HMS King George V (41)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo vuonna 1940 valmistuneesta Kuninkaallisen laivaston King George V-luokan taistelulaivasta. Muita saman nimisiä aluksia, katso HMS King George V.
HMS King George V
HMS King George V
HMS King George V
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Vickers-Armstrong, Newcastle upon Tyne
Kölinlasku 1. tammikuuta 1937
Laskettu vesille 21. helmikuuta 1939
Palveluskäyttöön 11. joulukuuta 1940
Palveluskäytöstä 1949
Tekniset tiedot
Uppouma 42 200 t
Pituus 227 m
Leveys 31 m
Syväys 9,9 m
Koneteho 125 000 shp
Nopeus 28 solmua
Miehistöä 1 314 - 1 631
Aseistus 10 × 14 tuuman BL Mk VII-tykkiä
16 × 5,25 tuuman QF MK I-tykkiä
4 × 2 naulan (40 mm) kahdeksanputkista tykkiä

HMS King George V (viirinumero 41) oli Britannian kuninkaallisen laivaston King George V-luokan taistelulaiva.

Alus tilattiin 29. heinäkuuta 1936 Vickers Armstrongin telakalta Newcastlesta osana vuoden 1936 laivasto-ohjelmaa. Sen köli laskettiin 1. tammikuuta 1937 ja alus laskettiin vesille 21. helmikuuta 1939. Se valmistui 11. joulukuuta 1940.[1]

HMS King George V oli varustettu palvelukseen astuessaan neljällä moniputkisella 2 naulan QF Mk VI -tykillä ja neljällä 20-putkisella UP-alustaisella Mk I -tykillä. Näistä yksi B-tornin katolle, kaksi X-tornin katolle ja yksi puolikannelle. Alus oli myös varustettu tyypin 279- ja 284-tutkilla ja ilmatorjuntatykkien HACS Mk IV -tulenjohtojärjestelmällä.[2]

Toinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan syttyessä HMS King George V oli edelleen rakenteilla ja se liittyi laivastoon 11. joulukuuta 1940. Alus liitettiin 2. Taistelulaivaviirikköön Kotilaivastoon Scapa Flowhun.[3]

Yhtenä osana Pohjois-Atlantin sotatoimia HMS King George V osallistui rynnäkköön Lofooteille maaliskuussa 1941 ja sittemmin tehtävänä oli suojata Atlantin saattueita saksalaisilta pinta-aluksilta.[3]

Bismarckin metsästys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS King George V:stä tehtiin 1. huhtikuuta 1941 Kotilaivaston komentajan amiraali Sir John Toveyn lippulaiva HMS Hoodin tuhoutumisen jälkeen. Lippulaivana alus osallistui yhdessä HMS Rodneyn kanssa saksalaisen taistelulaivan Bismarckin metsästykseen Atlantilla. HMS King George V ampui 27. toukokuuta 1941 käydyssä taistelussa 339 14 tuuman ja 660 5,25 tuuman kranaattia.[3]

Taistelun jälkeisen huoltokäynnin aikana aluksesta poistettiin UP-järjestelmät ja ne korvattiin yhdellä neliputkisella 2- paunaisella MKVII:llä Y-tornin katolla, yhdellä Mk VI:llä B-tornin katolla ja kahdeksallatoista 20 millimetrin tykillä. Tykeistä asennettiin viisi sekä etukannelle että yläkannelle, kaksi sillan kummallekin puolelle ja neljä venekannelle. Alukseen myös lisättiin tutka tyyppiä 282.[2]

Saattuetehtävissä Pohjois-Atlantilla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS King George V törmättyään HMS Punjabiin

HMS King George V määrättiin marraskuussa Islannin eteläpuoleiselle merialueelle tehtävänään estää saksalaisen taskutaistelulaivan Admiral Scheerin murtautuminen Pohjois-Atlantille. Operaatio kuitenkin peruutettiin. Alus oli helmikuussa 1942 suojaamassa tukialus HMS Victoriousta, kun tukialuksen koneet hyökkäsivät Tromssan alueen laivaliikennettä vastaan. Tällä matkalla ollessaan HMS King George V sai käskyn osallistua saksalaisten risteilijöiden Admiral Scheer sekä Prinz Eugen metsästykseen. Alukset eivät kuitenkaan kohdanneet toisiaan merellä.[3]

Seuraavan kuukauden aikana HMS King George V aloitti Murmanskiin menevien Jäämeren saattueiden suojaamisen saattueesta PQ12. Ja alus oli saattamassa myös saattuetta PQ14, mutta saattaessaan saattuetta PQ15 1. toukokuuta 1942, HMS King George V törmäsi hävittäjä HMS Punjabiin Islannin itäpuolella sumussa keulan vaurioituessa hävittäjällä olleiden syvyyspommien lauetessa. HMS Punjabi upposi vieden mukanaan 49 miehistön jäsentä.[3]

HMS King George V:n 2-paunaisen miehistö taistelussa

HMS King George V luovutti lippulaivan tehtävät sisaralukselleen HMS Duke of Yorkille ja lähti Liverpooliin telakalle. Telakalla olo venyi toukokuusta aina heinäkuuhun saakka, jolloin alus palasi palvelukseen. Telakalla alukseen asennettiin tutka tyyppiä 285.[2] HMS King George V palasi lippulaivaksi 11. heinäkuuta Scapa Flowssa. Alus jatkoi edelleen Murmanskiin menevien saattueiden suojaamista.[3]

Saattueen PQ18 matkalle HMS King George V ei lähtenyt, vaan alus ohjasi toimintaa satamasta. Seuraava suojattava saattue oli JW52/RA52 helmi-maaliskuussa, joita seurasi JW53 maalis-huhtikuussa.[4]

Välimeri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Operaatio Husky

HMS King George V sai käskyn liittyä Force H:hon Gibraltarilla toukokuussa 1943 ja valmistautua tukemaan Sisilian maihinnousua (operaatio Husky). Operaation aikana alus suojasi joukkojen siirtoa itään sekä tulitti maakohteita Marsalassa ja Trapanissa 10. ja 11. heinäkuuta. Alus sai käskyn pysyä alueella ja valmistautua Salernon maihinnousuun elokuussa. Tänä aikana alus oli valmiudessa Augustan satamassa yhdessä Force H:n kanssa, kunnes Italian antauduttua alus osallistui Taranton miehitykseen 10. syyskuuta. Samana päivänä HMS King George V oli saattamassa antautuvaa Italian laivastoa Maltalle, josta laivasto jatkoi matkaa Aleksandriaan, jonne se saapui 14.-16. syyskuuta.[4]

HMS King George V sai käskyn purjehtia Kotilaivastoon lokakuussa, jolloin se samalla kuljetti pääministeri Winston Churchilliä takaisin kotiin Teheranin huippukokouksesta. Aluksella ei ollut aktiivisia toimia ennen kuin helmikuussa 1944 se sai käskyn siirtyä Cammell Lairdin telakalle valmistautumaan siirtoon Itäiseen laivastoon.[4]

Telakalla ollessaan Y-tornin katolla ollut 2-paunainen korvattiin Mk VI:llä ja kaksi 2-paunaista Mk VI:tä lisättiin kansirakenteiden taakse yhdessä kahden neliputkisen 40 millimetrin Yhdysvalloissa valmistetun Boforsin kanssa ja kuuden kaksiputkisen Mk V sähkötoimisen 20 millimetrin tykin kanssa. Alukselle jo asennetut 26 yksiputkista 20 millimetrin tykkiä säilytettiin. Alukselta poistettiin lentokone ja sen käyttööntarvittavat rakenteet. Tutkat 277, 279B, 281B ja 293 lisättiin.[2]

Tyyni Valtameri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Okinawan taistelu
HMS King George V Japanin merellä Japanin antauduttua

Telakalla olo kesti heinäkuuhun saakka, minkä jälkeen alus lähti purjehtimaan kohti Intian valtamerta 28. lokakuuta 1944. HMS King George V purjehti Välimeren halki sekä Suezin kanavan kautta. Matkalla alus tulitti edelleen akselivaltojen hallussa olevaa Miloksen saarta 15. marraskuuta ja saapui Trincomaleen tukikohtaan Ceylonille 15. joulukuuta, jossa se liittyi vasta perustettuun Brittiläiseen Tyynenmeren laivastoon.[4]

HMS King George V purjehti 19. tammikuuta 1945 Brittiläisen Tyynenmeren laivaston (TF63) mukana Sydneyyn ja otti matkalla osaa lentotukialusten syöksyihin kohti Palembangia 24. tammikuuta ja 29. tammikuuta. Sydneyssä aluksesta tehtiin TF63:n lippulaiva ja purjehti liittyäkseen Okinawalle hyökkäävään Yhdysvaltain 5. Laivastoon. HMS King George V aloitti 26. maaliskuuta operaatiot japanilaisia vastaan Tyynelle valtamerellä osana TF57:ää hyökkäämällä Sakashima Gunton saarelle ja Formosalle osana Okinawan taisteluja.[5]

Mijako Shiman saarella olevan lentokentän tulittamiseen HMS King George V käytti 4. toukokuuta 185 14 tuuman ja 378 5,25 tuuman kranaattia. Tulitukseen osallistui myös HMS Howe. Yhdysvaltain 5. Laivasto muuttui 3. Laivastoksi ja TF57 muuttui TF37:ksi 27. toukokuuta.[6]

HMS King George V osallistui Japanin pääsaarten tulittamiseen heinäkuussa ja elokuussa ollen viimeinen brittiläinen sotalaiva, joka ampui pääaseillaan sodan aikana. Alus käytti kaikkiaan 277 14 tuuman kranaattia tulittaessaan teollisuuslaitoksia Tokion pohjoispuolella 17. heinäkuuta ja lisäksi 265 kranaattia Tokion eteläpuolisen alueen teollisuuslaitosten tulittamiseen 29. heinäkuuta, minkä jälkeen alus oli mukana antautumissopimuksen allekirjoitustilaisuudessa Tokion lahdella 2. syyskuuta.[6]

Sodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS King George V luovutti tehtävänsä sisaralukselleen HMS Ansonille lokakuussa 1945 ja purjehti Sydneyhin Australiaan telakalle joulukuuhun saakka, minkä jälkeen alus palasi Englantiin maaliskuussa 1946.[6] Alukselta poistettiin kaksi 20 millimetrin tykkiä joulukuussa 1945 sen ollessa telakalla. Loput yläkansilla olleet 20 millimetrin tykit poistettiin maaliskuussa 1946. Samoin kuin Yhdysvaltalainen 40 millimetrin korvattiin brittiläisellä tykeillä, jotka kytkettiin tutkaan tyyppiä 282. Kaksi kansirakenteiden takana ollutta 20 millimetrin tykkiä korvattiin kahdella 40 millimetrin Boforsilla. Lopuksi alukseen lisättiin neljä 20 millimetrin tykkiä maston eteen.[2]

Alus otti Kotilaivaston lippulaivan tehtävät HMS Nelsonilta 9. huhtikuuta, minkä luovutti joulukuussa HMS Duke of Yorkille mennessään telakalle Devonportiin. Alus oli telakalle marraskuuhun 1947.[6]

HMS King George V siirrettiin toukokuussa 1948 Kotilaivaston koulutusviirikköön Portlandissa, jossa alus palveli syyskuuhun 1949, jolloin alus siirrettiin reserviin ja ankkuroitiin Gairlochiin. HMS King George V asetettiin poistolistalle 30. huhtikuuta 1957 ja myytiin Arnott Young Ltd:lle romutettavaksi tammikuussa 1958. Alus otettiin hinaukseen ankkuripaikaltaan 8. tammikuuta ja se saapui Dalmuiriin romutettavaksi 20. tammikuuta. Aluksen runko siirrettiin Trooniin paloiteltavaksi joulukuussa.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Whitley M J: Battleships of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1998. ISBN 1-85409-386-X. (englanniksi)
  • Coward, B. R.: Battleships & Battlecruisers of the Royal Navy since 1861. Runnymede, Englanti: Ian Allan Ltd, 1986. ISBN 0-7110-1573-2. (englanniksi)
  • Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Naval-history.net - HMS King George V
  2. a b c d e Whitley s. 142
  3. a b c d e f Whitley s. 144
  4. a b c d Whitley s. 145
  5. Whitley s. 145-146
  6. a b c d e Whitley s. 146

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta HMS King George V (41).