuuta neitsytristeililylle Rio de Janeiroon, Buenos Airesiin ja Montevideoon. Alus palasi 4. lokakuuta Norfolkiin, josta se teki lisää koejoja Virginia Capesin edustalla aina 28. maaliskuuta 1935 saakka. Alus lähti koeajojen päätyttyä Tyynelle valtamerelle Panaman kanavan kautta, jonka se läpäisi 7. huhtikuuta. Alus saapui San Diegoon 15. huhtikuuta.[1]

Seuraavien neljän vuoden aikana alus osallistui sotaharjoituksiin, jotka veivät sen Perun Callaosta Seattleen, Washingtoniin. Alus lähti 4. tammikuuta 1939 San Diegosta Karibianmerelle Guantanamonlahdella pidettäviin harjoituksiin, joista se jatkoi matkaansa saapuen 18. huhtikuuta Norfolkiin.[1]

Syksyllä 1939 alus aloitti puolueettomuuden valvonnan Bermudalta pitkin saattuereittejä keskiselle Atlantille ja sieltä edelleen Argentiaan Newfoundlandiin. Se palasi Japanin hyökättyä Pearl Harboriin Norfolkiin partioalueeltaan, jota oli laajennettu aina Port-of-Spainiin ja Trinidadiin. Alus saapui Norfolkiin 8. joulukuuta, josta se lähti 21. joulukuuta Etelä-Atlantille. Alus siirrettiin 22. maaliskuuta 1942 Norfolkin laivastontelakalle huollettavaksi.[1]

Alus oli Yhdysvaltain Atlantin-laivaston tukialusten komentajan kontra-amiraali A. B. Cookin lippulaivana 6. huhtikuuta 1942 saakka, jolloin kontra-amiraali Ernest D. McWhorter nosti lippunsa alukselle. Alus lähti Quonset Pointiin, jossa sille kuormattiin 68 Maavoimien P-40 hävittäjää ja maavoimien 33. hävittäjälaivueen henkilöstö. Alus lähti 22. huhtikuuta merelle ja laski 10. toukokuuta maavoimien joukot maihin Accrassa Kultarannikolla, minkä jälkeen se palasi Quonset Pointiin 28. toukokuuta.[1]

USS Ranger teki partiomatkan Argentiaan, josta se palasi Newportiin 1. heinäkuuta. Alukselle kuormattiin 72 P-40 hävittäjää, jotka se laski maihin jälleen Accrassa 19. heinäkuuta. Käytyään Trinidadissa alus palasi Norfolkiin, jossa se osallistui laivastoharjoitukseen 1. lokakuuta saakka. Harjoituksesta vapauduttuaan alus oli koulutustehtävissä Bermudan vesillä neljän saattuetukialuksen kanssa.[1]

USS Ranger johti taisteluosastoa, jossa oli sen lisäksi neljä Sangamon-luokan saattuetukialusta, maihnnousussa Vichyn Ranskan hallitsemaan Marokkoon 8. marraskuuta 1942. Yhdeksän aluksen Wildcat hävittäjää hyökkäsi varhain aamulla Rabatin ja Rabat-Salen lentokentille ja Vichyn Ranskan Marokkoon sijoitettujen ilmavoimien esikuntaan ilman tappioita. Ne tuhosivat yhteensä 21 lentokonetta. Toinen lentue tuhosi saman aikaisesti seitsemän lentokonetta Port Lyauteyn lentokentälle. Lentokoneet rynnäköivät lisäksi satamassa olleita aluksia ja rannikkotykistön asemia vastaan.[1]

Kolmen vuorokauden aikana alukselta tehtiin 496 lentosuoritetta, joiden aikana saatiin kaksi osumaa satamassa olleesiin laivueenjohtajaan Albatrosiin. Lentokoneet iskivät myös risteilijä Primaguetiin, tuhoten kaksi sukellusvenettä syvyyspommein ja iskien rannikkopuolustukseen. Taisteluiden aikana tuhottiin yli 70 lentokonetta maahan ja ammuttiin alas viisitoista. USS Ranger menetti taisteluissa 16 lentokonetta. Casablanca antautui 11. marraskuuta, ja seuraavana päivänä USS Ranger lähti paluumatkalle Norfolkiin, jonne se saapui 23. marraskuuta.[1]

Chesapeakenlahdella olleen harjoituksen jälkeen USS Ranger oli Norfolkin laivastontelakalle huollettavana 16. joulukuuta - 7. helmikuuta 1943. Palvelukseen palattuaan alus kuljetti 75 P-40L hävittäjää Casablancaan, jonne se saapui 23. helmikuuta. Palattuaan Yhdysvaltoihin alus koulutti lentäjiä Uuden Englannin rannikolla käyden aina Halifaxissa saakka. Alus lähti 11. elokuuta Halifaxista Britteinsaarille, jossa se liittyi 19. elokuuta Britannian Kotilaivastoon Scapa Flowssa. Alus aloitti Kotilaivaston mukana saattueiden saapumisreittien valvonnan.[1]

USS Ranger lähti 2. lokakuuta Kotilaivaston mukana häiritsemään Norjan rannikon meriliikennettä Bodön edustalle. Alukselta lähetettiin matkaan 4. lokakuuta Vestfjordista 20 Dauntless syöksypommittajaa, joita suojasi kahdeksan Wildcat hävittäjää. Osasto upotti useita aluksia. Toinen alukselta lähtenyt lento-osasto, jossa oli 10 Avengeria ja kuusi Wildcatia, tuhosi kolme alusta. Lentokoneista tuhoutui kolme. Kolme Saksan ilmavoimien tiedustelukonetta paikallisti lentotukialuksen 4. lokakuuta, mutta laivaston ilmavoimien koneet pudottivat kaksi ja karkoittivat kolmannen saksalaiskoneen.[1]

Alus palasi 6. lokakuuta Kotilaivaston mukana Scapa Flowhun. USS Ranger partioi Britannian kuninkaallisen laivaston 2. taistelulaivaviirikön Islantiin. Alus lähti 26. marraskuuta Hvalfjordista Bostoniin, jonne se saapui 4. joulukuuta. Alus määrättiin 3. tammikuuta 1944 koululaivaksi Quonset Pointiin.[1]

Koulutus keskeytyi 20. huhtikuuta, kun alus saapui Staten Islandille New Yorkiin kuormatakseen 76 P-38 hävittäjää sekä maavoimien, laivaston ja Ranskan laivaston henkilöstöä kuljetettavaksi Casablancaan. Alus lähti 24. huhtikuuta saapuen määränpäähänsä 4. toukokuuta. Aluksen kuorma purettiin ja sille lastattiin henkilöstöä ja materiaalia Yhdysvaltoihin kuljetettavaksi. Alus saapui 16. toukokuuta New Yorkiin.[1]

USS Ranger siirrettiin Norfolkin laivastontelakalle, jossa sen lentokantta vahvistettiin ja sille asennettiin uuden tyyppinen katapultti, tutka ja jarruvaijerit. Muutoksilla mahdollistettiin yöhävittäjien koulutus aluksella. Alus palasi palvelukseen 11. heinäkuuta ja se läpäisi Panaman kanavan viisi vuorokautta myöhemmin. Balboassa alukselle nousi useita satoja sotilaita kuljetettavaksi San Diegoon, jonne se saapui 25. heinäkuuta.[1]

102. yöhävittäjälaivueen ja lähes 1000 merijalkaväen sotilaan noustua alukseen alus lähti 28. heinäkuuta Havaijille, ja se saapui 3. elokuuta Pearl Harboriin. Alus koulutti yöhävittäjätoimintaa Pearl Harborin vesillä, kunnes se siirrettiin 18. lokakuuta San Diegoon Alamedan laivaston ilmavoimien komentajan alaisuuteen. Alus oli sodan lopun koulutustehtävissä kouluttaen lentorykmenttejä ja laivueita pitkin Kalifornian rannikkoa.[1]

USS Ranger lähti 30. syyskuuta 1945 San Diegosta Balboaan, jossa siihen nousi siviilejä ja sotilaita kuljetettavaksi New Orleansiin. Alus saapui määränpäähänsä 18. lokakuuta. Seurattuaan laivastopäivän juhlallisuuksia alus lähti 30. lokakuuta Pensacolaan vieraillen matkalla Norfolkissa. Alus saapui Philadelphian laivastontelakalle 18. marraskuuta huollettavaksi.[1]

USS Ranger viipyi Yhdysvaltain itärannikolla, kunnes se poistettiin palveluksesta 18. lokakuuta 1946 Norfolkin laivastontelakalla. Alus poistettiin laivastoluettelosta 29. lokakuuta ja se myytiin 28. tammikuuta 1947 romutettavaksi Sun Shipbuilding and Drydock Companylle Chesteriin.[1]

US Naval Jack 48 stars.svg Edeltäjä:
Lexington-luokka
Yhdysvaltain laivaston lentotukialukset Seuraaja:
Yorktown-luokka

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta USS Ranger (CV-4).
  • Chesneau Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present – an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9. (englanniksi)
  • Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Erkki Arni: Taistelu Tyynen meren herruudesta. WSOY, 1964.
  • Polmar, Norman: Aircraft Carriers – A History of Carrier Aviation and its Influence on World Events Vol. 1, 1909–1945. Dulles, Virginia: Potomac Bools Inc, 2006. ISBN 1-57488-663-0. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]